Tänään siirryin joulun viettoon vanhemmilleni. Pääni olisi tarvinnut vielä yhden pohdiskelupäivän, mutta joulun ruokaostokset kaatuivat minun ja isäni kontolle. Joten oli pakko suorittaa siirtyminen joulun viettoon hieman aikaisemmin, kuin olisin halunnut.
Päivän liikunnatkin koostuivat pääasiassa hyötyliikunnasta. Kauppareissun ja koiran lenkityksen jälkeen askelmittari näytti ihan mukavia lukemia, vaikkei liikuntaminuutteja sykemittariin juuri kertynytkään. Aina ei vain ennätä liikkua sitä määrää kuin haluaisi.
Olen päättänyt, että en tee uuden vuoden lupauksia, mutta harkitsin sellaisen tekemistä kuitenkin. Ajattelin lähinnä sen tyyppistä lupausta, että etsin itselleni uuden kiinnostavan liikuntalajin ja kiinnitän oikeasti huomiota siihen, että liikun päivittäin reilusti. Aikaa liikkumiseen kuitenkin on, joten ajan puutetta ei voi liikkumattomuudesta syyttää.
torstai 22. joulukuuta 2011
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Iso kirkko
Tänään oli Helsinki-päivä. Aamulla kävin tervehtimässä reumalääkäriäni ja lopun päivää keskityin lähinnä itseni hemmottelemiseen. Kävin elokuvissa ja ulkona syömässä. Lisäksi hankin viimeiset joululahjat, joten joulu voi hyvin tulla.
tiistai 20. joulukuuta 2011
Reuma Excelissä
Koska olen insinööri ja minulla on reilusti ylimääräistä aikaa, yritän saada
myös reumani numeeriseen muotoon. Käytännössä tämä tarkoittaa isohkoa
Excel-taulukkoa, jota täytän päivittäin. Olen yrittänyt kerätä seurattaviksi
asioiksi sellaisia muuttujia, joiden oletan vaikuttavan omaan oloon. Tällä
hetkellä seuraan kipua, säätä, kuukautiskiertoa, yöunta, liikunnan määrää ja
käytettyjä lääkkeitä. Toki tässä kipupäiväkirjassa on myös kohta avoimille
vastauksille, mihin voi avata tuntemuksiaan.
Kipua arvoin monessa sairaalassakin käytössä olevalla asteikolla 0-10. Tässä skaalassa 0 tarkoittaa täyttä kivuttomuutta ja 10 pahinta mahdollista kuviteltavissa olevaa kipua. Täysin objektiivinen tämä menetelmä ei ole, mutta antaa vähän viitteitä siitä, miten kipeä on ja ainakin kertoo kivun muutoksen suunnan. Lisäksi pitkäaikaisen keskiarvon perusteella voi tarkastella esimerkiksi lääkkeiden tehoa.
Säästä kirjaan ylös päivän lämpötilan ja sanallisen arvion. Jossain kohti yritin kirjata ylös myös tuulen voimakkuutta, mutta se osoittautui turhan hankalaksi. Lämpötilasta osaa heittää arvion ihan viiden asteen tarkkuudella melko helposti, vaikkei lämpömittaria katsoisikaan, mutta tuulennopeutta en osaa samalla tavalla arvioida.
Yöunesta kirjaan ylös vain unen pituuden. Unen laatuun olisi syytä puuttua jollain tapaa, mutta en ole löytänyt itselleni sopivaa tapaa merkitä. Myös pirteyttä heräämisen jälkeen voisi arvioida. Yöunen pituuden ja kipujen riippuvuus on ollut taulukoinnin yllättävin tulos. Aikaisemmin ajattelin, että reuman aktivoituessa yöuni lyhenee, mutta totuus paljastui täysin päinvastaiseksi. Reuman ollessa aktiivisimmillaan nukun myös eniten, tosin unen laatuun tilasto ei ota kantaa.
Liikunnan määrää seuraan pelkästään liikuntaminuutteina. eli tämäkään ei huomioi esimerkiksi liikunnan rasittavuutta. Olen kuitenkin todennut, että myös liikunta korreloi jossain määrin kipujen kanssa. On toki selvää, että kipeimmässä vaiheessa liikunta jää väkisinkin vähemmälle. Myös liikunnan vähentyminen jostain muusta syystä selvästi aktivoi tautia.
