Toinen combat

Perjantain kunniaksi aloitin viikonlopun yllättäen liikkumalla. Tällä erää päivän teemana oli combat, jota ennätin viime keväänä kokeilemaan kerran ja josta jäi todella positiivinen mielikuva. Ennen combattia oli mahdollisuus ohjattuun venyttelyyn, joten taas meni hallilla pelkästään jumpissa parisen tuntia.

Venyttely ei ollut kovin hyvä. Tuli kyllä venyteltyä, mutta ohjaajan repertuaariin kuului aika liuta hirmuisen monimutkaisia venytyksiä, joista ei oikein löytynyt sopivaa variaatiota minulle. Laitan muistiin, että tämän ohjaajan venyttelyihin en enää lähde. Venyttelytunti on todella riippuvainen vetäjästä ja huonosta venyttelystä jää ikävä mieliala.

Combat sen sijaan oli hyvä veto ainakin mielialalle. Huomasi kyllä, että kuntoni on melko heikko ja tekniikassakin on toivomisen varaa, mutta hauskaa tuo huitominen silti on. Nyt osasin ottaa rauhallisemmin, joten en ollut ensimmäisen vartin jälkeen aivan kuollut. Toisaalta nyt en saanut samanlaista draivia päälle. Olin mukana ehkä 80 % teholla. Tunnin jälkeen oli kyllä voipunut olo ja yläselän lihakset huusivat armoa. Ihan yhtä vakuuttunut en ole kuin edellisellä kerralla, mutta laji ansaitsee kolmannen mahdollisuuden.

Rääkätään kerrankin kunnolla

Alkusyksy täällä isolla kirkolla on mennyt liikunnan osalta melko kevyesti. Olen keskittynyt melko rauhallisiin lajeihin. Liikunta on tuntunut jossain määrin pakkopullalta. Liikun kyllä, koska olen siitä maksanut, mutta hallille raahautuminen on tuntunut todella raskaalta.

Tälle päivälle olin alunperin suunnitellut kahvakuulatreeniä, mutta huomisesta tuli vapaapäivä ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä pumppitunnille, päätin vaihtaa lajia. Kahvakuulailu on kuitenkin mukavaa ja liikuntakeskus tarjosi pumppitunnin jälkeen mahdollisuutta ohjattuun kahvakuulaan. Hetki piti miettiä idean järkevyyttä ja sitten päätin kokeilla. Pääsee niistä jumpista kesken pois.

Eipä tarvinnut lähteä kesken pois. Pumpissa jätin suosiolla lonkkaa rasittavat liikkeet vähemmälle teholle sekä painojen että kyykyn syvyyden suhteen. Tästä huolimatta lonkka hieman vihoitteli etenkin askelkyykyissä. Se lonkalle suotakoon, sen verran haastava oli treenikin pitkän kesätauon jälkeen. Muuten liikkeet menivät hyvin. Vähän säästelin, enkä ottanut liikkeisiin ihan maksimeita, koska ohjelmakin oli outo. En kuitenkaan päästänyt itseäni turhan helpolla.

Kahvakuulatunnilla sitten huomasi, miten ihmisestä vaan jossain kohti loppuu voimat. Oli pakko tehdä normaalia pienemmällä kuulalla ja pitää reilusti enemmän taukoja kuin ohjaaja neuvoi. Toisaalta tuli sellainen olo, että kerrankin sain tehtyä ainakin osan lihaksista ihan loppuun.

Ratikassa kotiin päin tullessa oli sellainen mukavan raukea olo. Näin sieluni silmin, miten syön iltapalarahkan ja sen jälkeen vaivun rentouttavaan uneen ilman mitään sängyssä pyörimistä. Suunnitelmaan tuli kupru, koska kerrostalossamme oli vaihteeksi palohälytys ja jouduin odottelemaan pihalla puolisen tuntia ennen sisälle pääsyä. Siinä välissä osa raukeudesta katosi. Ehkäpä uni kuitenkin tulee paremmin kuin aikoihin.

Venyttelypäivä

Yhden ylimääräisen vapaapäivän jälkeen tänään koitti paluu koulun penkille. Pitkä päivä tulikin tehtyä ja ehkä opinkin jotain. Istuminen meni yllättävän hyvin, vaikka lonkka välillä keljuilikin, en tarvinnut kipulääkettä.

Illalla päädyin jättämään joogan välistä ja keskityin pelkästään venyttelyyn. Pitkästä aikaa tein näin ja melko lyhyeltä ja helpolta se venyttely tuntuikin. Joogalla on selvästi paikkansa rauhallisen liikunnan päivässä. Pitää jatkossakin yrittää hankkiutua joogatunnille ennen tiistai-illan venyttelyä.

Kolmas reumapoliklinikka

Kävin tänään katsastamassa kolmannen eri sairaalan reumapoliklinikan. Tällä erää olin hieman epävarma, mitä minä edes reumapolilla teen, mutta kyllähän se on mukava aina saada ammattilaisen arvio hoidosta. Sinällään tauti oli rauhallinen, kuten tavallista, eikä iltapäiväaika ainakaan lisännyt oireita. Lääkityksestä olin pitkälti samaa mieltä lääkärin kanssa ja ainoa, mitä käynnistä jäi käteen oli röntgenlähete.

Puhuttiin alustavasti biologisista lääkkeistäkin, mutta todella alustavalla tasolla. Hän oli sitä mieltä, ettei vielä ole mitään selkeää syytä aloittaa ko lääkitystä. Kuitenkin jätti biologisen kortin avoimeksi ja antoi minulle muutaman esitteen biologisista lääkkeistä.

Vielä en oikein tiedä, mitä mieltä käynnistä kokonaisuutena olen. Itsehän aikaa kesällä pyysin, eikä käynnin jälkeen jäänyt mitenkään ikävä fiilis. Kuitenkin takaraivossa kolkuttelee turha terveyspalveluiden käyttö ja jonkun toisen  ajan viemisestä. No pitää nukkua yön yli ja muotoilla käsitystä käynnistä uudelleen.

Rappiolla

Joskus muinoin opiskeluaikoina tuli tasaisin välein vietettyä viikonloppuja, jotka menivät illan istumisen ja illoista toipumisen merkeissä. En edes kykene muistamaan, koska viimeksi olisin edes yrittänyt moista, saati kyennyt nauttimaan molemmista illoista.

Nyt kuitenkin kokeilin. Ensin isolla kirkolla entisten ja nykyisten opiskelukavereiden kanssa baareja kiertämässä ja seuraavana iltana opiskelukaverin valmistujaiset. Täytyy todeta, että kannatti, vaikka rankkaa olikin ja tällä hetkellä tietää kyllä rällänneensä.

Jotain hyvää hunningossakin oli. En nimittäin kahteen päivään juuri ajatellut reumaa, vaan pystyin kääntämään ajatukseni muualle. Toki reuma kulkee takaraivossa ja häiritseekin jonkin verran, mutta kun on muuta ajateltavaa, omat ongelmat tuntuvat paljon vähäisemmiltä.