Itseruoskintaa

Tänään oli jälleen koiraharrastuspäivä ja kävimme koiran kanssa tokokokeessa. Lääkitsin itseni ennen koetta siten, ettei kipua juuri tuntunut. Tilanne oli koiralle ilmeisen outo, koska se meni aivan hämilleen allekirjoittaneen ripeästä liikkumisesta. Pitäisi varmaan joskus treenata kivuttomana. Tämän päivän tyrimiset olivat hyvin pitkälti minun aikaansaannostani, koira teki töitä loistavasti.

Siispä käytin tämän illan itseni henkiseen ruoskimiseen ja autolla ajamiseen. Huomenna aloitetaan treenien kanssa uusi lähestymistapa ja parin viikon päästä katsotaan, tuottaako se tulosta. Voin kertoa, että ottaa päähän kaikki omat hölmöilyt. Olisi ehkä helpompaa, jos koiran tekemisellä voisi selittää jotain.

Penkkiurheilua

Tänään en ole vaihteeksi saanut aikaan juuri mitään. Nukuin aamulla pitkään ja kävin pyörähtämässä alennusmyynneissä. En ostanut mitään, eikä oikeastaan ollut edes fiilistä vaatteiden ostamiseen. No tuli kuitenkin katsastettua tilanne. Muu päivä menikin penkkiurheillessa.

Kipuilua

Vaihteeksi päivä on mennyt autoillessa. Ajelin tällä erää Savosta kotikonnuille, eli reilut kolmesataa kilometriä tuli jälleen autonmittariin. Olo oli jo lähtiessä melkoisen hankala, eikä ajelu suoranaisesti helpottanut tilannetta. Tällä hetkellä kipuilu on enemmän fibrotyyppistä ja voi hyvinkin johtua liian vähästä unesta ja liikunnasta. Toisaalta ei paljon huvita liikkua, kun väsyttää ja sattuu.

Kaiken kaikkiaan tänään olo on ollut harvinaisen hankala. Niin paljoa ei ole sattunut, että olisin edes harkinnut sairastamaan jäämistä. Toisaalta eipä sitä saanut aikaan oikein mitään järkevää. Hyvä olo oli oikeastaan vain, kun käveli hissukseen paikasta toiseen. Jos käveli kovaa, hengitys kävi ahtaaksi ja jos oli paikallaan selkä ja isot nivelet ärtyivät.

Ärsytyspäivä

Taas kirjoitan oirepäiväkirjatyyppisesti luetteloa kipeistä paikoista. Alkaa olla melko yksitoikkoinen tämä blogi. Alkuperäiseen aiheeseen ei juuri ole kerrottavaa - liikun niin vähän, ettei Teräs-Kaislan rakentamisesta tällä hetkellä juuri voi puhua.

Tänään päätti sitten toinenkin lonkka sanoa mielipiteensä. Ensimmäistä kertaa siinä tuntuu jotain tulehduksen tapaista. Lihaskipuja siinä on ollut jopa enemmän kuin tuon toisen lonkan seudussa, muttei tulehduskipua. Tänään siinä on kuitenkin ollut jotain epämääräistä tulehduskivulta vaikuttavaa. Alkaa vähitellen paitsi ärsyttämään myös pelottamaan tilanne. Pienet nivelet tuntuvat lähinnä harmittavilta, mutta isojen nivelten soisi pysyvän kunnossa.

Syöty kortisonikin turvottaa ihan riittävästi. En tiedä mikä osa turvotuksesta on kortisonin aiheuttamaa ja mikä normaalia vaihtelua. Kuitenkin sukkien rannut pysyvät pitkään jaloissa, samoin työtakin hihoista on jatkuvasti jälki jossain kohti käsiä. Kädet eivät tunnu menevän kunnolla nyrkkiin, koska eivät mahdu. Netissä vielä väittävät, ettei näin pienillä annoksilla juuri tule sivuvaikutuksia ja turvotusta. En todellakaan halua tietää mitä isot annokset tarkoittaisivat.

Tänään on kaiken kaikkiaan ollut päivä, jolloin lähinnä vihaan tätä tautia. Yleensä sen kanssa vaan elää ja yrittää sopeutua sen aiheuttamiin ongelmiin. Vaihtoehtoisesti on niin kipeä, että keskittyy vaan siihen, mitä on tekemässä. Tällä hetkellä olen riittävän terve ärsyyntyäkseni kaikista niistä asioista, jotka tarvitsee huomioida. Lisäksi olen taas siinä ikävässä epästabiilissa vaiheessa, jossa kivun pelko kiusaa pahiten.

Hidas käynnistys

Olen nyt päässyt nauttimaan kohtalaisen mukavista aamuista jo pidemmän aikaa. Tänään kuitekin totuus iski taas vasten näköä. Herätessä mihinkään ei varsinaisesti sattunut, mutta olo oli jotain rautakangen ja näkkileivän väliltä. Oli melkoinen taistelu, että sain itseni töihin.

Päivän mittaan olo helpotti ja työpäivän jälkeen sain raahattua itseni pitkästä aikaa hölkkälenkille. Lenkistä ei paljoa jää jälkipolville kerrottavaa. Hölkkäilin kaksi ja puoli kilometriä intervallityyppisesti. Ajatuksena oli hölkkäillä viitisen kilometriä, mutta puolessa välissä totesin, ettei huvita ja jos ei huvita, niin ei ole pakko. Toivotaan, että lenkki oli riittävä helpottamaan huomisaamun oloa.