Hölkäten jumppaan

Aloitin tämän aamun melko räväkästi liikunnan saralla. Olin varannut pallojumppatunnin ja päätin taitaa matkan uimahallille juosten. Juostessa mietinkin, onko kyse hyötyliikunnasta, jos kulkee matkat juosten. Toki hölkkäsin jo hölkkäämisen takia, joten sinällään kyse ei ollut hyötyliikunnasta, vaikka hölkkä veikin minut paikasta toiseen. Onnistuin vielä eksymään matkalla, joten lenkistä tuli hieman pidempi kuin olin suunnitellut. Silti hölkkä tuntui hyvältä eikä lenkin jälkeenkään hurjasti väsyttänyt, joten ei se lenkki hukkaan mennyt.

Pallojumpassa en tällä kertaa juuri säästellyt ja jumpan jälkeen vatsan seudun lihakset tuntuivat todella väsyneiltä. En oikeastaan kovin innokkaasti odota, mitä mieltä ne ovat moisesta rääkistä huomenissa. Toivottavasti eivät hurjasti kipeydy, vaikka rääkätyiksi tulivatkin.

Venytellen

Tänään olen ollut niin väsynyt, että totesin parhaimmaksi tyytyä tänään ohjattuun venyttelyyn. Vaihtoehtoja olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta tiistainen hölkkä taitaa painaa edelleenkin. Yhtään ei olisi huvittanut lähteä edes venyttelemään, mutta kotiin lähtiessä oli hyvä ja notkea olo.

Juoksua ja pilatesta

Tänään oli taas hölkkäpäivä ja hölkkäilinkin rauhakseen viitisen kilometriä. Vieläkään en päässyt vauhtitavoitteeseeni, vaan hölkkäsin liian kovaa. Kuitenkin lenkki tuntui todella rauhalliselta ja kevyeltä. Hölkällä ei oikeastaan tullut edes hiki eikä muutenkaan kovin liikkunut olo. Tiistainen lenkki tuntui jaloissa, mutta muuten olossa ei juuri huomannut eroa ennen ja jälkeen hölkän.

Illalla oli sitten vuorossa viikon lajikokeilu. Tällä kertaa kyseessä oli pilates. Valta osa liikkeistä oli tuttuja erilaisista jumpista. Niitä tylsiä vatsalihasrääkkejä, jotka joko käyvät vatsalihaksiin tai lonkkaniveliin. Totesin tunnin aikana, ettei homma todellakaan ole minun juttuni. Pidin joogaa hitaana ja tylsänä lajina, mutta siinä tapahtuu paljon kaikenlaista, kun tuohon pilatekseen vertaa. Ne tehokkaat liikkeet olivat kyllä tuttuja fysioterapeutin jumppaliikkeistä, joten mitään uutta ei tullut vastaan. Aika näyttää tarvitseeko toistamiseen mennä.

Tärkeysjärjestys

Tälle aamulle olin suunnitellut meneväni pumppiin. Koska eilinen juoksulenkki venähti, niin päätin jo illalla peruuttaa pumpin ja varasin tilalle vesijumppaa. Aloitin siis aamuni jumppaamalla altaassa ja hyvä aloitus se olikin. Kyllä tuo aamuliikunta piristää kummasti.

Illalle olin suunnitellut meneväni hydrospinningiin, mutta kaveri houkutteli elokuviin, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu. Jalat alkoivat vähitellen kertomaan, että jotain liikuntaa on harrastettu, joten kevyempi päivä tähän väliin oli varmasti täysin paikallaan. Tänään olen siis keskittynyt muihin asioihin kuin liikuntaan.

Tänään selkä on vaihteeksi kiukutellut istumisesta. En oikein keksi, mistä moinen johtuu. Välillä selkä kestää koulupäivät ilman mitään ongelmia ja sitten tulee taas näitä päiviä, jolloin ei meinaa päästä liikkeelle lainkaan oppitunnin istumisen jälkeen. Ensimmäiset askeleet ovat töpöttämistä ennen kuin selkä vertyy ja pääsee kävelemään normaalisti.

Erilainen vappu

Päätin - taas - aloittaa aktiivisen hölkkäämisen ja tein juoksuohjelman. Tälle päivälle ohjelma antoi tehtäväksi hölkkäillä erittäin hitaan viiden kilometrin lenkin. Juokseminen tuntui tänään hyvältä ja päätin hölkkäillä sen, mikä hyvältä tuntuu ja katsoa jälkikäteen paljonko matkaa taittui. Periaatteena oli mennä melko rauhallisesti ja ihailla samalla kaunista kevätpäivää.

Hölkkäilin rantoja pitkin tuulen mukavasti viilentäessä. Jossain kohti päädyin Kaivopuiston tietämille ja totesin, etteivät ihmismassat ole minua varten. Mieluusti hölkkäsin ohi enkä jäänyt piknikille muiden valkolakkien seuraan. Vastaan tuli myös raitiovaunu, joka kertoi päämääräkseen "hauskaa vappua". Jossain kohti alkoi askel painaa ja tuntui ettei oikein jaksa hölkätä jyrkempää mäkeä ylös. Tässä kohden katsoin sykemittaria, joka väitti minun hölkänneen puolitoista tuntia. Niinpä otin suunnan kotia kohti. Rautatientorilla mietin, että näköjään aina kun hölkkään ilman päämäärää päädyn sinne.

Kotiovella sykemittari väitti minun hölkänneen vähän yli kaksi tuntia ja kotona tarkempi tarkastelu kartasta antoi matka-arvion 12 kilometriä. Eli kyllä lenkille mittaakin kertyi myös matkassa. Tämä onkin sitten juoksuennätykseni. Ikinä ennen en ole juossut näin pitkää lenkkiä. Jotenkin riemu pitkästä lenkistä on vaisua, koska ennätys syntyi lähes vahingossa.