Tylsä työpäivä

Tästäkin päivästä on tullut liikuntamielessä lepopäivä. Koko päivä on mennyt melko pitkälti töissä toimistotöissä. Vähän vaihtelua päivään toi koiran reissu. Ajelin siis pientä hiekkatietä edestakaisin, jotta sain koiran kyydin matkaan ja reissun jälkeen kotiin. Koiralla on siis ollut paljon mielenkiintoisempi päivä kuin minulla.

Juoksulenkin jälkihuminoita

Eilinen juoksulenkki tuntui selkä jaloissa että yöunessa. Jalat olivat aamulla mukavan liikkuneen oloiset. Eilinen venyttely olisi voinut olla huolellisempi. Aamulla jatkoin venyttelylinjalla. Tämän olon haluan uudelleenkin.

Juoksemisen vaikutus yöuneen oli puolestaan erittäin positiivinen. Nukuin kuin tukki koko yön ja aamulla heräsin virkeänä riittävien yöunien jälkeen. Helposti huomaa yöunessa, miten reipas liikunta parantaa unen laatua.

Tänään käytiin koiran kanssa vain ulkoiluttamassa kameraa ja vähän treenailemassa. Yhteensä pyörittiin tunti pihalla, mutta kovin reipasta liikuntaa se ei ollut. Näitä rauhallisempiakin päiviä kuitenkin tarvitsee reippailuiden lisäksi.

Työnarkomaanin lauantai

Koska maanantai meni viisurin poistossa ja ensiviikollakin on vapaan tarvetta, päätin tänään mennä tekemään töitä, joita en viikolla yksinkertaisesti ennättänyt tehdä. Niinpä vietin sitten pyhäpäivää työpaikalla. Kerrankin sai rauhassa keskittyä tehtäviin, joita oli tekemässä.

Työpäivän jälkeen oli melkoisen virkeä olo ja päätin lähteä vesisateessa reippaalle lenkille. Kävelylenkkeily vesisateessa ei useinkaan houkuttele, joten päädyin kokeilemaan miltä hölkkääminen tuntuu. Paljon on hölkkäkunnosta hävinnyt syksyn aikana, mutta kuitenkin hölkästä löytyi paljon positiivisia kokemuksia.

Hölkkäilin nelisen rauhallista pätkää ja välit kävelin. Olisin ehkä jaksanut juosta enemmänkin, mutta päätin mieluummin ottaa rauhallisesti ja tehdä ensisijaisesti todella positiivisen lenkin. Toivottavasti liukkaat loistavat poissaolollaan, jotta pääsee juoksemaan useamman kerran.

Tämä on muuten tämän blogin 500 viesti. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tätä kovin pitkään. Kuitenkin blogimerkinnästä on tullut lähes jokailtainen tapa. Harvassa ovat ne illat, kun tekstiä ei kirjoita, vaikka siihen olisi aikaakin. Itselleen pitää olla armollinen ja tämä blogi on kuitenkin vain harrastus ja tapa purkaa mietteitään.

Jäykistelypäivä

Eilinen kiipeily tuntui yöllä selässä ja tänään jaloissa. Tänään olenkin sitten käyttänyt päivän pitkälti toimistotöissä. Alkuviikko on mennyt paikasta toiseen liikkumiseen, enkä ole koneella ehtinyt juuri istumaan. Tälle päivälle istumatyö oli varsin hyvä veto, tosin selkä ei tuntunut arvostavan sitäkään. Mistäköhän selkä pitäisi?

Illalla tämä metsän keskellä asuminen näytti liikunnan kannalta negatiivisen puolensa. Vettä tuli lähes kaatamalla ja siitä huolimatta koiran kanssa piti lähteä lenkille. Kovin nautittavalta ei tunnu kävellä pilkkopimeässä peilijäisellä tiellä, kun taskulampullakin näkee useita metrejä eteensä. Tehtiin koiran kanssa melkoisen lyhyt lenkki, mikä ei haitannut koiraakaan.

Työliikuntaa

Tämän päivän liikunnoista on vastannut pääasiassa työnantaja. Työmaalla on käytännössä käytössä yksi auto, joten sen saaminen käyttöön saattaa olla melko haasteellista. Tällä erää työkaverit lähtivät sillä pidemmälle reissulle, joten minun olisi joko pitänyt odottaa autoa tunteja tai lähteä hoitamaan asiat kävellen. Päädyin jälkimmäiseen ja tein rauhallisen kolmen tunnin kävelylenkin lumihangessa. Tämä lienee sitä hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Illalla päädyin sitten potemaan huonoa omaa tuntoa koiran liikutuksesta. Ei vaan työpäivän jälkeen innostanut lähteä rämpimään pimeään sohjoiseen metsään. Niinpä koiran lenkki jäi melko lyhyeksi.