Rauhallista menoa

Tänään pidin lähestulkoon lepopäivän. Keskityin vaan lepäilemiseen ja voimien palauttamiseen. Päivään mahtui pitkästä aikaa parit päiväunet enkä todellakaan yrittänyt saada mitään aikaan. Aamulla olo oli edelleen erittäin väsynyt. Jo aamupalan tekeminen tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta. Päivän mittaan väsymys hitaasti väheni ja alkuillasta olo oli huomattavasti vähemmän väsynyt.

Ihan tyystin liikkumatta en tänäänkään malttanut olla. Kävin juoksukoulun mukaisella lenkillä - kaksi neljän minuutin hölkkäpätkää. Kaiken kaikkiaan hölkkiin voi olla erittäin tyytyväinen. Saavutin lähes kaikki tavoitteeni. Sykkeet pysyivät alhaalla ja maltoin hölkätä erittäin hitaasti ja rennosti. Ilmeisesti pitäisi keksittyä hölkkäämään lähinnä tällaisina vetelyspäivinä, niin tulee hölkkäiltyä riittävän kevyesti.

Lisää lihaskuntoharjoittelua

Tänään aamulla ihmettelin taas pienen ihmisen järkevyyttä. Tuntui kuin joku olisi asentanut jalkojen paikalle puupökkelöt ja viritellyt pökkelöiden väliin huonosti toimivat saranat. No toisaalta, voiko jotain muuta olettaa, jos ensin tekee tauon jälkeen jalkatreenin täysillä ja seuraavana päivänä jatkaa pumpissa jalkalihasten rääkkäämistä. Lihakset kertoivat ansaitusti mielipiteensä asiasta. Toivottavasti opin jotain ainakin venyttelyn ja palautusravinnon tärkeydestä.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa suosikkivesijumppa. Tällä erää jumppa ei ollut niin hyvä kuin parina edellisenä kertana. Keskityttiin ylävartalon lihaksien rääkkäämiseen ja käytettiin kellukkeita apuna. "Painot" rasittivat sormien niveliä ja muutenkin olisin kaivannut parin päivän lihastreenin jälkeen aerobisempaa jumppaa. Tällä erää jumppa oli todella matalasykkeinen ja oikeastaan jopa tylsä. Kauheasti ei harmita, etten ensi viikolla pääse tähän jumppaan.

Jumpan jälkeen kotiin ajellessani mietin, että oikeasti olisi aiheellista pitää lepopäivä. Oli rehellisesti todella väsynyt olo. Väsymys ei ollut samalla tavalla sairasta väsymystä kuin reuman aiheuttama väsymys, vaan sellaista rehellistä rasituksen jälkeistä väsymystä. Torstaille olen suunnitellut lepopäivän - tällä hetkellä suunnitelmassa on vain vartin venyttely. Katsotaan, miltä olo huomenna tuntuu. Jos voipumusta on edelleen ilmassa, lienee syytä ottaa lepo huomiselle, vaikka se tarkoittaakin loppuviikoksi turhan tiheitä salikäyntejä.

Reipasta liikuntaa

Tänään oli taas päivä, jolloin liikunnan määrä lähti käsistä. Alun perin olin suunnitellut tälle päivälle vain juoksukoulun mukaisen lyhyen juoksulenkin, jota pidennän jonkin verran kävelyllä. Tämän lenkin tein päivällä koiran kanssa. Sää oli todella ihana, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Oikein harmitti, etten ottanut mukaan kameraa, olisi niin houkutellut ottaa luontokuvia. Tyydyin sitten räpsimään kuvia puhelimella. Juoksupätkistä ei sinällään ole sanottavaa. Hitaasti mennään ja töitä saa tehdä, että sykkeet pysyvät kurissa.

