Sukulaisia

Serkussarjamme nuorimmainen tuli tänään täysi-ikäiseksi ja sitä sitten juhlittiin syömällä ravintolassa. Koska serkku tuo tullessaan myös pari koiraa aloitin jo aamusta oman koirani väsyttämisen lenkkeilemällä sen kanssa ja tarjoamalla sille mahdollisuuden myös leikkimiseen toisten koirien kanssa.

Illalla hankkiuduimme toisen serkkuni kanssa isäni harrastusasunnolle yöpymään. Tuli hyvää päänhoitoa ja koirienkin oli helpompi rentoutua, kun ei ollut vieraiden laumojen koiria samassa taloudessa.

Jännekipuja

Tänään ovat kädet jostain syystä kipuilleet. Tällä erää on selkeästi kyse jänteiden kiinnityskohtien tulehduksista tai muista vastaavista. Vaikka kipu häiritsee jonkin verran, se ei missään nimessä ole nivelissä. En edes muista, koska olen viimeksi kärsinyt näistä kivuista. No huomenna on solumyrkkypäivä ja maanantaina piikkipäivä, joten viimeistään silloin olo helpottaa.

Aamulla ajattelin, että lähtisin tänään hölkkälenkille, mutta kaveri houkutteli lenkille ja sosiaalistumaan ja minähän lähdin. Niinpä tyydyin kävelemään rauhakseen ja enemmän huoltamaan sosiaalista puolta. Oli jälleen mukavaa, mutta odotan silti pääsemistä juoksulenkille, mutta etelän jäiset jalkakäytävät eivät kamalasti houkuttele.

Sijoituksia itseeni

Alan tuntea itseni terveyspalveluiden suurkäyttäjäksi. Olen muutamana aamuna herännyt siihen, että rinnassa tuntuu kipua. Sydänperäiseksi kivuksi se on melko erikoista, mutta tulee kuitenkin sydämen tienovilta, joten tänään aamulla otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin terveyskeskukseen. Ei hoitaja mitenkään erityisen huolestunut ollut. Laittoi lähetteen sydänfilmiin.

Menin sitten aamupäivällä labran kautta kenkäkaupoille ja nyt odottelen lääkärin lausuntoa alkuviikkoon. Kenkäkaupasta löytyi hyvin edullisesti mukavan oloiset kengät. Muutama asia niissä on, mistä en yleensä kengissä pidä, mutta menkööt koekappaleina, kun eivät liikaa maksaneetkaan.

Kenkäkauppareissun jälkeen jatkoin terveyteni hoitamista ja kävin apteekissa hakemassa alkuvuoden lääkkeet. Täytyy todeta, että kyllä loppusumma pisti mietityttämään. Biologiset lääkkeet ovat pirullisen kalliita, vaikken ottanut kuin kuukauden annoksen. No kuukauden päästä tulee vielä iso apteekkilasku ja sitten loppuvuosi tuleekin vain pieniä laskuja.

Lihashuoltoa

Tänään päästin itseni helpolla ja keskityin seisomaan aitauksessa, kun koirani juoksutti itsensä väsyksiin. Toki tässä oli apuna kaverin koirat, mutta ei moinen harrastuneisuus suoranaisesti lisää minun kuntoani. No nautitaan näistä tilaisuuksista, joissa koira voi seurustella kaltaistensa kanssa.

Tänään sain itsestäni viimein irti ja tein pitkät venyttelyt. Olen tässä venytellyt selkää ja jalkoja vähän silloin tällöin kortisonipiikin jälkeen, mutta tänään venyttelin pitkään ja hartaasti ilman kiirettä. Pitäisi muista venytellä useammin.

Yhteenveto

Vuoden vaihteen tienoilla on hyvä vetää yhteen kulunutta vuotta ja pohtia odotuksia seuraavalle. Tällä erää tyydyn vain yhteenvetoon. Reuma on sen verran yllätyksellinen sairaus, etten uskalla sen suhteen asettaa mitään toiveita ja reuma liittyy niin vahvasti myös liikkumiseen, etten mitään liikuntatavoitettakaan oikein voi asettaa. Eli siis kertaan viime vuotta.

Vuoden alku meni aika epäuskoisissa tunnelmissa. Reuman hoito siirrettiin terveyskeskuksen vastuulle ja heti vuoden alkuun tuli vielä hengenahdistusepisodi, joten tunsin kyllä olevani melko epävarmoissa käsissä. Lääkitysmuutos suututti lonkan, joka on siitä asti ollut mukana kuvioissa vaihtelevasti.

Helmikuussa aloitin koulutuksen, joka vaikutti merkittävästi loppuvuoteen. Pääasiassa koulutuksen takia muutin kirjani toisaalle, jossa lääkärini oli vahvasti sitä mieltä, etteivät nykyiset lääkitykseni ole riittävät ja muutaman kuukauden seurannan jälkeen lähetti reumapolille arvioon. Poliklinikkakäynnit poikkesivat todella paljon edellisistä kokemuksistani ja kaiken pohdinnan ja ihmettelyn jälkeen joulukuussa aloitettiin biologinen lääkitys.

Liikunnan suhteen vuosi ei missään nimessä ollut edeltäjänsä veroinen. Opiskelu ja työ verotti vahvasti vapaa-aikaa ja välillä oireillut reuma ei ainakaan lisännyt liikuntaintoa. Puolet vuodesta olin metsän keskellä liikkumassa täysin omaehtoisesti, eikä juokseminen pimeitä ja jäisiä metsäteitä kamalasti houkuttanut. Tekosyiksikin ne voisi lukea, mutta syitä olivat kuitenkin. Tänä vuonna en lupaa liikkua enempää. Liikun sen, mikä tuntuu hyvältä.

Kaiken kaikkiaan oli todella vaiherikas vuosi, eikä alkuvuodesta olisi millään pystynyt aavistamaan, mitä kaikkea vuoden aikana tapahtuu. Luulen, että asiat menivät kuitenkin pääasiassa hyvään suuntaan ja tehdyt päätökset eivät aikaan olleet kovin vääriä.