Hengitellen

Tänään on olo ollut melko lailla eilisen lainen. Ilmeisesti mitään välittömästi hengen vaarallista ei labroissa ilmennyt, koska tänään ei kukaan soitellut perään. Tästä huojentuneena päätin käydä illalla kokeilemassa miltä uiminen tuntuu. Vuosi sitten ensimmäisen hengenahdistusepisodin aikana huomasin, että uinti ei saa niin pahasti hengästymään kuin muut liikunnat. Olen järkeilyt asian johtuvan uinnin hyvin hallitusta hengityksestä.

Kyllä sen altaassa huomasi, että aivan kaikki ei ole kunnossa. Sykkeet olivat huomattavasti normaalia korkeammalla ja heti kun rasitusta lisäsi, tuntui jopa pientä kipua keuhkoissa. Niinpä uin puolisen tuntia korostetun rauhallisesti. Vielä saunassa tuntui, että treeni olisi ollut huomattavasti todellisuutta raskaampi. Sinällään hengenahdistusoireeseen liikunta ei tuntunut vaikuttavan.

Lepoa

Tänään olen sitten viettänyt suunniteltua lepopäivää, tosin en ihan suunnitelmieni mukaan. Hengenahdistus valvotti käytännössä koko yön ja aamulla soittelin ensitöikseni lääkäriaikaa, jonka sainkin aamupäivälle. Pohdiskeltiin sitten tilannetta lääkärin kanssa. Lopputuloksena lähdin labran kautta kotiin lepäämään. Katsotaan selviääkö mitään. Jos ei selviä, niin toivotaan, että menee itsestään ohi, tai pitää peukaloida reumalääkityksiä.

Uimahallipäivä

Tänään oli kevään ensimmäinen venyttelyjumppa ja sinnehän se oli suunnattava. Pumppi tuntui lihaksissa ja varmaan osittain siitä syystä tunsin olevani notkea kuin ratakisko. Samoin pitkät staattiset pidot olivat hyvin haastavia, koska lihakset kertoivat vahvasti mielipiteensä. Kaiken kaikkiaan yllättävän vähän tuntui selän alue olevan jumissa. Kaikki avaavat liikkeet onnistuivat hyvin ja ainoat kiristykset tuntuivat olkapään lihaksissa.

Jumpan jälkeen päätin jälleen kerran olla epäviisas ja menin uimaan. Altaassa oli taas tungosta, mutta tällä erää päädyin silti uimaan puolen tunnin intervallitreeni. Tällä erää treeni olikin melko raskas. Tein normaalista tavastani poiketen niin, että uin 25 metriä kohtuullista tahtia ja sen jälkeen jäin päätyyn odottelemaan sykkeen ja hengityksen tasaantumista. Hengitys oli taas melko ahtaalla. Vaikka sykkeet pysyivätkin kurissa, niin viimeinen pätkä oli todella tuskainen hengityksen suhteen.

Kotiin ajellessani nautiskelin mukavan raukeasta olosta. Samalla tuli mietittyä miten paljon suhtautumiseni liikkumiseen on muuttunut viimeisen vuoden aikana. Liikuntaa seuraavan hyvänolontunteen kyllä tunnistin, mutta en millään olisi uskonut näkeväni näin paljon vaivaa saadakseni sen hyvän olon.

Palauttava lenkki

Eilisen pumpin jälkeen on lihaksissa jonkin verran tuntunut rääkki. Kuitenkin tuntemuksia on huomattavasti vähemmän kuin oletin. Lähinnä tulee vastaan asentoja, joissa lihas joutuu venytykseen ja siinä tuntuu. Kyykkyjä en ole kokeillut, mutta muuten lihakset ovat kyllä tehtävänsä hoitaneet.

Tänään päivällä lähdin koiran kanssa lenkille ajatuksella päästä tekemään rauhallinen ja kohtalaisen kevyt lenkki. Koska moottoritietyömaa tulee katkaisemaan yhden suosikkilenkeistäni, päätin käydä katsomassa, missä vaiheessa työt ovat. Ensimmäiseltä tieltä jouduin kääntymään takaisin, koska vastaan tuli risurekka, joka oli lastaamassa, eikä siinä kohti ollut toivoakaan mahtua ohittamaan rekkaa. Päätin kävellä lenkin sitten toisin päin, jos rekka saisi lastinsa lastattua ja päästäisiin kävelemään.

Toisen tien varressa olivat rakennustyöt alkaneet ja päätin sitten kävellä rakennustyömaan läpi ja sen jälkeen lähteä etsimään kartasta joskus näkemääni pikkutietä, jota pitkin olisi pitänyt päästä tekemään lenkki. Arvelin löytäneeni tien pään, mutta päädyin ampumarata-alueelle. Tovin käveltyäni eteeni tuli vielä sulkupuomi ja ajattelin, että ehkä minun ei ole tarkoituksen mukaista jatkaa sitä tietä.

Käännyin siis ympäri ja jatkoin lenkkiäni väärinpäin. Pääsin taas sen samaisen rekan luokse ja jouduin jatkamaan matkaani tietyömaan läpi. Näin sen kuitenkin turvallisemmaksi kuin seiskatien ylittämisen mutkaisella ja kapealla osuudella ruuhka-aikaan.

Lopputuloksena lenkkeilyä vajaat kaksi ja puolituntia, josta valta osan kävelin parin kymmenen sentin lumihangessa. Rauhallisesta ja palauttavasta lenkistä olivat yhtä mieltä sykemittarini ja jalkalihakset. Sitä tuo lenkki ei taatusti ollut, mutta mikä sitä on kauniissa talvisessa metsässä pikkupakkasessa kävellessä.

Kohtuus

Tänään olen sitten liikkunut ja reilusti. Kohtuudessa pysyminen on näköjään erittäin vaikeaa. Onnistun sujuvasti suunnittelemaan viikon liikunnat niin, että osa päivistä on kohtuuttoman rankkoja ja loput menevät lähinnä palautumiseen näistä rankemmista päivistä. Samat harjoitukset voisi toki jakaa rauhallisemmin pitkin viikkoa.

Tänään kävin koiran kanssa kunnon aamulenkillä. Tehtiin reilun tunnin kävely lumisateessa. Kummasti piristi mieltä, vaikka sinällään lenkkinä oli aika kevyt, koska hengitys oli jälleen melko ahtaalla. Menin lähinnä hengityksen mukaan ja kotona havaitsin tehneeni todella matalasykkeisen lenkin.

Illalla menin sitten pumppiin ja jatkoin siitä, mihin kuukausi sitten jäin. Eli lisäilin painoja viimeisen pumpin fiiliksen mukaan. Jumpan jälkeen tuli mieleen, että pidemmän tauon jälkeen olisi ehkä kannattanut ottaa hieman rauhallisemmin. No huomenna tai viimeistään ylihuomenna tietää kyllä tehneensä.

Tämäkään ei riittänyt, vaan painuin vielä uima-altaaseen. Totesin jättäneeni uimalasit kotiin, joten tyydyin vesijuoksuun. Samalla katselin vesijumppaa, jota mietin vaihtoehtona pumpille. Joskus olen ryhmässä käynyt enkä pitänyt sitä erityisen hyvänä jumppana. Ei se vaikuttanut siltä nytkään. No sainpa taustamusiikkia vesijuoksuun ja kerrankin tuli juostua reippaammin.

Nyt on sellainen onnellisen liikkunut. Lihakset ovat mukavan voimattomat ja pääkin on saanut hoitonsa. Jos yöllä ei nukuta, niin on aika ihme.