Sitten tuli se liikunnan lähteminen lapasesta. Katselin naapurikunnan jumppatarjontaa ja totesin, että tämän päivän pumppiin oli vapaita paikkoja toisin kuin torstaiseen, johon olin suunnitellut meneväni. Ilmoittauduin siis jumpalle, vaikka pohjalla oli kaksi salitreenipäivää. Tässä kohden jalat eivät vielä kertoneet eilisestä treenistä - iltapäivän mittaan lihakset kipeytyivät.

Koska jumpalle oli ilmoittauduttu, pitihän sinne mennä. Sinällään jumppa ei ollut mikään järkyttävän raskas, vaikka olin useammaltakin ihmiseltä kuullut varoituksia. Selvästi huomasi, että en ole kamalasti tehnyt painoilla pitkäkestoisia harjoitteita. Monessa liikkeessä tuntuivat voimat loppuvan, vaikka tein oikeasti pienillä painoilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivalta tuo pumppi tuntui, mutta ei se samalla tavalla sytyttänyt kuin esimerkiksi keskiviikon venyttelyjumppa. Tuskin ihan heti toista kertaa tarvitsee osallistua - ainakaan ihan heti.

Kun kerran ajelin toisaalle, päätin samalla pyörähtää uima-altaassa. Aluksi ajattelin, että vesijuoksen loppuverryttelyn, mutta vesijuoksijoita oli altaassa niin paljon, ettei sekaan meinannut mahtua. Ei se tilanne uimaradoilla paljon parempi ollut, mutta päätin kuitenkin uida muutaman altaanmitan. Ensimmäistä kertaa vuosiin uin koko treenin vapaauintia. Ilmeisesti pohjalla olleet liikunnat hieman rauhoittivat menoa ja oikeasti maltoin uida rauhallisesti. Tuntui todella hyvältä pystyä uimaan vaparia rauhallisesti ja rennosti. Sykkeetkin pysyivät kurissa, joten lisää tällaisia uintiharjoituksia.

Sykemittari päivitti tänään ohjelmansa. Sen pitikin seurailla ensin kuusi viikkoa liikuntatottumuksiani ja sen jälkeen muuttaa ohjelmaa liikuntatottumuksiini sopivammaksi. Tänään se siis teki ensimmäisen ohjelman muokkauksen ja minulle hyvin mieluisaan suuntaan. Viikoittaisen liikuntatavoitteen se nosti reilusta kolmesta tunnista neljään tuntiin ja tuplasi samalla korkeasykkeisen treenin osuuden. Nyt saan treenata niillä sykkeillä 20 minuuttia viikossa. Tähän rajaan saattaa jopa olla jotain mahdollisuuksia. Tosin ehkä tuo vajaan neljänneksen tavoitteen nosto ei tarkoita, että olisi suotavaa tehdä usein tällaisia 2,5 tunnin ja 1200 kcal päiviä.

Jalkapäivä

Tänään tein sitten jalkatreenin. Salille kävellessäni mietin, että mitähän siellä saan edes tehtyä, kun ei olisi yhtään huvittanut. Salille päästyäni kuitenkin into löytyi jostain ja sain tehtyä tehokkaan tuntuisen jalkatreenin. Muutaman uuden liikkeen otin ohjelmaan. Sinällään tuntuu, että jalkatreeniin on paljon vaikeampi löytää hyviä liikkeitä kuin muille lihasryhmille. Toisaalta jostain syystä jalkapäivinä ei ole ollut samanlaisia motivaatio-ongelmia kuin muina päivinä.

Päivän aerobisena liikuntana kävin koiran kanssa kävelylenkillä ja vähän treenailemassa tottelevaisuutta. Koiran kanssa harrastaminen on jäänyt viime aikoina aika vähiin, koska palkkaan koiraani lähinnä taisteluleikillä ja siinä tarvitsee sekä liikkuvaa selkää, että toimivia käsiä. Viimeisen kuukauden aikana olen muutamaan otteeseen pystynyt leikkimään taisteluleikkejä ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kipuja. Koira kuitenkin aistii minun kipuni ja se laskee virettä. Joten mieluummin olen sitten jättänyt treenaamatta, kuin tehnyt treenejä huonolla palkalla. Ehkä tämä kertoo omalta osaltaan siitä, että kivuista huolimatta minulla on parempi ote taudista kuin aikoihin.

