Uimaleluja

Tänään sain haettua postista paketin, joka sisälsi pullarin ja lättärit. Eipä iltapäivälle ollut sitten muita vaihtoehtoja, kuin mennä kokeilemaan kyseisiä leluja uima-altaaseen. Hyvin huomasi, että sai siirrettyä rasitusta käsille ja pystyi todella hyvin keskittymään käsivetojen tekniikkaan. Odotan mielenkiinnolla, mitä lihakset moisesta sanovat. Ainakin uidessa tuntuivat hyviltä apuvälineiltä ja toivat vaihtelua treeniin.

Kävin myös kokeilemassa kävelemistä ilman tukipohjallisia. Tunnin lenkillä ei tuntunut kipua jalassa oikeastaan lainkaan, joten kovasti tekisi mieli syyttää pohjallisia. Huomenna kokeilen vuorostaan pohjallisten kanssa. Toisaalta pohjalliset olisivat mukava syyllinen kivuille, koska niitä mahdollisesti saa muutettua tai ainakin niiden käytön voi lopettaa. Ne ovat kyllä tehneet todella hyvää nilkoille, joten ihan tyystin niistä en haluaisi joutua luopumaan. Maanantaina puhelin kouraan ja puhelua tekijälle, jos he osaisivat ottaa asiaan kantaa.

Viimeinen fysioterapia

Tänään kävin tätä erää viimeisen kerran fysioterapeutin vastaanotolla. Vajaan puoli vuotta kävinkin ja koin käynnit todella hyödyllisiksi. Opin paljon taudistani ja sain hurjan määrän työkaluja, joiden avulla pärjään jatkossakin. Nyt tiedän, että oikeasti voin vaikuttaa taudin kulkuun ja helpottaa omaa oloani. Uskallan myös antaa eri tavalla periksi taudille - jos jokin asia tuntuu pahalta sen voi jättää tekemättä ilman omantunnon tuskia.

Fysioterapeutti ei juuri ottanut kantaa tuohon päkiäongelmaani. Kehotti kokeilemaan lenkkiä ilman tukipohjallista. Kipeytyykö jalka samalla tavalla? Jos ei kipeydy, niin syy voi hyvinkin olla pohjallisessa. Sitten on vaan otettava yhteys pohjallisten tekijään ja keskustelua heidän kanssaan. Kuulemma yleensä pohjallisten aiheuttamat ongelmat tulevat eteen ensimmäisten käyttöviikkojen aikana, joten siinä mielessä syy voi olla joku muukin. Seuraillaan tämä viikko ja alkuviikosta tartun puhelimeen, jos ei helpota.

Nyt olen siis ehkä reumani suhteen uudessa tilanteessa. Vastuu hoidosta on siirtynyt minulle ja terveyskeskukselle. Asiassa on kaksi puolta. Tauti on hallinnassa ja reumalääkärin mielestä tällä hetkellä tauti on melko rauhallisessa vaiheessa ja pysyy kurissa näillä lääkityksillä. Toisaalta, jos tauti syystä tai toisesta aktivoituu uudelleen, reumalääkärin hoitoon pääsemiseen menee reilusti enemmän aikaa. Enää ei noin vain soitetakaan reumapolille ja kysytä lääkärin mielipidettä.

Kotijumppa

Mitähän tästä päivästä kirjoittaisi? Kävin uimassa ja tein selkäjumppaa. Eli pitkälti samalla kaavalla menin kuin eilen.

Kokeilin jumppa DVD:n viimeisen jumpan. Kaiken kaikkiaan yllätyin noista jumpista, ne eivät tuntuneet järjettömän raskailta. Kaikissa oli joitain liikkeitä, joita en saanut tehtyä täydellisesti, mutta voittopuolisesti niissäkin ongelmat tulivat muualta kuin lihasvoimista. Esimerkiksi kaikkiin asentoihin en yksinkertaisesti taipunut. Osin olivat lihakset vaan niin jäykät ja osassa liikkeistä tulivat läskit tielle.

Kehitettävää siis vielä löytyy. Sinällään nuo jumpat ovat huomattavasti kevyempiä kuin ohjatut jumpat, joissa olen käynyt. No toisaalta tuosta saa mukavan puolentoista tunnin jumpan, kun tekee kaikki putkeen. Varmasti niin tehtynä jumppa on rasittavampi kuin yksilöiden summa. Liikkeet kuitenkin tuntuvat tehokkailta, joten eiköhän niistä ainakin jotain jää ohjelmaan.

Hengityksen ehdoilla

Tänään aamulla oli henki pitkästä aikaa hieman ahtaalla. Ahdisteli vielä uima-altaassa ja uinkin sitten hyvin rauhallisen vapaauinti treenin. Hyvin huomaa, miten tekniikka kehittyy vähitellen taloudellisemmaksi. Nyt pystyi uimaan kohtalaisilla sykkeillä pitkiäkin aikoja. Päkiää tuntui jaloilla potkiminen hieman ärsyttävän, joten meni lähinnä käsitreeniksi.

Illalla innostuin tekemään vielä tunnin selkäjumpan. Sain kaverilta lainaksi Ylen jumppa DVD:n, joka oli suunnattu juuri selän treenaamiseen. Kokeilin sitten pilatesta ja joogatyyppistä venyttelyä. Venyttelyssä oli hyvin paljon tuttuja liikkeitä venyttelyjumpasta. Pilatesosio puolestaan oli pitkälti uutta. Pääsääntöisesti pilates tuntui todella kevyeltä. Odotan mielenkiinnolla, miten kipeäksi lihakset saan, vaikka tehdessä ei juuri tuntunut miltään.

Jumpat tuntuivat hyvältä, mutta eivät nekään hengitystä täysin vapauttaneet. Pitää vaan yrittää pitää tuota selkää liikkuvana ja toivoa, ettei ahdistus ainakaan pahene. Tällaisenaan se on lähinnä ikävä kaveri, mutta paljoa sen ei tarvitse pahentua, että se alkaa häiritä ihan jo arjen toimintoja.

Päkiälepoa

Tänään olen sitten lepäillyt ja yrittänyt välttää kävelemistä. Illalla kävin kuitenkin muutaman sadan metrin päässä hakemassa pitsaa ja sekin tuntui olevan liikaa tuolle jalalle. Ikävästi juili kotiin kiivetessä ja kun otin kengät pois, jopa astuminen tuntui hankalalta. Alkuviikkokin menee varmasti lepäillessä. Uimaan voi hankkiutua, mutta jaloilla tehtävää liikuntaa en oikein arvaa harrastaa.