Liikkeellä

Pari päivää on mennyt aika vähällä liikunnalla ja sen kyllä huomaa ainakin mielialassa. Kovin on ollut masentunut fiilis koko päivän ja hieman haikeakin olo. Kävin eilen todennäköisesti viimeistä kertaa terveysasemalla, jonka henkilökunta on elänyt tämän reuman ilot ja surut kanssani. Nyt sitä sitten ollaan "omillaan". Kovasti tuli positiivisia sanoja siltä suunnalta ja onnentoivotuksia.

Aamupäivällä kävin uimahallin kuntosalilla ja tein alkuverryttelyt kuntopyörällä. Poljin matalilla sykkeillä puolisen tuntia ja totesin, että triathlon kuntoon on vielä matkaa ja paljon. Pitää vaan yrittää talvi aktiivisesti pyöräillä kuntopyörällä, jotta saa sen pyöräilykunnonkin kohoamaan. Ei se mahdottomuus voi olla, opinhan juoksemaankin. Työtä vaan on tehtävä ja oikeasti muistettava, miten pohjalta lähdetään.

Salilla treenasin jalat. Koska en taaskaan ollut omalla salilla, jalkatreeni ei ollut kovin tehokas. En pysty ymmärtämään, miksi jalkojen treenaaminen tehokkaasti uudemmissa ja hienommissa laitteissa tuntuu olevan kovin vaikeaa. En vain saa samalla tavalla puristettua viimeisiä voimia lihaksista kuin kotisalilla. Toki taas tilanteeseen vaikutti, että väkeä oli melko paljon enkä oikein kehdannut puuskuttaa ihan täysillä. Omalla salilla senkin jo kehtaa tehdä.

Illalla kotona jumitin jonkin aikaa koneen ääressä pohtimassa kävisinkö päiväunille. Päätin kuitenkin lähteä vesisateeseen lenkille. Juoksukoulu olisi varmasti sanonut juoksulenkistä jotain, mutta en viitsinyt alkaa miettimään, mitä olen juossut viimeksi ja mitä pitäisi tänään juosta. Niinpä päätin lähteä täysin sykemittarin ohjaamalle lenkille. Lenkistä tulikin sitten noin neljän kilometrin lenkki, josta matkallisesti hölköttelin ehkä puolet. Menin intervalliperiaatteella, eli juoksin sykkeet kunnonkohotussykealueen alarajalta ylärajalle ja sitten kävelin, kunnes sykkeet taas putosivat. Todella lyhyitä pätkiä tänään oli tarjolla, mutta sykerajat olivat melko alhaiset ja muutenkaan oma olo ei ollut niin kamalan energinen. Tuli kuitenkin vajaa tunti sateessa liikuttua ja mielialakin parani kummasti.

Kehonkuva

Tänään keksityin saattamaan opintojani loppuun ja liikunta jäi yhteen rauhalliseen kävelylenkkiin kaverin kanssa. Päätinkin siis pohtia kehokuvaani.

Olen tässä viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, miten eritavalla itsensä voi nähdä peilistä. Yhtenä kertana peilistä katsoo takaisin lihava ja saamaton ihminen. Toisinaan taas saatan keskittyä ihailemaan esimerkiksi pientä hauistani tai kauniita nilkkojani. Joskus kokonaiskuvakin miellyttää silmää enemmän kuin toisinaan.

Ikinä minua ei ole inhottanut katsoa itseäni peilistä ja olen ollut sinut oman peilikuvani kanssa. Monelle ylipainoiselle tyypillistä peilin välttelyä en ole koskaan harrastanut. Olen aina jollain tapaa ollut tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni. Ehkä kohtuullisen vahva itsetuntoni vaikuttaa siihen, etten ole ikinä hävennyt itseäni ulkonäkösyistä. Ulkonäkö on ollut lähinnä välttämätön paha.

Tokihan voisin olla kauniimpi, mutta kuka nyt ei löytäisi itsestään jotain epämiellyttävää kohtaa. Kun kerran olen tyytyväinen itseeni, en osaa ahdistua toisten ihmisten kommenteista. Läski kommentteja olen kuullut ison liudan, mutta lähinnä suhtaudun niihin toisen käytöksen huonoutena. Harvoin minä niistä olen itseeni ottanut, ainakaan mitään pysyviä henkisiä vammoja en ole saanut.

