Sykemittarin paluu

Tänään sain uuden sykemittarini huollosta. Epäilin, että kyseessä olisi ollut 'user error', mutta oli siitä huollossa löytynyt ihan selkeä vika, joka korjattiin. Mittari osaa tehdä treeniohjelmia ja seurata niiden toteutumista. Pohdin pitkään, että otanko kunnonkohotusohjelman vai painonpudotusohjelman ja päädyin kunnonkohotukseen, koska liikkumiseni tavoitteena on ensisijaisesti parantaa fyysistä kuntoa ja pitää huolta selästä, eikä niinkään laihtua. Laihtuminen tulee sitten "sivutuotteena". Jälkeenpäin lueskelin liikuntalajien kuvauksia ja painonpudotusohjelmassa olisi ainakin tuntimääräisesti enemmän liikuntaa.

Joka tapauksessa ajattelin ainakin ensimmäiset viikot mennä aiempien liikuntatottumusteni mukaan ja sitten katsella, mitä sanottavaa mittarilla on treeniin. Jossain kohti varmaan kokeilen sitä painonpudotusohjelmaakin. Toisaalta se on luultavasti melko matalasykkeistä liikuntaa, mikä voittopuolisesti minusta on tosi tylsää. Nyt kun olen oppinut pitämään hengästymisestä ja hikoilusta, haluan myös liikkua kovilla sykkeillä. Pitkiä treenejähän niin ei jaksa kovilla sykkeillä tehdä, mutta kyllä niitäkin pitää mahtua liikunnan joukkoon. Eli jatkan juoksemista, sanoi sykemittari mitä tahansa.

Tämän päivän liikunnat koostuivat hyötyliikunnasta ja salitreenistä. Kävelin salille keskustan kautta. Salilla treenasin yläkropan ja pieni mielipaha tuli taas muutettua lihasenergiaksi tehokkaasti. Eilisestä vetämättömyydestä ja tsempin puutteesta ei ollut tietoakaan. Paukkuja riitti kaikkiin liikkeisiin ja hiki virtasi. Kotiin kävellessä olo oli mitä mainioin.

Tänään illalla sain tehtyä ensimmäistä kertaa fysioterapeutin neuvomat liikkuvuusharjoitukset ja venyttelyt osana normaalia iltavenyttelyäni. Hyviltä liikkeiltä tuntuivat ja paneutuivat juuri sinne ongelmakohtiini, kuten rintarangan liikkuvuuteen. Toivottavasti vaikutus pysyy jatkossakin ja pidemmällä aikavälillä liikkuvuus lisääntyy - tai ei ainakaan vähene.

Liikunan sekametelisoppa

Tänään oli sellainen päivä, että tuli harrastettua hyvin monenlaista liikuntaa. Aamun aloitin juoksulenkillä, koska selkä oli sen verran jäykkä ja toisaalta viikon viimeinen juoksulenkki oli vielä tekemättä. Tälläkin kertaa viikon viimeiseksi lenkiksi jäi nopean lenkin juokseminen. Tällä kertaa se tarkoitti vajaan vartin juoksupätkää, jonka aikana matkaa taittui reilut puolitoista kilometriä. Keskivauhdiksi sain näillä eväin 7,7 min/km ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Pidemmälle en olisi jaksanut, mutta sain kerrankin juostua loppua kohti kiihtyvän lenkin. Yleensä kun lenkit tuppaavat hidastumaan.

Iltapäivällä jatkoin sitten nautiskelua ilmaisista uinneista ja kävin ensin salilla rääkkäämässä vähän jalkoja ja sen jälkeen vesijumpassa. Salitreeni jäi todella torsoksi. Uusilla laitteilla en vaan saanut tehtyä saman tehoista treeniä kuin normaalisti, eikä muutenkaan löytynyt jalkatsemppiä. Aikaa meni vartin verran, mikä on naurettavan lyhyt aika jalkatreeniin. No tulipa kuitenkin edes jotain tehtyä.

Lopuksi painuin uima-altaaseen vesijumpalle. Aerobinen ja liikkuvuutta edistävä jumppa oli tällä kertaa tarjolla. Lihaskuntoa tehtiin huomattavasti vähemmän ja enemmän hyppimisen rinnalla. Toisaalta todella paljon tehtiin erilaisia kiertoliikkeitä. Selkäni tuntui tykkäävän tämän tyyppisestä treenistä ihan hurjasti ja oli todella vetreä olo, kun nousin altaasta.

Vesiliikuntaa ja osa talven marjoista

Nyt viikonloppuna maauimala on auki viimeistä kertaa ja perinteisesti silloin vietetään lämpimän veden viikonloppua. Paikallinen sähkölaitos kustantaa veden lämmityksen ja uimalaan on vapaa pääsy. Lisäksi ainakin tänä vuonna ohjelmaan kuului jokunen ilmainen vesijumppa. Pitihän sitä sitten lähteä jumpalle, kun kerrankin siihen on mahdollisuus ja muuten tämän päivän liikunnat olisivat luultavasti jääneet melko vähiin.

