Taas matkapäivä

Tänään aloitin aamun lenkittämällä koiran. Teimme vajaan kahden tunnin kävelylenkin mukavan syksyisessä säässä. Lenkille lähteissä mietin, miten päkiät kestävät, mutta lenkin kuluessa lonkka osoittautui suuremmaksi haasteeksi. Se selvästi rasittui kävelemisestä.

Iltapäivän käytin sitten työhaastattelureissulla. Auton ajaminen tuntui olevan tuolle lonkalle lähes myrkkyä. Autosta nouseminen oli melkoisen haastavaa, mutta onneksi nivel vertyi pian. Muuta mainittavaa reissusta ei jälkipolville jääne.

Hankaluudet jatkuvat

Viime yön nukuin hieman paremmin kuin edellisen. Aamulla olo olikin sitten aivan eri kaliiberia. Selkä oli melko hyvässä kunnossa, mutta kaikki pienet nivelet oireilivat senkin edestä. Onneksi matka vessaan ei ollut yhtään pidempi. Suihkussakin jouduin keksimään uusia innovaatioita, että sain pesuaineet ulos pullosta. Pullon puristaminen sai näkemään tähtiä.

Yllättäen nivelet vertyivät kuitenkin melko nopeasti ja päivä on ollut melko siedettävä nivelten osalta. Vatsa on sitten korvannut olon hankaluuden ja olen juossut vessassa vähintäänkin riittävästi. Huomenna on tilaisuus, jossa on pakko pystyä olemaan vessan ulottumattomissa, joten kokeilen, mihin nuo lääkärin määräämät ripulilääkkeet pystyvät.

Mieltä lämmitti kuitenkin hurjasti kaverin tekemät villasukat. Sukkaprojekti otti aikansa ja minun erittäin liikkuvat elämäntapani eivät ole helpottaneet sukkien päätymistä minulle, mutta tänään sain ne jalkaani. Ihanan pehmeät ja lämpimät sukat, jotka lämmittävät sekä jalkoja että mieltä. Lähetän näin puolijulkiset kiitokset tekijälle.

Hankala päivä

Viime yö meni todella levottomasti. Olin hereillä useampaan otteeseen ja lopunkin aikaa nukuin huonosti. Aamulla herätyskello taas pelasti ja antoi luvan nousta ylös. Todennäköisesti vilkkaan yön vuoksi olo ei aamulla ollut aivan niin väsynyt, kuin olisi voinut olla. Missään nimessä en kuitenkaan sanoisi aamua helpoksi.

Loppupäivän sitten taistelinkin väsymyksen kanssa. Eikä tilannetta helpottanut pienten nivelten jäykistyminen pitkin päivää. Viimeiset pari tuntia ennen kipulääkettä menivät kelloa vilkuillen ja lääkkeen ottoa odottaen. Kaiken kaikkiaan illalla olo oli hyvin vastaava kuin Trexan tauolla on ollut. Tällä kertaa lääkkeet vaan on otettu ohjeiden mukaan.

Illalla käytiin opiskelukavereiden kanssa tutustumassa eduskuntaan ja keskusteltiin meitä kiinnostavista aiheista. Oli todella mukavan erilainen ilta ja aika menikin nopeasti, vaikka ranteet vähän oikuttelivatkin ja paikallaan istuminen tuntui jostain syystä lähes mahdottomalta.

Ystävä

Näin tänään pitkästä aikaa erästä lapsuuden ystävääni ja oli todella mukava tavata. Viimeksi tapasimme keväällä edellisen Helsinki-jaksoni aikana. Oli todella mukavaa istua ja jutustella kuulumisista. Mukavan erilainen päivä tähän kaikkeen ankeuteen.

Zumban toinen mahdollisuus

Päätin viime keväänä edellisen zumbakokemuksen jälkeen, että jätän sen niille, jotka nauttivat tanssimisesta. Tiedän luvanneeni joskus aikanaan kaverille, että kokeilen uutta lajia kolmesti ennen kuin tuomitsen, mutta zumba tuntui niin järjettömältä, että tuomitsin sen ensitapaamisella.

Aamulla katselin tarjolla olevia jumppia, eikä mikään oikein innostanut. Tarjolla oli kuitenkin mukavan vetäjän zumba, jonka jälkeen oli hyvää aikaa käydä pesulla ja vaihtaa vaatteet venyttelyä varten. Niin ajattelin antaa toisen mahdollisuuden.

Tällä erää zumbatunti oli isossa palloiluhallissa, johon olisi mahtunut 80 tanssijaa. Ryhmä ei ollut täynnä ja takaosassa oli hyvin tilaa säheltää väärään suuntaan ja ihan pihalla. Kun tilanne oli mokaamisvapaampi, pääsin paremmin kiinni ajatukseen. Yllättäen homma tuntuikin melko mukavalta ja ymmärrän, miksi ihmiset jäävät siihen koukkuun.

Vajaan tunnin rehkimisen jälkeen oli jäljellä vielä venyttely. Yllättäen olin vaihteeksi melko jäykkä ja venyttely tuli todellakin tarpeeseen. Tunnin jälkeen huomasi, miten paljon vetreämpi olo tuli. Nyt pitää vaan keksiä keinot, millä muistan venytellä myös Savossa.