Sain pitkästä aikaa tänään toteutettua perinteisen tiistaiohjelman eli joogaa ja venyttelyä. Joogaaminen tuntui poikkeuksellisen hyvältä. Viime aikoina jostain syystä se on tuntunut väkisin vääntämiseltä, mutta tänään kaikki tuntui onnistuvan poikkeuksellisen hyvin. Olin notkea ja lähes kaikki liikkeet tuntuivat pelkästään hyvältä. Tältä se tuntui keväälläkin.
Olen tänään järjestellyt myös terveydenhoitoasioita. Kävin tänään kaksi hyvin erilaista puhelinkeskustelua. Ensimmäisessä koin itseni palvelluksi ja kuulluksi. Tämän puhelun lopputulosta en tosin vielä tiedä, mutta uskoisin asioiden järjestyvän. Toinen puhelu puolestaan oli aivan toista maata. Puhelusta jäi todella ikävä fiilis, enkä saanut yhtään vastausta esittämiini kysymyksiin. Toisaalta vastaustenantajakaan ei selvinnyt.
tiistai 16. lokakuuta 2012
maanantai 15. lokakuuta 2012
Terveydenhoitomatkailua
Olen taas vaihteeksi istunut bussissa enemmän kuin on kenellekään terveellistä. Kävin näyttämässä hampaistoani hammaslääkärille, jotta hän voisi antaa luvan biologisten lääkkeiden käytölle. Ihan vielä en lupaa saanut, mutta lupauksen luvasta kuitenkin.
Koko tämä hammaslääkärikuvio on mennyt aivan väärässä järjestyksessä. Heinäkuussa tavallinen lääkäri laittoi lähetteen hammaskuvaan, joka otettiinkin aikanaan. Kun kuva oli otettu, alkoi ihmettely siitä, kuka kuvan katsoo ja kuvan perusteella antaa luvan lääkkeille. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tultiin lopputulokseen, että minun on syytä mennä hammaslääkärille.
Tässä kohti täytyy nostaa hattua kotikuntani hammashuollolle, aika järjestyi alle viikossa. Tämä siitä huolimatta, että sekä hammashoitolan ajanvaraus että hammaslääkäri olivat sitä mieltä, että oikea toimintajärjestys olisi ollut täysin toinen. Minun olisi pitänyt ensin mennä hammaslääkäriin, joka olisi arvioinut esimerkiksi kuvaustarpeen. No kaikesta huolimatta tämäkin prosessi on nyt potkaistu käyntiin.
Koko tämä hammaslääkärikuvio on mennyt aivan väärässä järjestyksessä. Heinäkuussa tavallinen lääkäri laittoi lähetteen hammaskuvaan, joka otettiinkin aikanaan. Kun kuva oli otettu, alkoi ihmettely siitä, kuka kuvan katsoo ja kuvan perusteella antaa luvan lääkkeille. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tultiin lopputulokseen, että minun on syytä mennä hammaslääkärille.
Tässä kohti täytyy nostaa hattua kotikuntani hammashuollolle, aika järjestyi alle viikossa. Tämä siitä huolimatta, että sekä hammashoitolan ajanvaraus että hammaslääkäri olivat sitä mieltä, että oikea toimintajärjestys olisi ollut täysin toinen. Minun olisi pitänyt ensin mennä hammaslääkäriin, joka olisi arvioinut esimerkiksi kuvaustarpeen. No kaikesta huolimatta tämäkin prosessi on nyt potkaistu käyntiin.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Notkea päivä
Viime yön nukuin jotenkin huonossa asennossa ja koko päivän olenkin kärsinyt päänsärystä. Kokemuksesta tiedän, että olo helpottuu vasta pitkien unien jälkeen, eli käytännössä seuraavana aamuna. Tämä päivä on siis pyöritty ja kärsitty päänsärystä.
Sain itseni kuitenkin illalla raahattua venyttelyyn ja totesin olevani poikkeuksellisen notkea. Monet venytykset vain menivät hurjan paljon pidemmälle kuin normaalisti. Lisäksi löytyi liuta venytyksiä, jotka eivät tuntuneet missään, vaikka tein ne teknisesti oikein. Harvoin ihan näin notkea tunnen olevani.
