Aamukahvakuula

Tulevan pääsiäisen kunniaksi saimme kiirastorstaista etäpäivän. Käytännössähän etäpäivä tarkoittaa sitä, että päivän ohjelman voi suunnitella aivan erilaisilla ehdoilla kuin tavallisen arkipäivän ohjelman. Niinpä aloitin aamuni aamupalan jälkeen kahvakuulajumpalla. Sinällään jumppa oli hyvä, mutta siitä ei jäänyt ihan samalaista fiilistä kuin edellisestä kahvakuulailusta. Tässä jumpassa ei minusta käytetty kahvakuulan ominaisuuksia hurjasti hyödyksi ja saman treenin olisi voinut tehdä hyvin millä tahansa painolla.

Jumpan jälkeen pakkasin tavarat ja siirryin vanhemmilleni pääsiäisen viettoon. Pakatessani mietin sitä, miten olen joskus kokenut aamuliikunnan piristävän. Nyt oli sellainen olo, että jos ei olisi ollut pakko lähteä, olisin luultavasti kuluttanut päivän löhöilemällä sängyllä ja surffaamalla netissä.

Illalla kävin vielä tekemässä rauhallisen ja palauttavan kävelylenkin. Hiukan olisi houkuttanut juosta, mutta pidin kuitenkin järjen päässä ja tyydyin kävelemään. Oli mukava pitkästä aikaa kävellä koiran kanssa lapsuuden maisemissa ilman kiirettä ja suorituspaineita. Toivottavasti kevyt liikunta helpottaa jalkojen palautumista kahvakuulatunnista.

Työn ja harrastusten yhteensovittaminen

Olen harjoitellut säännöllistä elämää parisen kuukautta ja huomaan törmääväni ongelmaan ajankäytön ja jaksamisen suhteen. Kun vietti päivät pääsääntöisesti kotona, oli aikaa harrastaa liikuntaa reilustikin. Kun taas käyttää päivästä noin kahdeksan tuntia töissä tai koulussa käymiseen, huomaa iltojen olevan yllättävän lyhyitä. Aamulenkeistä voi vain haaveilla ja illallakin on kotiutumisen jälkeen ehkä neljä tuntia tehokasta aikaa.

Olen huomannut, että jos harrastaa raskasta liikuntaa liian lähellä nukkumaan menoa, se vaikuttaa yöuniin. Niinpä liikkumaan olisi jaksettava lähteä lähes heti kotiuduttua. Vaikka liikkeelle pääsisikin järkevässä ajassa, on turha haaveillakaan tekevänsä kovin pitkää ja raskasta liikuntasuoritusta. Niinpä arkena liikunta tahtoo jäädä melko helposti korkeintaan tunnin suoritteisiin.

Toisaalta urheilusta tulee suunnitellumpaa, koska on pakko miettiä tarkemmin, mitä liikuntaa minäkin päivänä harrastaa. Myös lepopäivien viettäminen tuntuu olevan helpompaa, kun aikaa on kulutettavana vain jokunen tunti, eikä kokonaista päivää. Liikkumaan puolestaan motivoi päivän asioiden nollaus ja liikunnan mukanaan tuomat hyvät yöunet.

Haastetta siis riittää ja opeteltavaa on, mutta kun huomio elämän realiteetit, uskallan silti sanoa, että valtaosa syistä jättää liikkumatta on tekosyitä. Pitää vain asettaa tavoitteet oikealle tasolle ja muistaa olla itselleen armollinen.

Venyttelyä lämpimässä

Eilinen pumppi tuntui tänään jonkin verran lihaksissa ja muutenkin flunssa tuntuu tekevän jälkeen tuloaan, joten päätin ottaa rauhallisemman päivän ja kävin kokeilemassa HOT venyttelyä. Venyttely tapahtui uimahallin kuuman kosteassa tilassa.

Sinällään lämpimässä tuntui venyvän paremmin kuin tavallisessa liikuntahallissa, eikä vaatetta tarvinnut samalla tavalla. Huomasin kuitenkin jälleen, miten valikoiva venyttelijä olen. En saanut osaa liikkeistä tuntumaan lähes lainkaan ja loputkin tein pääsääntöisesti ohjaajan ohjeista poiketen. On useita sellaisia perinteisiä venyttelyasentoja, jotka tuntuvat jossain nivelessä epämiellyttävänä. Niitä venytyksiä joutui soveltamaan jonkin verran.

En voi erityisesti väittää pitäväni ohjatuista venyttelyistä, mutta on niissä se hyvä puoli, että tulee venyteltyä huolella edes kerran viikossa ja joku toinen katsoo kellosta aikaa. Itsekseen venytellessä tulee herkemmin jätettyä pitkäkestoiset venytykset kesken. Toisaalta fysioterapeutilta saamissani venyttelyohjeissa on huomattavasti enemmän dynaamisia venytyksiä, jotka tuntuvat sopivan kropalleni paremmin kuin perinteiset staattiset.

Pumppia

Tänään kävin pitkästä aikaa pumpissa. Tällä kertaa ohjelma oli melko kevyt ja biisit lyhyitä. Vaikka laitoin useampaan liikkeeseen reilusti painoja, olisin jaksanut enemmänkin. Toki jumppa näilläkin painoilla tuntui, mutta se ihan loppuun saakka ei tarvinnut puristaa ja jumpan jälkeen ei ollut kaikkensa antanut olo. Ehkä ihan tervettä olla vetämättä itseään ihan piippuun, mutta jotain tuntui fiiliksestä puuttuvan.

Jalkalihasliikkeitä jäi tekemättä, koska päkiät olivat sen verran arat, että liikkeet sattuivat. Askelkyykyt jätin suosiolla väliin ja tavallisissakin kyykyissä joutui hieman himmailemaan. Muuten pääsi kyllä kaikki liikkeet tekemään, joten ei jumppa ihan hukkaan mennyt.

Ergonomian kukkanen

Olen kaksi päivää käyttänyt koiran trimmaamiseen. Eilisen nypin koiraa ja tänään viimeistelin eilisen jäljen ja siistin ne paikat koirasta, joita ei nypitä. Tottahan toki tämä piti tehdä saunalla matalalla penkillä istuen koira jalkojen välissä. Molempien päivien rupeaman jälkeen selkä huusi hoosiannaa ja oli viimeyönäkin vähän haastava. No nyt on taas hetken siisti koira ja voin keskittyä liikkumiseen.