Pitkästä aikaa salilla

Jo jonkin aikaa jumpat ovat tökkineet ja itsenäisempi treenaus houkutellut. Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja lähdin tekemään salitreenin. Viimeksi olen käynyt salilla joskus keväällä. Ensimmäiset treenin aiheeksi valitsin keskivartalon lihakset ja huolella niitä rääkkäsinkin. Ihan se viimeinen tsemppi puuttui, mutta siitä huolimatta oli mukavaa pitkästä aikaa. Kovasti ihmettelen, jos huomenna ei tiedä treenanneensa.

Illalla oli vielä vuorossa mukava venyttely, jossa tälläkin kertaa keskityttiin selän liikkuvuusliikkeisiin enemmän kuin pitkiin venytyksiin. Pitkästä aikaa venytellessä selkä tuntui hyvältä ja vetreältä. Tunsin oloni paikoitellen jopa notkeaksi, joten venyttelyn jälkeen oli hyvä ja rauhallinen mieli.

Ulkomailla

Päätettiin lähteä kaverin kanssa tekemään päivämatka Tallinnaan, kun se täältä pääkaupungista on helppoa. Moneen kertaan tuli pohdittua reissun järkevyyttä, mutta kotiin päästyä olo on hyvä, joskin väsynyt ja rääkätty. Teki todella hyvää tehdä jotain ihan muuta. Viimeaikoina ajatukset ovat pyörineet turhan tiiviisti oman navan ympärillä.

Nyt on kyllä todella väsynyt olo, jalat ja selkä huutavat apua ja pää on pyörällä. Ensiyöstä tulee joko erittäin hyvin nukuttu tai huonosti nukuttu. Riippuu pitkälti siitä riittääkö väsymys voittamaan reisien ja käsien arkuuden. Jos riittää nukkunen kuin tukki.

Yllättävä suhtautuminen

Eilen illalla blogitekstin jälkeen päätin, että soitan terveyskeskukseen kysyäkseni hoitajan mielipidettä noista toistuvista ripuleista, jos vatsa käyttäytyy eilisen tavoin. Näin teinkin ja olin henkisesti valmistautunut kommenttiin, jossa todetaan ihmisen suoliston oikuttelevan toisinaan ja kehotetaan etsimään ruuat, jotka sitä ärsyttävät. Lähestymistapa olikin täysin erilainen. Vartin puhelun aikana käytiin oireistoa aika tarkasti läpi ja sain melko jyrkän komennon lääkärille.

Sinällään vatsa on tänään ollut helpompi, osin varmasti siitä syystä, että suoli on tyhjentynyt huolella. Tänään on jo maistunut ruokakin jonkin verran, mutta vatsan väänteitä on siitä huolimatta ollut ja vessassa on saanut ravata vähintään riittävästi. Kovasti toivon, että tämäkin kerta noudattaa edellisten kaavaa ja pahin on jo takana päin.

Liikunta ei ole paljon mieleen mahtunut, kun jatkuvasti yrittää pitää mielessä, missä on lähin vessa. Jotenkin jo ajatus rankasta liikunnasta tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä, joten olen jättänyt ne ajatukset täysin taka-alalle. Huomenna ohjelmassa on muuta ajateltavaa ja sitten voikin sunnuntaiksi suunnitella jotain sähäkkää liikuntaa.

Juoksuttava vatsa

Eilinen jo vähän enteili tämän päivän uuvahdusta. Koko päivän olen ollut kuin sumussa ja keskittynyt vain pysymään hereillä. Tai oikeastaan olen keskittynyt hereillä pysymiseen sen ajan, mikä on jäänyt vatsan väänteiltä ja vessassa istumiselta. Vatsani on ollut tänään erittäin vilkas ja se on vienyt meikäläistä vessan suuntaan aivan liian usein.

En tiedä liittyykö tämä vatsa jotenkin reumaan vai onko liittymättä, mutta näin hankala se ei ole ollut aikoihin. En tiedä löytyykö siitä syy väsymykselle, mutta kaiken kaikkiaan se on todella ikävää. Aina silloin tällöin vatsa oireilee, mutta näin hankalia päiviä on todella harvoin. Oirejaksot ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei ohjeiden parin viikon aikavaade täyty, eli lääkärille ei ole tullut lähdettyä.

Vesijumppaa

Aloitin aamun lähtemällä kauan ennen auringonnousua kotipaikkakunnalleni tutkimuksiin. Kaiken kaikkiaan kulutin bussissa istumiseen noin 5 tuntia alle puolen tunnin tutkimusten takia. No nyt ne on tehty ja keskityn tulosten odotteluun.

Tälle päivälle olin tehnyt, vaikka minkä näköisiä liikuntasuunnitelmia, mutta käytännössä ne typistyivät puolen tunnin vesijumppaan ja sinnekin menin vastentahtoisesti. Jumpassa sinällään ei ollut mitään vikaa, vika oli liikkujassa.