Sain itseni kuitenkin illalla raahattua venyttelyyn ja totesin olevani poikkeuksellisen notkea. Monet venytykset vain menivät hurjan paljon pidemmälle kuin normaalisti. Lisäksi löytyi liuta venytyksiä, jotka eivät tuntuneet missään, vaikka tein ne teknisesti oikein. Harvoin ihan näin notkea tunnen olevani.
lauantai 13. lokakuuta 2012
Sängyn pohjalla
Tämä päivä on mennyt melko pitkälti sängyn pohjalla. Olo on ollut todella vetelä ja väsynyt. En olisi yhtään yllättynyt pienestä kuumeesta, mutta mittari näytti ihan normaaleita lukemia. Oloa ei missään nimessä helpottaneet kuukautiskivut, jotka ovat tehneet elämän melko haastavaksi. Paikalla olo on ollut ikävää, mutta liikkuminen vielä ikävämpää. Vatsakaan ei ole päästänyt liian helpolla.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Mieliala ja oireet
Tänään on taas harvinaisen vaikea keksiä mitään blogattavaa. En jaksa valittaa väsymyksestä, vatsan toiminnasta tai kipeistä nivelistä. Kaikkia niitä on tässä blogissa viimeaikoina riittänyt huomattavasti enemmän kuin positiivisia asioita. Kuitenkin tuntuu, ettei kamalasti ole sellaisia positiivisia asioita, joita haluaisi hehkuttaa.
Tuota yllä olevaa kirjoittaessani tuli mieleeni, että voisin pohtia mielialan ja taudin yhteyttä. Nimittäin tuntuu, että mieliala ja oireet kulkevat samassa oravanpyörässä. Riippuu monesta asiasta, onko pyörä negatiivinen vai positiivinen.
Kun taudin kanssa elämiseen mahtuu jonkin verran positiivisia asioita, ne lähtevät pyörittämään pyörää positiiviseen suuntaa. Pienikin onnistuminen luo uskoa omiin kykyihin ja luottoa siihen, että ollaan menossa parempaan. Kun mieliala ja usko paranevat, pienet vastoinkäymiset ja kivut eivät tunnu mitenkään erityisen suurilta. Kun pystyy toimimaan oireista huolimatta, se tuo lisää positiivisia kokemuksia. Tätä rataa kuvio jatkuu, kunnes vastaan tulee seinä, joka kääntää pyörän liikkeen.
Vastaava ketju on löydettävissä myös toiseen suuntaan. Kun oireet, kipu tai joku muu seikka vastustaa riittävästi, ei jaksa enää yrittää taistella sitä vastaan ja tuntee epäonnistuvansa jossakin, missä vielä hetki sitten onnistui. Seuraavan ongelman kohdalla ei jaksa enää yrittää samalla intensiteetillä. Mitä vähemmän jaksaa yrittää, sitä todennäköisemmin päätyy negatiiviseen kokemukseen.
Mikä sitten kääntää pyörän suunnan? Positiivisessa päässä se on yleensä joku itsestä riippumaton tekijä. Se voi olla esimerkiksi voimakkaan negatiivinen palaute tai vaikka tosissaan aktivoituva tauti. Negatiivisessa päässä seinä luultavasti löytyy taudin aaltoliikkeen kääntymisestä positiivisempaan suuntaan, jostain erityisen suuresta onnistumisen kokemuksesta tai tehoavasta hoidosta.
Aina kuvio ei mene näin yksinkertaisesti ja tilanteeseen vaikuttaa moni asia. Kuitenkin jo omasta kokemuksesta voin todeta, että mieliala vaikuttaa todella paljon oireiden kokemukseen ja henkisellä tilalla on hurjasti vaikutusta kipujen rajoittavuuteen. Vaikka tämän tietää, aina ei vain yksinkertaisesti jaksa suhtautua positiivisesti.
Esimerkiksi joulun alla reumalääkärin siirtäessä hoitoni terveyskeskukseen oloni oli melkoisen karmea, mutta lääkärin näkemyksen jälkeen olo helpottui aivan päivissä ja koin olevani hyvässä kunnossa lähes koko kevään. Kuitenkin terveyskeskuslääkärin huolestuessa lonkastani löysin myös muita reumaoireita, joiden vuoksi päädyin uudelleen reumapolille. Mikä osuus on reuman aaltomaisella luonteella, mikä henkisillä tekijöillä, sitä ei varmasti pysty kukaan määrittämään. Kumman paljon vaan lupa sairastaa vaikuttaa omiin tuntemuksiin.
