Aamu alkoi mukavasti vesijumpalla. Tämän päivän jumppa olikin sitten syvässä vedessä ja sangen tehokas sellainen. Tosissaan sai tehdä töitä ja jumpan jälkeen oli todella liikkunut olo. Tällainen on hyvä tapa aloittaa aamunsa. Kummasti liikunta aamulla tuo virkeyttä päivään.
Iltapäivällä innostuttiin sitten lähtemään aurinkoiseen metsään. Tehtiin puolentoista tunnin reipas kävely. Hyvin huomaa, miten paljon raskaampaa on kävellä epätasaisessa maastossa kuin tiellä. Toisaalta metsälenkkeily vaatii myös eri tavalla aivotyötä, koska joutuu ainakin alitajuisesti miettimään tarkemmin, mihin jalkansa asettaa.
torstai 10. marraskuuta 2011
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Ukkovarpaat ylös
Tänään olen taas viettänyt pääkaupunkipäivää. Liikunnat ovat koostuneet siis lähinnä hyötyliikunnasta kävelyn muodossa. Askelmittari väittää, että riittävästi on kävelty: 13 000 askelta on kertynyt, eli kovin tehokas lepopäivä tämä ei ole ollut, vaikken ole hikiliikuntaa harrastanutkaan.
Kävin tänään näyttämässä jalkojani fysioterapeutille tukipohjallisten tekoa varten. Jalkani saivat tuomion laiskat jalat ja samalla otettiin mallit jaloista tukipohjallisia varten. Kuullemmat pelkät tukipohjalliset eivät kuitenkaan riitä, vaan jalkapöydän lihaksia pitää myös vahvistaa. Tätä varten sain harjoitteita, jotta jalka löytäisi sen normaalin asennon. Koko homma lähtee liikkeelle siitä, että nostetaan ukkovarpaat ylös muun jalkapohjan pysyessä lattiassa. Muutaman toiston jälkeen ennustan huomiselle kipeitä jalkapöydän lihaksia.
Kävin tänään näyttämässä jalkojani fysioterapeutille tukipohjallisten tekoa varten. Jalkani saivat tuomion laiskat jalat ja samalla otettiin mallit jaloista tukipohjallisia varten. Kuullemmat pelkät tukipohjalliset eivät kuitenkaan riitä, vaan jalkapöydän lihaksia pitää myös vahvistaa. Tätä varten sain harjoitteita, jotta jalka löytäisi sen normaalin asennon. Koko homma lähtee liikkeelle siitä, että nostetaan ukkovarpaat ylös muun jalkapohjan pysyessä lattiassa. Muutaman toiston jälkeen ennustan huomiselle kipeitä jalkapöydän lihaksia.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Matalan sykkeen päivä
Tänään selvisin lenkille poikkeuksellisesti jo aamupäivällä. Kävelin reippaan kolmen vartin lenkin. Jostain syystä sykkeet pysyivät todella alhaalla ja kävin usein poissa jopa rasvanpolttokaloreilta. Ehkäpä siis flunssa on viimein selätetty ja kroppa kestää taas treenausta entiseen tahtiin. Yllättävän pitkään toipumiseen kuitenkin meni.
Iltapäivällä kävin sitten vesijumpalla. Vuorossa oli naapurikunnan suosikkijumppani, joka oli tällä kertaa ikävä kyllä pettymys. En tiedä oliko jumppa jotenkin epätyypillisen rauhallinen vai johtuivatko matalat sykkeeni vain jostain muusta syystä, mutta edelleen sykkeet olivat tosi matalalla. Minusta tuossa jumpassa yleensä on kuitenkin päästy kunnonkohotusalueelle. Toisaalta jumppa keskittyi tänään lihaskuntoliikkeisiin ja erityisesti ylävartaloon. Joten isot ja energiaa kuluttavat lihakset pääsivät aika helpolla.
