Maalainen kaupungissa

Tänään on sitten suoritettu muuton toinen osa - pääsin tänään seuraavan kahden kuukauden asumukseeni. Nyt opettelen siis elämää ihmisten ilmoilla. Aika suuri muutos on siirtyä metsän keskeltä ison kaupungin keskustaan. Kauppareissulla otin muutaman hölkkäaskeleen ja kyllä tuntui tosi hyvältä juosta sulalla asfaltilla.

Autossa

Tänään olen taas vaihteeksi autoillut. Neljän viikon harjoittelu Savossa on ohi ja maanantaina lähden kuuntelemaan koulun penkille, mitä olen kuukauden aikana nähnyt. Tämä tarkoitti sitten reilun viiden tunnin ajorupeamaa kotiin. Selkä ei tykännyt moisesta, vaikka pidinkin matkalla useamman tauon. Ei vaan ole selkää tehty pitkiin istumisiin.

Uni

Selkä on vähän keljuillut koko viikon. Välttämättä päivisin ei ole selän olemassaoloa edes muistanut, mutta öisin olen palannut jälleen kellon vilkuiluun. En ole hereillä välttämättä viittä minuuttia pidempään, mutta sekin on riittävästi kellon katsomiseen ja kyljen kääntämiseen. Nyt olen ensimmäistä kertaa kiinnittänyt huomiota heränneeni selän jäykkyyden takia.

Selvästi taas huomaa, miten paljon yöuni vaikuttaa virkeyteen. Vaikka teoriassa nukunkin edelleen hyvin ja riittävästi, muutamakin herääminen yöllä vähentää unen virkistävyyttä huomattavasti ja väsymys puolestaan vääristää kivun tuntemusta. Tästä oli puhetta jo joulun alla reumalääkärin kanssa, mutta asia on jäänyt kiireisempien asioiden alle. Nyt huomaan, että uneen pitäisi jälleen alkaa kiinnittää huomiota.

Housut

Tänään kaivoin kaapista housut, jotka ovat olleet lähes kuukauden päivät käyttämättä. Kun vedin ne jalkaan, niin totesin niiden löystyneen melkoisesti. Vaikka olen täällä Savossa ilman vaakaa, niin vaatteet puhuvat omaa tarinaansa siitä, mihin suuntaan paino on menossa.

Kuukausi sitten pelotti tämä hyppy tyhjyyteen, eli melko täydellinen elämän muutos. Päivisin olen töissä ja iltojen aika on hyvin rajallinen. Edellisen kerran olen ollut vastaavassa tilanteessa ennen tämän kunnonkohotusprojektin alkamista ja silloin ruokailut menivät hyvin vahvasti eineslinjalle. Sen takia olenkin erittäin yllättynyt, että olen kaikista näistä muutoksista huolimatta pystynyt pitämään yllä viime vuonna opeteltuja elämäntapoja.

Toki esimerkiksi liikunta on jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi kuin kotona ollessa, mutta työpäiviin kuuluu sen verran höytyliikuntaa, että olen aika huoletta jättänyt rauhallisen liikunnan harrastamatta ja keskittynyt vain kuntoa kohottaviin treeneihin. Niitäkään en ole tehnyt joka päivä, mutta silti askelmittari on näyttänyt paljon positiivisempia lukemia. Keskiverto työpäivänä 10 000 askelta tulee melko helposti.

Kauppamatka mökiltä on melkoinen, joten ihan pienien kiusauksien perässä ei tule kauppaan lähdettyä. Tämä on tuonut myös tullessaan sen, että muutamaan otteeseen olen illalla todennut olevani nälkäinen, mutta koska kotona ei ole ollut kaurapuuroa kummempaa ruokaa, olen vain kärsinyt nälän. Pitkän päälle se ei ole pysyvä tapa laihtua ja juuri sitä, mitä olen koko projektin välttänyt, mutta lyhytaikaisesti se toimii. Ei ainakaan tule päättömiä ahmimiskohtauksia niin helposti.

Kevyttä liikuntaa

Tänään totesin, että kevytkin liikunta muuttuu jossain kohti raskaaksi, kunhan sitä harrastaa riittävästi. Tänään lähdin naapurikuntaan ajatuksena hölkätä ensin pieni lenkki ja sen jälkeen uida vähän matkaa. No innostuin sitten liikaa ja hölkkäilin rauhallisesti pohjille viiden kilometrin kevyen lenkin. Lenkki meni yllättävän helposti, kun muisti pitää vauhdin riittävän alhaisena, niin sykkeetkin pysyivät kurissa.

Lenkin jälkeen painuin uima-altaaseen ajatuksena jälleen uida sen verran, mikä tuntuu kivalta. No tänään uinti kulki ja lopputuloksena oli rauhallinen kaksi kilometriä. Vielä olisi mennyt huomattavasti pidemmälle, mutta järki sanoi, että on parempi lopettaa.

Pukuhuoneella katselin sykemittarin arviota tehdyistä treeneistä. Kaloreita paloi puolisentoistatuhatta ja aikaa tuli käytettyä karvan alle kaksi tuntia. Palautusjuoma maistui harvinaisen hyvältä ja perään meni vielä toinen mokoma ihan puhdasta vettä. Kotiin ajellessa oli mukavan raukea olo ja ennustankin, ettei tänään juuri tarvitse unta etsiskellä.