Hölkällä

Tänään aamulla selkä oli jäykkä, mutta työmaalle sen kanssa oli kuitenkin lähdettävä. Päivän mittaan selkä vertyi melko paljon, koska työpäivä koostui lähinnä paikasta toiseen kävelystä. Istumisesta selkä ei järjettömästi tykännyt, mutta onneksi pitkiä aikoja ei joutunutkaan istumaan, vai sai pysyä liikkeessä jatkuvasti.

Työpäivän jälkeen lähdin hölkälle ja hölkkäilin puolisen tuntia ja vajaan kolme ja puolikilometriä. Alku oli jälleen takkuista, mutta kun hölkkä lähti kulkemaan, niin mökki tuli vastaan turhan aikaisin. Toisaalta on hyvä tehdä joskus kevyt ja lyhyt lenkki, jonka jälkeen voimia riittää vielä pitkälle. Hyvin taas huomaa miten äkkiä juoksukunto kehittyy, kun muistaa levätä riittävästi.

Selän mielipide

Eilen juoksulenkki tuntui helpottavan selän tilannetta, mutta tänään selkä oli täysin toista mieltä. Jo käveleminen oli kohtalaisen hankalaa ja juokseminen lähes mahdotonta. Niinpä muutaman askeleen jälkeen päädyin kääntymään takaisin ja pitämään lepopäivän.

Todellakin toivon, että selkä antaisi periksi ja palautuisi melkein normaaliksi. Huomenna on hankkiuduttava uima-altaaseen ja toivottava, että reipas uintitreeni helpottaa oloa. Muuten alkaa olla kaikki omat käytössä olevat keinot tuon selän kanssa käytetty. Eihän siinä muuten mitään, mutta ainakin perjantaina häiritsi jonkin verran työntekoa ja todellakin haluan pysyä työkykyisenä.

Selkälenkki

Yöllä ja aamulla selkä jumitteli vielä melkoisesti ja päätin kokeilla, mitä selkä tykkää juoksemisesta, vaikka kävelykin tuntui todella vaikealta. Hienossa säässä oli hyvä hölkkäillä suojasäätä seuranneen pakkasen kovettamilla teillä. Tuolla pikkutiellä nastakenkä oli todella hyvä ja pitävä, mutta isompi tie oli autojen sileäksi hioma ja tyydyin juoksemaan sitä yhteensä vajaan kilometrin.

Kaiken kaikkiaan lähdin lenkille ajatuksella, että juoksen sen, mikä tuntuu kivalta. Ensimmäinen kilometri oli aika tuskaa ja tahmeaa menoa, mutta sitten helpotti. Lopulta kivalta tuntui neljän kilometrin lenkki ja melko reippaasti. Pidemmällekin olisi kulkenut, mutta tällä erää neljän kilometrin kohdalla olin kotiovella, joten päätin lopettaa lenkin siihen, enkä lähtenyt enää kiertämään jo juostuja teitä.

Selkä tykkäsi lenkistä todella paljon. Muutenkin lenkki piristi. Lenkin jälkeen venytellessä totesin, että selkä on edelleen jäykkä, mutta kivuton. Ehkä nilkan aiheuttama pakkolepo oli riittävän pitkä jumittamaan selän. Vielä töissä tuli tehtyä lähinnä seisomatyötä, joka tuntuu olevan kaikista pahinta tuolle selälle.

Ratakisko

Työpaikkani lähistöltä on muutama vuosi sitten purettu junarata, koska sitä ei uskottu tarvittavan. Minä löysin tänään pätkän sen radan ratakiskoa - selästäni. Selkä on jäykistellyt tänään reilusti enemmän kuin aikoihin. Ei se ole jatkuvasti kipeä ja antaa istua, mutta liikkeelle lähteminen on todella vaikeaa. Tuntuu. etteivät jalat kanna ja askeleiden ottaminen on vaikeaa, koska ei vaan saa siirrettyä jalkaa eteenpäin. Kyllähän siihen toki kipuakin liittyy, mutta jäykkyys on se elämää vaikeuttava tekijä.

Kävin uimahallissa kokeilemassa auttaisiko uiminen selkään, mutta selkä oli niin kipeä, ettei uimisesta tullut juuri mitään ja vesijuoksukin onnistui vain vaivoin. Vesikävelin puolisen tuntia ja totesin, että se on tylsää, eikä auta selkään, joten lopetin. Nyt kokeilen yöksi melkoista lääkekoktailia, jos se auttaisi edes hieman.

Nilkan nyrjähdys

Onnistuin tiistaina nyrjäyttämään nilkkani. Tiistaina se oli vähän kipeä, mutten juuri haitannut liikkumista. Nilkka kipeytyi ja turposi eilisen työpäivän aikana niin reilusti, etten meinannut saada saapasta työpäivän jälkeen jalasta. Työpäivän se kesti kävellä, mutta illalla oli pakko linkuttaa. Eipä siis tullut pieneen mieleenkään käydä lenkillä, vaan keskityin lepuuttamaan jalkaa.

Tänään nilkka on ollutkin parempi. Vielä se on astuessa hieman epävakaan oloinen ja arka, mutta sille kuitenkin pystyy jo astumaan. Tämänkin päivän olen lepuuttanut nilkkaa, jotta se joskus paranisi. Turvotus on laskenut eilisestä reilusti, joten eiköhän tuosta vielä jalka tule. Huomenissa hankkiudun uimahallille ja lauantaina voisi kokeilla lenkkiäkin.

Kaiken kaikkiaan tuo nilkkakipu on yllättänyt minut monella tapaa. Tähän saakka olen ajatellut, että yhdistän kaikki nivelten seudussa olevat kivut reumaan, mutta tuo on selkeästi erilaista. Toki selkeä vamma helpottaa asian ymmärtämistä, mutta kuitenkin on jännä huomata kivussa erilaisia vivahteita. Ehkä tästä jonain päivänä oppii erottamaan reumaoireet normaalin ihmisen elämään liittyvistä kivuista.