Tänään sain myös maksusitoumuspaperit tukipohjallisiin. Varovasti soittelin aikaa pohjallisten tekijälle. Salaa toivoin, että saisin ajan ensiviikolle, kun minulla on myös fysioterapia-aika. No se päivä ei firmalle sopinut, joten vitsinä heitin, että olen huomenna kaupungissa, kävisikö silloin. Yllättäen sieltä löytyi aika ja menen iltapäivällä käymään, jotta saadaan mallit pohjallisiin. Kovasti odotan, että pohjalliset auttaisivat päkiäkipuihin.
Iltapäivällä kävin sitten vesijumpalla. Vuorossa oli naapurikunnan suosikkijumppani, joka oli tällä kertaa ikävä kyllä pettymys. En tiedä oliko jumppa jotenkin epätyypillisen rauhallinen vai johtuivatko matalat sykkeeni vain jostain muusta syystä, mutta edelleen sykkeet olivat tosi matalalla. Minusta tuossa jumpassa yleensä on kuitenkin päästy kunnonkohotusalueelle. Toisaalta jumppa keskittyi tänään lihaskuntoliikkeisiin ja erityisesti ylävartaloon. Joten isot ja energiaa kuluttavat lihakset pääsivät aika helpolla.
Tänään sain myös maksusitoumuspaperit tukipohjallisiin. Varovasti soittelin aikaa pohjallisten tekijälle. Salaa toivoin, että saisin ajan ensiviikolle, kun minulla on myös fysioterapia-aika. No se päivä ei firmalle sopinut, joten vitsinä heitin, että olen huomenna kaupungissa, kävisikö silloin. Yllättäen sieltä löytyi aika ja menen iltapäivällä käymään, jotta saadaan mallit pohjallisiin. Kovasti odotan, että pohjalliset auttaisivat päkiäkipuihin.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Kävellen
Tänään olen liikkunut paikasta toiseen kävellen. Aamulla kävin hakemassa
influenssarokotteen. Varauduin henkisesti jonottamaan pitkään. Tänään oli
kuitenkin ensimmäinen päivä, kun he rokotuksia jakoivat. Olin paikalla noin
tunnin rokotuskampanjan aloittamisen jälkeen ja sain numeron yksi. Eli
ilmeisesti muutkin olivat vältelleet potentiaalista ruuhka-aikaa.
Piikkireissun jälkeen lähdin salille rääkkäämään jalat. Hyvä treeni tuli tehtyä ja sain tehtyä jalat todella perusteellisesti. Nykyään tuntuu salilla menevän aikaa reilusti enemmän kuin alkukesästä. Vaikka tuntuu, että voimat eivät enää samaa tahtia kehitykään, niin kehon hallinta kehittyy kuitenkin jatkuvasti. Kesäkuussa olisi ollut aivan turha edes yrittää jalkakyykkyjä ja nyt niissä pystyy oikeasti nauttimaan siitä, miten lihakset tekevät työtä.
Pimeän tullen käytiin koiran kanssa käveleskelemässä kaupungilla. Sinällään lenkki oli melko normaali, mutta eteen sattui harvinaisen monta törppöä koiran ulkoiluttajaa. Yksi selvästi humalainen jopa usutti rotikkaansa meidän päälle. Koira ei moisia elkeitä osoittanut, mutta kyllä silti vaihdoin puolta varmuuden vuoksi. Toiset sankarit ulkoiluttivat koiriaan irti, eivätkä edes ottaneet niitä kiinni, vaikka erikseen pyysin. Mietin vaan, että onneksi minulla on narun päässä perussosiaalinen koira. No näistä tilanteista onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta muistin taas miksi aamulenkit ovat loistava keksintö.
