Pakkaamisen lyhyt oppimäärä

Tänään olen yrittänyt etsiä vastausta kysymykseen, mitä ihminen tarvitsee kuukauden aikana. Vietän seuraavan kuukauden hyvin varustellussa mökissä. Mukaan tarvitsee siis vain vaatteet ja muut vastaavat henkilökohtaiset tarvikkeet. Vaikkei mukaan tarvitsekaan ottaa mukaan kaikkea astioista lähtien, niin kyllä tuota tavaraa silti riittää. Jo yksistään lääkkeitä ja ihonhoitotuotteita on mukana isohko repullinen. Lisäksi tavallisesta mökkilomasta poiketen, mukaan pitää ottaa urheiluvaatteiden lisäksi myös siistit työvaatteet.

Tavaroiden pakkaamisen ja kantamisen lisäksi kävin myös rauhallisella kävelylenkillä. Sykemittari unohtui pukea ja en jaksanut enää palata takaisin, mutta puhelimen mukaan teimme vajaan 5 kilometrin lenkin, nopeudella 5 km/h. Tämäkin oli vauhtina kovempaa kuin rauhallisen hölkän pitäisi olla. Eli oppimista sillä saralla varmasti riittää.

Hidasta hölkkkää

Tänään kävin hölkkäämässä reilun viikon tauon jälkeen. Kyllä tuntui hyvältä, vaikka pakkasta oli kuusitoista astetta. Ilma oli kuitenkin melko tyyni, joten sopivasti pukeutumalla ei tullut vilu. Hölkkäilin rauhallisesti tunnin verran. Pyrin erittäin rauhalliseen hölkkään vauhdilla 12 min/km, mutta käytännössä koko lenkin vauhti oli 10,8 min/km, eli menin turhan kovaa. Tuohon mukaan mahtuu pankkiautomaatilla jonottaminen ja jonkin matkaa kävelyä lenkin alussa ja lopussa. Eli hitaasti juoksemista pitää harjoitella lisää.

Matkauintia

Tänään oli kurssin ohjelmassa siirtyminen kartanomaisemista pääkaupunkiseudun sykkeeseen. Matkalla kävin pulahtamassa uima-altaassa ajatuksena uida matkaa. Uinkin melkein tunnin ja matkaa kertyi himppasen alle kaksi kilometriä. Hyvin huomasi, miten tylsää altaan sahaaminen on, ja ymmärrän täysin, että uimatreenini ovat yleensä enemmän vauhtitreenejä kuin matkatreenejä, vaikka näitä rauhallisia matkaakin pitäisi uida säännöllisesti.

Havaitsin myös uidessani, että vapaauinnista on salakavalasti tullut se helpoin ja miellyttävin tapa liikkua vedessä. Aikaisemmin se oli selvästi rinta. Nyt piti oikeasti keskittyä siihen, että pysyi rintauinnissa, eikä vaihtanut vapaalle ongelman tullessa. Selvästi se tapa, mitä käyttää paljon, on se mihin kroppa haluaa vääntäytyä. Nyt pitää ottaa kyllä rintatreenejäkin ohjelmistoon, koska muuten menee tuntuma siihen tyystin.

Sosiaalisuus

Kaksi päivää olen istunut päivät ja illat samassa porukassa. Vähitellen alkaa kaipaamaan paitsi omaa aikaa myös liikuntaa. Lepäilyksi meni siis tämäkin päivä ja selällä alkaa olla asiasta mielipide. Tässä kohtaa on vain pakko todeta, että selällä on mielipide syystäkin, mutta asian tilalle ei oikein voi mitään. Toivottavasti huomenna voi.

Sosiaalisuus on ympärivuorokautista, kun jakaa hotellihuoneen kaverin kanssa, niin taatusti ei elämä helpota. Olen aina ollut tietyllä tavalla erakko ja tässä tilanteessa se todella korostuu. Ainoa paikka, jossa saa olla yksin, on vessa ja luultavasti oven ulkopuolella on jono.

Uuden alku

Tänään on sitten otettu ensimmäinen askel uusiin haasteisiin. Edellisen koulun loppumisesta on aikaa alle puoli vuotta ja uusiin opintoihin paneutumisen aloitin tänään. Tämä viikko opiskellaan lähinnä käytännön asioita ja tutustutaan porukkaan. Sen jälkeen tällä porukalla aherretaankin puolitoista vuotta ja toivottavasti alalla vielä reilusti pidempään.

Liikunta ei ole kuulunut tämän päivän ohjelmaa ja tuskin kuuluu pariin seuraavaankaan. Tällainen lepotauko väliin on varmasti aivan paikallaan ja jos selkä alkaa oireilla, niin pitää sitten jossain välissä löytää hetki liikkumiselle, koska muuten noutaja kyllä tulee. Tämä koulutus on varmasti hyvä tapa testata tuon selän todellinen kestokyky.