Loppuhuomautuksena voin todeta, että en millään tavalla halua tällä vähätellä muiden reumaatikkojen oireita ja tuntemuksia. Olen vain itseäni seuraamalla tullut tähän lopputulokseen. Aina ei mielialaa tosiaan pysty pitämään korkealla, mutta ainakin osaltaan tämä helpottaa suhtautumistani sekä reumaan että vaihtelevaan mielialaani.
Tuota yllä olevaa kirjoittaessani tuli mieleeni, että voisin pohtia mielialan ja taudin yhteyttä. Nimittäin tuntuu, että mieliala ja oireet kulkevat samassa oravanpyörässä. Riippuu monesta asiasta, onko pyörä negatiivinen vai positiivinen.
Kun taudin kanssa elämiseen mahtuu jonkin verran positiivisia asioita, ne lähtevät pyörittämään pyörää positiiviseen suuntaa. Pienikin onnistuminen luo uskoa omiin kykyihin ja luottoa siihen, että ollaan menossa parempaan. Kun mieliala ja usko paranevat, pienet vastoinkäymiset ja kivut eivät tunnu mitenkään erityisen suurilta. Kun pystyy toimimaan oireista huolimatta, se tuo lisää positiivisia kokemuksia. Tätä rataa kuvio jatkuu, kunnes vastaan tulee seinä, joka kääntää pyörän liikkeen.
Vastaava ketju on löydettävissä myös toiseen suuntaan. Kun oireet, kipu tai joku muu seikka vastustaa riittävästi, ei jaksa enää yrittää taistella sitä vastaan ja tuntee epäonnistuvansa jossakin, missä vielä hetki sitten onnistui. Seuraavan ongelman kohdalla ei jaksa enää yrittää samalla intensiteetillä. Mitä vähemmän jaksaa yrittää, sitä todennäköisemmin päätyy negatiiviseen kokemukseen.
Mikä sitten kääntää pyörän suunnan? Positiivisessa päässä se on yleensä joku itsestä riippumaton tekijä. Se voi olla esimerkiksi voimakkaan negatiivinen palaute tai vaikka tosissaan aktivoituva tauti. Negatiivisessa päässä seinä luultavasti löytyy taudin aaltoliikkeen kääntymisestä positiivisempaan suuntaan, jostain erityisen suuresta onnistumisen kokemuksesta tai tehoavasta hoidosta.
Aina kuvio ei mene näin yksinkertaisesti ja tilanteeseen vaikuttaa moni asia. Kuitenkin jo omasta kokemuksesta voin todeta, että mieliala vaikuttaa todella paljon oireiden kokemukseen ja henkisellä tilalla on hurjasti vaikutusta kipujen rajoittavuuteen. Vaikka tämän tietää, aina ei vain yksinkertaisesti jaksa suhtautua positiivisesti.
Esimerkiksi joulun alla reumalääkärin siirtäessä hoitoni terveyskeskukseen oloni oli melkoisen karmea, mutta lääkärin näkemyksen jälkeen olo helpottui aivan päivissä ja koin olevani hyvässä kunnossa lähes koko kevään. Kuitenkin terveyskeskuslääkärin huolestuessa lonkastani löysin myös muita reumaoireita, joiden vuoksi päädyin uudelleen reumapolille. Mikä osuus on reuman aaltomaisella luonteella, mikä henkisillä tekijöillä, sitä ei varmasti pysty kukaan määrittämään. Kumman paljon vaan lupa sairastaa vaikuttaa omiin tuntemuksiin.
Loppuhuomautuksena voin todeta, että en millään tavalla halua tällä vähätellä muiden reumaatikkojen oireita ja tuntemuksia. Olen vain itseäni seuraamalla tullut tähän lopputulokseen. Aina ei mielialaa tosiaan pysty pitämään korkealla, mutta ainakin osaltaan tämä helpottaa suhtautumistani sekä reumaan että vaihtelevaan mielialaani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)