Loistava liikuntapäivä

Tälle päivälle olin suunnitellut viikon raskaimman liikuntapäivän. Alkuperäisen suunnitelman mukaan päivään kuului jalkatreeni, hyötyliikuntaa ruokakauppareissun muodossa ja juoksukoulun juoksulenkki. Suunnitelma oli hyvä, toteutus muotoutui hieman erilaiseksi.

Salille kävellessäni tunnustelin tuota nilkkaa ja totesin, ettei sille yksi lisälepopäivä tekisi hallaa. Niinpä päädyin tekemään jalkatreenin sijaan käsitreenin. Tällä kertaa tuntui paukkuja olevan vietinkin salilla aikaa tunnin verran. Hauikset jäivät ojentajia vähemmälle huomiolle. Jostain syystä olen löytänyt hyvän fiiliksen ojentajien treenaamiseen ja samaa tahtia se fiilis häviää hauisten treenaamiselta. Kultainen keskitie näidenkin suhteen olisi löydettävä.

Kaiken kaikkiaan salilta lähtiessä oli todella hyvä olo ja hymy huulilla. Oli sellainen hyvä liikuttunut olo.  Todellakin tunsi tehneensä hyvän treenin. Juuri tämän olon takia kävin koko kesän salilla. Toisaalta tämän olon vähittäinen häviäminen laski motivaatiota treeniin. Uskon vakaasti, että parin viikon salitauko teki vain hyvää etenkin, jos se palauttaa salitreenin jälkeisen hyvän olon.

Illalla käytiin koiran kanssa tekemässä vajaan tunnin lenkki, jonka aikana suoritin päivän juoksukoulun - juoksin 2-3 minuuttia putkeen. Jälleen kerran oli vaikea juosta riittävän hiljaa, tosin taustalla oli rankahko salitreeni, joten kroppa ei taatusti ollut parhaassa iskussa. Edellisellä kerralla juoksin ihan järjestään nämä lenkit ennen aamupalaa aamulenkkeinä. Nyt olen selvästi siirtynyt enemmän iltalenkkeilijäksi. Kaiken kaikkiaan huomaan, miten juoksujalkaa polttelee ja kova hinku olisi hölkkäillä pidemmälle kuin ohjelman sallimat minuutit. Uskon kuitenkin, että hitaasti hyvä tulee ja sinnittelen lyhyiden hölkkäpätkien seurassa.

Se päivän kolmas suunniteltu liikuntasuoritus, hyötyliikunta, jäi suorittamatta. Osin sen takia, että aamulla nukuin pitkään ja nautiskelin aamupalastakin rauhassa. Osin sen takia, että salilla meni pidempään kuin suunnittelin. Ja osin olin vain laiska. Kävin siis kaupassa, mutta tein sen autolla. Pohdiskelin kyllä vaihtoehtoa, että olisin hakenut koiran kanssa välttämättömät lähikaupasta ja siirtänyt hyötyliikunnan huomiselle. Päädyin kuitenkin tekemään tänään kaikki ruokaostokset.

Selkeästi huomaan, että hyötyliikunta on se osa-alue, josta olen liikunnan saralla pahiten lipsunut. Harvemmin olen kuitenkaan lähtenyt autolla vain kauppaan, vaan kauppareissut olen yhdistänyt muihin tilanteisiin, joissa olen liikkunut autolla, esimerkiksi uimareissuihin. Kuitenkin huomaan, ettei askelmittarin askeltavoite täyty enää läheskään päivittäin - tosin liikunta tavoitteet sekä ajallisesti että kalorikulutuksen suhteen täyttyvät kyllä, joten ihan laakereilleni en ole jäänyt makaamaan, vaikka kävely onkin vähentynyt kesästä.