En tiedä, kuinka paljon oma suhtautuminen vartalon ulkomuotoon vaikuttaa, mutta en juuri huomaa painonpudotuksen muutoksia vartalossani. Vaikka vyötärönympäryksestä on hävinnyt lähes 10 cm ja painoa sen 12 kg, en huomaa eroa ulkomuodossani. Muut ihmiset kyllä väittävät, että eron huomaa, itse en sitä huomaa.  Selitykseksi tähän ei oikein käy, että katselen kroppaani pelistä jatkuvasti. Itse asiassa en edes katsele. Hiusten asentoa voin katsoa tai naamaa, mutta todella harvoin katson koko kroppaa pelistä, vaikka kokovartalopeilistä hiuksiani katselisinkin.

Laiskotus

Tänään on taas ollut sellainen päivä, että takamuksen nostaminen tietokoneen äärestä on ollut lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Juoksuohjelmassa olisi ollut juoksupäivä ja salillekin olisi ollut syytä hankkiutua. Mutta kerta kaikkiaan ei huvittanut. Ei huvittanut edes sitä vähää, että kokisin syyllisyyttä liikkumatta jättämisestä. Teki mieli jättää blogikin päivittämättä, mutta sille laiskotukselle en antanut periksi.

Eli lepopäivä tästä tuli - ja jos yhtään vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tulee huomisestakin. Nimittäin suunnitelmissa on viimeinen koulutehtävä, joka käytännössä tarkoittaa parin sadan kilometrin autossa istumista ja mukavia juttutuokioita tuttavien kanssa. Illalla, jos viitsi, käyn uimahallilla, katsotaan viitsinkö.

Pumppipäivä

Koska tämä viikko menee enemmän autonratissa kuin kotosalla, päätin aloittaa viikon rankalla lihaskuntotreenillä. Eli kävin pumpissa rääkkäämässä koko kropan läpi. Tänään uskalsin laittaa jonkin verran painojakin jo tankoon. Ensimmäisellä kerralla tein kaikki liikkeet pienimmillä painoilla. Nyt laitoin ylävartalon ja käsien liikkeisiin enemmän painoja ja hyvin onnistui. Olkapäät olivat taas vähän äkäiset olkapääliikkeissä ja ne teinkin lähinnä tyhjällä tangolla. Vaikkei vertailuita toisiin pitäisi tehdäkään, totesin, että käytän jalkaliikkeissä muihin verrattuna hyvin pieniä painoja ja toisaalta yläkropassa ja etenkin rintalihaksissa samoja painoja kuin muut. Minä olen pitänyt jalkalihaksiani hyväkuntoisina.

Kävin sitten vesijuoksemassa jumpan jälkeen. Alun perin ajattelin käydä uimassa rauhallisen vaparitreenin, kun pahimmat mehut ovat poissa. Altaassa oli niin paljon väkeä, etten viitsinyt yrittääkään änkeä uimaradoille vaan tyydyin juoksemaan. Oli niitä vesijuoksijoitakin altaassa ihan riittämiin, mutta samalle radalle mahtuu ainakin tuplaten juoksijoita. Kun vauhtikin on hitaampi, on helpompi olla törmäilemättä.

Kevyen rauhallinen päivä

Aamupäivällä käytiin kaverin kanssa treenailemassa koiria. Hyvää häiriötreeniä oli tarjolla. Usko koiraan kasvoi taas - ei se häiriöistä välitä, jos minä en välitä. Muuten mukaan mahtui hauskoja ja yllättäviä tilanteita, ihan tuttua tavaraa tuon koiran kanssa. Oman liikunnan kannalta homma meni hyväksi selän liikkuvuus- ja ryhtiharjoitukseksi. Pakko oli pitää ryhti kasassa ja toisaalta taivutella selkää hassuihin asentoihin ja poimia tavaroita maasta.

Iltapäivällä löydettiin äidin ja koiran kanssa ihan uusi omakotitaloalue. Ajateltiin käydä katsomassa, mitä läheisen pulkkamäen vieressä tehdään, kun tie on ollut poikki kesästä saakka. No sieltähän löytyi uusi tien pohja, joka tietenkin piti käydä katsastamassa. Tien mutkan takaa löytyi liuta omakotitontteja ja lähes sama määrä rakenteilla olevia omakotitaloja. Kivan oloinen omakotitaloalue sinne on rakentumassa ja ihan hyvälle paikalle. Onpahan jatkossa lenkeille mielenkiintoinen kohde, kun voi käydä katselemassa talojen edistymistä.