Kiva jumppa oli ja aika raskaskin tai sitten minä vaan jaksoin tsempata. Usein etenkin kaupungin järjestämissä jumpissa tahti on melko rauhallinen eikä tekemiseen tunnu saavan tehoa millään. Nyt tehot tulivat mukavasti ilman suurta henkistä ponnistelua ja muutenkin tuli tosi kivan liikuttunut olo. Venyttelyitä aina näihin jumppiin kaipaan enemmän, mutta ne on sitten tehtävä illalla kotona ihan itsenäisesti.

Aamupäivä käytettiin perkaamalla erivärisiä herukoita talven iltapirtelöitä varten. Taitaa huomenna pakastimeen mennä noin kuukauden marjat. Eivät ne koko talvea riitä, mutta tuovatpa vaihteluita kaupan pakastealtaan valikoimiin ja ehkäpä muutama eurokin säästyy. Puolukat ovat vielä pakastamatta, mutta muuten talveksi löytyy erilaisia makuja iänikuisen mansikan rinnalle. Varmasti tammikuun pimeällä mustaherukkapurkin avaaminen tuo muiston kivasta elokuisesta päivästä patiolla.

Tämä pirtelö on yksi painonpudotukseni kulmakiviä. Marjojen lisäksi siihen kuuluu piimää tai jogurttia, tuoremehua ja satunnaisia siemeniä. Hurautan moisen tehosekoittimessa sekaisin ja nautin hissukseen iltasella television ääressä. Pirtelössä on monta hyvää puolta. Ensiksikin sen nauttimiseen saa usein kulutettua tunnin ja sinä aikana on helppo jättää kaikki television katselu napostelut syömättä. Lisäksi se on melko täyttävä, muttei kuitenkaan liian raskas iltapalaksi. Yhtenä ehdottoman hyvänä puolena on mainittava, että sisällön voi muokata muiden päivän syömisten mukaan - proteiinijauhe menee joukossa sangen mainiosti, samoin muutama ruokalusikallinen öljyä - jos tarve vaatii. Keveimmillään pirtelö on jokusen sata kilokaloria, mutta on sitä tuhannen kilokalorin pirtelökin joskus tullut värkättyä.

Jumppaneuvontaa

Vietin sitten miellyttävän päivän Helsingissä. Tällä kertaa vierailun kohteena oli fysioterapeutti, jonka kanssa käytiin läpi lähinnä, mitä reumaatikon pitää huomioida liikunnassaan ja toisaalta katseltiin rintarangan liikkuvuusharjoituksia ja muutama minulle ongelmallinen venytys.

Käynti oli hyvä ja opettavainen. Kerrankin käytiin läpi niitä asioita, joita olen netistä reumasairauksista lukenut. Millaiset liikuntalajit sopivat reumaatikolle ja miten omaa kroppaa pitää kuunnella? Lisäksi liikunnan säännöllisyyttä fysioterapeutti painotti. Kehotti valitsemaan lajin, josta itse nauttii ja joka ei satu tai muuten ärsytä niveliä. Mitään rajoituksia liikuntaan reuma ei aseta, kunhan muistaa kuunnella omaa kroppaa ja sen reaktioita.

Eli oikealla asenteella olen tätä liikkumista opetellut. Liikutaan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja sovelletaan lajeja tarvittaessa sen mukaan, mikä tuntuu pahalta. Muutama uusi lajikin tuli esille. Esimerkiksi melonta on (selkäranka)reumaatikolle hyvä laji, koska siinä tulee luonnostaan kiertoliikettä selkärankaan. Oikeasti kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta lajilta. Toinen suositeltu laji oli dementiahiihto, josta ajattelinkin, että siinä voisi olla hyvä talvilaji, koska epäilen, että juokseminen ainakin liukkailla keleillä tulee jäämään.

Hyvä mieli jäi ja sovittiin seuraavakin käyntikerta, jossa käydään läpi lisää tietoa ja jumppaharjoitteita. Sen lisäksi lupasin miettiä kysymyksiä, joita haluan hänelle esittää. Nyt jo on tullut monta juttua mieleen, joista voisi hänen mielipidettään kysyä.

Salia ja iltalenkki

Tänään tuli sitten taas päivä, jollaisia olen yrittänyt välttää: aamupäivällä kävin punttisalilla ja illalla kävin juoksulenkillä. Salilla tein kropan lihakset ja oivalsin, miksi selkä- ja vatsatreeni on ollut sijoitettuna jalkapäivän eikä yläkropan yhteyteen. Kun oli huolella tehnyt selän, rinnan ja olkapäät ei enää kauheasti riittänyt paukkuja ja intoa selkä- ja vatsalihasten rääkkäämiseen. Jalkapäivänä ne onnistuvat huomattavasti helpommin.

Iltasella kävin sitten koiran kanssa juoksemassa intervallilenkin. Kovin oli raskasta meno - liekö syy epänormaalilla ajankohdalla vai aamun salitreenillä. Alusta saakka juoksupätkät tuntuivat tosi raskailta. Loppua kohti kroppa ikään kuin heräsi ja viimeisimmät pätkät menivät kaikista helpoiten, vaikka vauhti pysyi ilmeisesti melko samoissa. No toisaalta oli siinä mielessä opettavainen kokemus, että pystyn juoksemaan myös iltaisin, vaikka se olisikin vähän tahmeampaa kuin aamuisin.