Taulukon datasta olen sitten piirrellyt erilaisia kuvaajia, joissa lähinnä vertaan muiden muuttujien vaikutusta kipuun. Käytännössä käytän piirtämisessä yleensä viikon liukuvaa keskiarvoa, koska se vähentää selkeästi satunnaisuudesta aiheutuvaa vaihtelua, mutta reagoi melko herkästi isoihin muutoksiin. Kivusta lasken lisäksi pidemmänkin aikavälin keskiarvoja, jotta näen, mihin suuntaan kipu on menossa. En tiedä, onko näistä taulukkoleikeistä mitään todellista hyötyä, mutta Excelin käyttämisharjoitusta siitä ainakin on saanut.
Kipua arvoin monessa sairaalassakin käytössä olevalla asteikolla 0-10. Tässä skaalassa 0 tarkoittaa täyttä kivuttomuutta ja 10 pahinta mahdollista kuviteltavissa olevaa kipua. Täysin objektiivinen tämä menetelmä ei ole, mutta antaa vähän viitteitä siitä, miten kipeä on ja ainakin kertoo kivun muutoksen suunnan. Lisäksi pitkäaikaisen keskiarvon perusteella voi tarkastella esimerkiksi lääkkeiden tehoa.
Säästä kirjaan ylös päivän lämpötilan ja sanallisen arvion. Jossain kohti yritin kirjata ylös myös tuulen voimakkuutta, mutta se osoittautui turhan hankalaksi. Lämpötilasta osaa heittää arvion ihan viiden asteen tarkkuudella melko helposti, vaikkei lämpömittaria katsoisikaan, mutta tuulennopeutta en osaa samalla tavalla arvioida.
Yöunesta kirjaan ylös vain unen pituuden. Unen laatuun olisi syytä puuttua jollain tapaa, mutta en ole löytänyt itselleni sopivaa tapaa merkitä. Myös pirteyttä heräämisen jälkeen voisi arvioida. Yöunen pituuden ja kipujen riippuvuus on ollut taulukoinnin yllättävin tulos. Aikaisemmin ajattelin, että reuman aktivoituessa yöuni lyhenee, mutta totuus paljastui täysin päinvastaiseksi. Reuman ollessa aktiivisimmillaan nukun myös eniten, tosin unen laatuun tilasto ei ota kantaa.
Liikunnan määrää seuraan pelkästään liikuntaminuutteina. eli tämäkään ei huomioi esimerkiksi liikunnan rasittavuutta. Olen kuitenkin todennut, että myös liikunta korreloi jossain määrin kipujen kanssa. On toki selvää, että kipeimmässä vaiheessa liikunta jää väkisinkin vähemmälle. Myös liikunnan vähentyminen jostain muusta syystä selvästi aktivoi tautia.
Taulukon datasta olen sitten piirrellyt erilaisia kuvaajia, joissa lähinnä vertaan muiden muuttujien vaikutusta kipuun. Käytännössä käytän piirtämisessä yleensä viikon liukuvaa keskiarvoa, koska se vähentää selkeästi satunnaisuudesta aiheutuvaa vaihtelua, mutta reagoi melko herkästi isoihin muutoksiin. Kivusta lasken lisäksi pidemmänkin aikavälin keskiarvoja, jotta näen, mihin suuntaan kipu on menossa. En tiedä, onko näistä taulukkoleikeistä mitään todellista hyötyä, mutta Excelin käyttämisharjoitusta siitä ainakin on saanut.
maanantai 19. joulukuuta 2011
Uimahallietiketti
Tänään sain itsestäni irti ja lähdin uimaan. Joko olin herkkä ärsyyntymään tai sitten ihmiset eivät vain osanneet käyttäytyä hallissa sanattomien sääntöjen mukaan. Jos uima-altaassa on 6 rataa, joista yksi on varattu vesijuoksijoille ja muut uimareille, niin miten jokaiselle radalle löytyy yksi hidas uimari, joka ei edes ymmärrä väistää nopeampia. On todella rasittavaa joutua kiertämään samaa uimaria esimerkiksi joka neljännellä altaanmitalla usein vielä melkein heti päädyn jälkeen.
Pienemmissä halleissa on usein vain pari rataa kuntouimareille, joista toinen on nimetty nopeille uimareille. Tällöin yleensä sieltä nopeiden uimareiden radoilta löytyy ratauinnin käytössäännöt osaavia ihmisiä ja ne hitaimmat uimarit ovat omalla radallaan. Tällöin pääsee uimaan omaa vauhtia ilman, että tarvitsee jatkuvasti varoa törmäämästä toiseen uimariin.
Tälläkin kertaa uin puolisen tuntia ja keskityin löytämään rentouden vapaauintiin. Yllättävän helposti tänään löytyikin sellainen rennon letkeä uintirytmi, jota olisi jaksanut pitkäänkin. Samaan syssyyn otin jonkun verran volttikäännöksiä. Vähitellen ne alkavat tuntumaan jo ihan järkevältä tavalta kääntyä. Olen edelleen erittäin yllättynyt siitä, miten nopeasti käännöksen olen oppinut.
