Hyötyliikuntaa

Tänään kävin taas hoitamassa asioita ja tällä kertaa kulkupeliksi valikoituivat omat jalat. Kävelyä tuli viitisen kilometriä ja samalla selvisi taas liuta asioita. Nyt kun on aikaa, niin jalan on hyvä hoitaa asioita. Sääkin suosi tänään - mikä sitä on kävellä aurinkoisessa pikkupakkasessa. Kaikki vastaantulijatkin tuntuivat hymyilevän.

Asioiden hoitelun jälkeen kävelin salille ja treenasin jalat. Jostain syystä en saanut treeniin hyvää tsemppiä, vaikka painot olivatkin korkeammat kuin edellisessä treenissä. Tsempin puute näkyi myös sykkeissä. No joka tapauksessa viikon ensimmäinen salitreeni on tehty.

Perinteistä jumppaa

Tänään päätin taas suhtautua avoimesti uusiin jumppiin ja ilmoittauduin BodyMix-tunnille. Tämä jumppa on todella suosittu ja sen ryhmät ovat lähes aina täynnä. Nyt oli ryhmässä kuitenkin tilaa ja päätin kokeilla, koska eilisen salitreenin jälkeen pumppi ei innostanut.

Tällä erää avoimesta mielestäni huolimatta petyin jumppaan. Se oli juuri sellaista kuin puolivuotta sitten kuvittelin kaikkien ryhmäjumppien olevan. Ensin liikutaan salissa edestakaisin koko ryhmänä, milloin jalat milläkin tavalla solmussa. Kun lihakset on saatu lämpimiksi, tehdään tuhannen erilaista kyykkyä ja lopuksi vatsalihaksia. Venyttelyt keskittyvät sitten jalkojen lihaksiin isoihin lihaksiin juuri niillä venyttelyliikkeillä, mitä en koskaan ole saanut tuntumaan. Eli tämä jumppa on kokeiltu ja saa jatkossakin olla täynnä.

Sain postitse myös kuntoutusselosteen viime viikon pohjalliskäynnin tuloksista. Yleensä aika sujuvasti luen lääkäreiden merkintöjä, mutta tuo lappunen on kyllä melkoista hepreaa. Tällä kertaa edes pikainen googletus ei tuonut mainittavaa selvyyttä noihin merkintöihin. Ymmärrän täysin, miksi ihmiset valittavat lääkärilatinasta. Minulle näköjään fysioterapeuttilatina on riittävän vaikeaa.

Tehotreeniä salilla

Aamupäivän vietin vielä hoitokoirien seurassa ja eksytin itseäni edelleen. Tällä kertaa tosin alun perinkin ajattelin aamulenkin pidemmäksi käveleskelyksi ja pieni eksyminen ei ollut niin tyrmäävä kuin eilen aamulla. Tällä kertaa pystyin naureskelemaan omille kiertelyilleni myös jälkikäteen - lähinnä kyse oli siitä, etten löytänyt oikeita polkuja, joita pitkin olisin oikaissut metsän poikki.

Iltapäivällä lähdin sitten salille rääkkäämään ylävartaloa ja käsiä. Tällä viikolla salitreenit ovat taas jääneet liian vähiin, joten päädyin tekemään tuplatreenin. Aikaa salilla menikin tunnin verran ja pois lähtiessä oli melko kaikkensa antanut olo. Sinällään treeneinä treenit eivät olleet mitenkään erikoisia, mutta onpa tällä viikolla käyty koko kroppa läpi.

Eksyksissä uudessa ympäristössä

Kun ottaa kolme koiraa narunpäähän ja lähtee aamuaivoilla lyhyelle lenkille, niin arvatahan saattaa, ettei se vieraassa ympäristössä voi mennä aivan putkeen. Lopputuloksena vartin pikkulenkistä tuli melkein tunnin lenkki. Löysin sitten lopulta oikean tien ja lähdin kävelemään sitä ajatuksella, että jos ensimmäinen pää ei ole oikea, niin toinen sitten on. Muuten hyvä, mutta tie teki lenkin, jota jäin pyörimään. Olisi pitänyt osata kävellä yksi pätkä kävelytietä, niin olisi päässyt takaisin kämpille. Kun neljättä kertaa kiersin samaa lenkkiä, totesin, että joku toinen ratkaisu tähän on keksittävä ja löysin lopulta ison mutkan kautta reitin kämpille. Jälkeenpäin harmitti, ettei tullut laitettua navigaattoria päälle. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten sitä on pyöritty ympyrää.

Päivällä otin sitten koiria mukaan pienemmän kokoonpanon ja kävin puolen tunnin hölkällä. Juoksu kulki todella hyvin ja vieraat lenkkimaastotkin olivat mukavaa vaihtelua. Kiitos sykemittarin, pääsen taas juoksentelemaan. Pitkähkö tauko on saanut aikaan sen, että pakonomaisuus juoksusta on hävinnyt ja voin todellakin nauttia hölkkäämisestä. Todella mahtava tunne.

Keljutuksen purkua liikkumalla

Aamupäivällä innostuin käymään uimassa. Pitkästä aikaa menin hallille vaan uimaan. Selvästi huomasi miten vaikea on malttaa uida rauhassa ja kiirehtimättä. Vapaauinnista ei tahtonut tulla mitään, koska yritin liikaa. Vaikka miten keskityin siihen, että uin rennosti ja rauhallisesti, niin koko homma tuntui hajoavan käsiin ihan jatkuvasti. Eli pitäisi vaan useammin päätyä altaaseen ihan vaan uimaan ja toisaalta toisinaan käydä väsyneempänäkin uimassa, koska silloin se rentous tuntuu löytyvän.

Illalla kävin sitten lenkillä hoitokoirien kanssa. Tunnin verran tutustuin uuteen ympäristöön kävellen. Jostain syystä tänäänkin sykkeet olivat hurjan korkealla ja minusta melko kevyellä kävelylenkillä kulutus oli melkoinen. En oikein ymmärrä, mistä tuo sykkeiden nousu tällä erää johtuu, koska en huomaa olossani mitään erikoista.