Eilen hehkuttelin sitä, miten työn tohinassa reuman unohtaa tyystin ja olo on kuin terveellä. Tänään aamulla olin valmis perumaan sanani. En muista, koska olisi viimeksi ollut näin haastava aamu. Nilkat olivat kuin jalkapallot ja käveleminenkin tuntui jalkapalloilla kävelemiseltä. Selkä oli lähes yhteistyökyvytön eivätkä kädetkään näyttäneet parhaita puoliaan.
Aamujäykkyys toki helpotti ajan mittaan, muttei koko päivänä päässyt unohtamaan, olevansa reumaatikko. Kipulääkkeitä on mennyt taas maksimiannos ja silti olo on ollut välillä melko kurja. Illalla kävin kokeilemassa auttaisiko liikunta ja uiminen tähän oloon. Yritin sekä uida että vesijuosta, mutta kumpikaan ei tuntunut mukavalta, joten lilluin altaassa vartin verran ja lähdin kotiin. Liikunta ei selvästi auta tähän oloon.
perjantai 17. elokuuta 2012
Reuman kosto
torstai 16. elokuuta 2012
Työnarkomaanin tauti
Kuten blogistakin voi lukea, reumani on ollut viimeaikoina melko aktiivinen. Tänään tuli kuitenkin töissä tehtyä melko työntäyteinen päivä. Aamulla töihin kävellessäni pohdiskelin, miten kädet tuntuvat melkoisen hankalilta. Seuraavan kerran tauti vaivasi kotiin lähdön yhteydessä. Vaikka aamulla tuntui, ettei käsillä tee juuri mitään, niin työ tuntui parantavan ne. Se ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia, koska tunnetusti liialla työnteolla on haittapuolensa.
tiistai 14. elokuuta 2012
Museo
Tänäänkään en mainittavasti harrastanut liikuntaa. Viimeaikoina on muutenkin tullut liikuttua melko vähän. En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus, mutta ei aktiivinen reuma nyt erityisesti patista liikkumaan. Tiedän hyvin, että liikunta voisi olla hyvä apu olon kohentamiseen. Ei vaan huvita kokeilla, koska kävely on epämiellyttävää ja uimaan ei oikein pääse kuin luonnon vesiin.
Koko kesälle asetin kaksi projektia. Pitää käydä Kolilla ja kaivosmuseossa. Ensimmäinen tuli suoritettua jo toukokuussa ja tänään oli museon vuoro. Seuraksi sain muutaman opiskelukaverin ja mukavasti pari tuntia vierähtikin. Sinällään kaivoskäynti oli ihan kokemisen arvoinen, vaikka minua kiinnostavasta aiheesta eli rikastamisesta oli turhan vähän tietoa. No kerran viiteentoista vuoteen on hyvä käydä tuossakin museossa.
Koko kesälle asetin kaksi projektia. Pitää käydä Kolilla ja kaivosmuseossa. Ensimmäinen tuli suoritettua jo toukokuussa ja tänään oli museon vuoro. Seuraksi sain muutaman opiskelukaverin ja mukavasti pari tuntia vierähtikin. Sinällään kaivoskäynti oli ihan kokemisen arvoinen, vaikka minua kiinnostavasta aiheesta eli rikastamisesta oli turhan vähän tietoa. No kerran viiteentoista vuoteen on hyvä käydä tuossakin museossa.
maanantai 13. elokuuta 2012
Verikokeet
Aloitin työviikon verikokeilla. Jo aiemmin reumahoitaja kommentoi verikoelähetelistaa hämmästyneenä. Kuulemma ei ole noin laajaa listaa hetkeen nähnytkään. Hymähtelin kommentille mielessäni. Tänään labrassa totuus sitten iski päin näköä. Virtsapurkista meinasi loppua pinta-ala kesken, kun kaikki lähetenumerot kirjoitettiin siihen.
Seuraava järkytys iski, kun bioanalyytikko-opiskelija alkoi kerätä verikoeputkia. Näytelistan mukaisesti putkia ilmaantui pöydälle 20, joista muutama saatiin vähennettyä, koska samat näytteet toistuivat. Lopputuloksena otettavaksi jäi vain 16 putkea. Verisuoneni eivät tyypillisesti ole kovin yhteistyöhaluiset, joten katselin putkipinoa melkoisella kunnioituksella.
Opiskelijaraukka yritti etsiä suonta hetken aikaa ja pistikin kerran, eikä löytänyt suonta. Siinä kohti totesin, että en jaksa olla neulatyynynä ja pyysin jotakuta toista ottamaan näytettä. Näytteen tulikin ottamaan kokenut hoitaja, joka löysi suonen ensimmäisellä piikillä ja sai kaikki putket täyteen ja otti vielä varmuuden vuoksi yhden varaputken. Niinpä siis verta otettiin kevyet 17 putkea yhdellä istumalla. Nyt vain toivotaan, että niistä selviäisi jotain.
Seuraava järkytys iski, kun bioanalyytikko-opiskelija alkoi kerätä verikoeputkia. Näytelistan mukaisesti putkia ilmaantui pöydälle 20, joista muutama saatiin vähennettyä, koska samat näytteet toistuivat. Lopputuloksena otettavaksi jäi vain 16 putkea. Verisuoneni eivät tyypillisesti ole kovin yhteistyöhaluiset, joten katselin putkipinoa melkoisella kunnioituksella.
Opiskelijaraukka yritti etsiä suonta hetken aikaa ja pistikin kerran, eikä löytänyt suonta. Siinä kohti totesin, että en jaksa olla neulatyynynä ja pyysin jotakuta toista ottamaan näytettä. Näytteen tulikin ottamaan kokenut hoitaja, joka löysi suonen ensimmäisellä piikillä ja sai kaikki putket täyteen ja otti vielä varmuuden vuoksi yhden varaputken. Niinpä siis verta otettiin kevyet 17 putkea yhdellä istumalla. Nyt vain toivotaan, että niistä selviäisi jotain.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Elämyksiä
Kun valmistuin viime syksynä, sain lahjaksi kuumailmapallolennon. Tänään pääsin vihdoin käyttämään tuon lahjan ja oli todella upea kokemus. Kaikkiaan koko hommaan meni aikaa kolmisen tuntia. Iso osa ajasta meni pallon purkamiseen ja kasaamiseen, mutta lento oli todellakin kaiken sen vaivan väärtti. Oli todella mahtavaa päästä ihailemaan maisemia lintuperspektiivistä ja nauttia ilta-auringosta. Kyselemättä voin suositella lentoa, jos vaan moiseen syntyy mahdollisuus. Minäkin lähtisin uudestaan vaikka heti.
Tänään on reuma elellyt samaa tuttua tahtiaan. Eli oireita on ollut vähintäänkin riittävästi ja ennen lentoa piti kyllä ottaa varoiksi kipulääkkeitä, koska halusin nauttia siitä lennosta täysillä. Lonkan seudun lihakset ovat tänään melko ikävästi kramppailleet, enkä tiedä, onko kipu ollut enemmän tulehduksen vai lihaskivun aiheuttamaa.
Tänään on reuma elellyt samaa tuttua tahtiaan. Eli oireita on ollut vähintäänkin riittävästi ja ennen lentoa piti kyllä ottaa varoiksi kipulääkkeitä, koska halusin nauttia siitä lennosta täysillä. Lonkan seudun lihakset ovat tänään melko ikävästi kramppailleet, enkä tiedä, onko kipu ollut enemmän tulehduksen vai lihaskivun aiheuttamaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)