Menin tänään uimaan kokeilemaan, mitä tuo selkä moisesta lajista tykkää. Ei se hurjasti tykännyt. Potkiminen tuntui todella ikävältä, joten keskityin lähinnä käsivetoihin. Silti altaasta noustessa selkä esitti vastalauseensa. Eli ilmeisesti kun selkä on todella äkäinen, ei kannata yrittääkään harrastaa liikuntaa. Nyt pitäisi oppia vielä määrittämään se raja, koska liikunta parantaa ja koska pahentaa.
Pienemmissä halleissa on usein vain pari rataa kuntouimareille, joista toinen on nimetty nopeille uimareille. Tällöin yleensä sieltä nopeiden uimareiden radoilta löytyy ratauinnin käytössäännöt osaavia ihmisiä ja ne hitaimmat uimarit ovat omalla radallaan. Tällöin pääsee uimaan omaa vauhtia ilman, että tarvitsee jatkuvasti varoa törmäämästä toiseen uimariin.
Tälläkin kertaa uin puolisen tuntia ja keskityin löytämään rentouden vapaauintiin. Yllättävän helposti tänään löytyikin sellainen rennon letkeä uintirytmi, jota olisi jaksanut pitkäänkin. Samaan syssyyn otin jonkun verran volttikäännöksiä. Vähitellen ne alkavat tuntumaan jo ihan järkevältä tavalta kääntyä. Olen edelleen erittäin yllättynyt siitä, miten nopeasti käännöksen olen oppinut.
Menin tänään uimaan kokeilemaan, mitä tuo selkä moisesta lajista tykkää. Ei se hurjasti tykännyt. Potkiminen tuntui todella ikävältä, joten keskityin lähinnä käsivetoihin. Silti altaasta noustessa selkä esitti vastalauseensa. Eli ilmeisesti kun selkä on todella äkäinen, ei kannata yrittääkään harrastaa liikuntaa. Nyt pitäisi oppia vielä määrittämään se raja, koska liikunta parantaa ja koska pahentaa.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Jäykkyys ja kipu
Tämä blogi on viime aikona mennyt valitukseksi kivuista. Tämäkään postaus ei
tee poikkeusta.
Olen tähän saakka sanonut kaikille kyselijöille, että selkä on välillä jäykkä, hankala ja ikävän tuntuinen, muttei kuitenkaan kipeä. Lueskeltuani selkäreumaatikkojen kertomuksia olen alkanut miettimään, että ehkä minun kivun kokemukseni on jotenkin poikkeava ja selkäni on oikeasti kipeä, eikä vain häiritsevä. Tämän päivän jälkeen olen sitä mieltä, että selkäni on pääsääntöisesti ollut hankala ja jäykkä, muttei oikeasti kipeä. Tänään se on sitä ollut.
Yllättäviä vaikeuksia tulee ihan arjessa, kun selkä ei kestä kumartumista yhtään ja polvetkin ovat mieltä kyykistelystä. Esimerkiksi miten ruokitaan koira, kun selkää eikä polvia voi juuri taivuttaa. Koira on toistaiseksi ollut erittäin avulias nostelemaan tavaroita, mutta toistaiseksi olen saanut kyllä illalla ruokakupin annettua koiralle ihan lattiatasoon. No onpahan jotain pestävää ensi kesänä, kun onnistuin läväyttämään koiran ruuat pitkin mattoa.
Olen tähän saakka sanonut kaikille kyselijöille, että selkä on välillä jäykkä, hankala ja ikävän tuntuinen, muttei kuitenkaan kipeä. Lueskeltuani selkäreumaatikkojen kertomuksia olen alkanut miettimään, että ehkä minun kivun kokemukseni on jotenkin poikkeava ja selkäni on oikeasti kipeä, eikä vain häiritsevä. Tämän päivän jälkeen olen sitä mieltä, että selkäni on pääsääntöisesti ollut hankala ja jäykkä, muttei oikeasti kipeä. Tänään se on sitä ollut.
Yllättäviä vaikeuksia tulee ihan arjessa, kun selkä ei kestä kumartumista yhtään ja polvetkin ovat mieltä kyykistelystä. Esimerkiksi miten ruokitaan koira, kun selkää eikä polvia voi juuri taivuttaa. Koira on toistaiseksi ollut erittäin avulias nostelemaan tavaroita, mutta toistaiseksi olen saanut kyllä illalla ruokakupin annettua koiralle ihan lattiatasoon. No onpahan jotain pestävää ensi kesänä, kun onnistuin läväyttämään koiran ruuat pitkin mattoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)