Tänään oli taas sellainen päivä, että sykemittarini päätti päivittää ohjelman. Jälleen kerran ohjelmaan tuli reilusti lisää minuutteja. Tavoite aika nousi vajaaseen kuuteen tuntiin viikossa ja korkeilla sykkeillä saan harjoitella 45 minuuttia. Käytännössä tämä muutos tarkoittaa sitä, että pääsen sykemittarinkin mukaan jälleen hölkkälenkeille. Mitään hirmuisen kovia hölkkiä ei pääse tekemään, mutta pääsee kuitenkin liikkeelle. Täytyy sanoa, että tätä on odotettu. Nyt vaan pitää malttaa kuitenkin juosta ne lenkit rauhallisesti.
Piikkireissun jälkeen lähdin salille rääkkäämään jalat. Hyvä treeni tuli tehtyä ja sain tehtyä jalat todella perusteellisesti. Nykyään tuntuu salilla menevän aikaa reilusti enemmän kuin alkukesästä. Vaikka tuntuu, että voimat eivät enää samaa tahtia kehitykään, niin kehon hallinta kehittyy kuitenkin jatkuvasti. Kesäkuussa olisi ollut aivan turha edes yrittää jalkakyykkyjä ja nyt niissä pystyy oikeasti nauttimaan siitä, miten lihakset tekevät työtä.
Pimeän tullen käytiin koiran kanssa käveleskelemässä kaupungilla. Sinällään lenkki oli melko normaali, mutta eteen sattui harvinaisen monta törppöä koiran ulkoiluttajaa. Yksi selvästi humalainen jopa usutti rotikkaansa meidän päälle. Koira ei moisia elkeitä osoittanut, mutta kyllä silti vaihdoin puolta varmuuden vuoksi. Toiset sankarit ulkoiluttivat koiriaan irti, eivätkä edes ottaneet niitä kiinni, vaikka erikseen pyysin. Mietin vaan, että onneksi minulla on narun päässä perussosiaalinen koira. No näistä tilanteista onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta muistin taas miksi aamulenkit ovat loistava keksintö.
Tänään oli taas sellainen päivä, että sykemittarini päätti päivittää ohjelman. Jälleen kerran ohjelmaan tuli reilusti lisää minuutteja. Tavoite aika nousi vajaaseen kuuteen tuntiin viikossa ja korkeilla sykkeillä saan harjoitella 45 minuuttia. Käytännössä tämä muutos tarkoittaa sitä, että pääsen sykemittarinkin mukaan jälleen hölkkälenkeille. Mitään hirmuisen kovia hölkkiä ei pääse tekemään, mutta pääsee kuitenkin liikkeelle. Täytyy sanoa, että tätä on odotettu. Nyt vaan pitää malttaa kuitenkin juosta ne lenkit rauhallisesti.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Juoksun hurmaa
Tänään ajattelin lähteä nautiskelemaan syyssäästä valoisaan aikaan ja samalla tarkastaa, miten läheisen moottoritien rakennusprojekti etenee. Suuntasin siis mäkisille metsäteille. Vaihteeksi sykemittari asetti rajat melko korkealle ja päädyinkin hölkkäämään useamman pätkän. Kaiken kaikkiaan saldona siis kahdeksan kilometrin lenkki, josta hölkkäsin alamäet. Oikeasti on mukavaa, kun tuo hölkkääminenkin alkaa taas luistaa. Pitkään se ei juuri huvittanut ja hölkkälenkit tuntuivat pakkopullalta.
Aamulenkit olisi hieno saada takaisin päiväohjelmaan, mutta käytännössä taitavat jäädä vain kesäajan ihanuuksiksi. Tämä reuma on sen verran kelju kaveri, että se vaikeuttaa aamuja, ettei mieleen juuri tule lähteä lenkille. Eivätkä nuo synkät marraskuiset aamut ainakaan lisää intoa lähteä lenkille.
Aamulenkit olisi hieno saada takaisin päiväohjelmaan, mutta käytännössä taitavat jäädä vain kesäajan ihanuuksiksi. Tämä reuma on sen verran kelju kaveri, että se vaikeuttaa aamuja, ettei mieleen juuri tule lähteä lenkille. Eivätkä nuo synkät marraskuiset aamut ainakaan lisää intoa lähteä lenkille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)