Hydrospinning

Tänään mukavan lyhyen koulupäivän jälkeen sain paikan uima-allaspyöräilytunnille, joten sinne oli lähdettävä. Tauon jälkeen ensimmäiseksi tunniksi tunti oli hyvä, mutta kokonaisuutena melko tylsä. Paljon tehtiin melko tylsiä käsiliikkeitä eikä tehty oikeastaan lainkaan kovia spurtteja. Kiva laji hydrospinning silti on, vaikkei kaikilla tunneilla viimeisiä mehuja kropasta puristetakaan.

Illalla spinningin jälkeen olo oli todella hyvä, mutta onnistuin suututtamaan selän ihan vain istumalla koneen ääressä huonolla tuolilla. Illalla nukkumaan käydessä rintarangassa tuntui jäykkä kohta ja sänkyyn oikaistessa tuntui, ettei selkä yksinkertaisesti oikene.

Lumikengät

Nukuin yöni ilmeisen syvään, koska aamulla niska tuntui olevan epäjärjestyksessä ja jo herätessäni osasin aavistaa, että päivästä tulee taistelu päänsäryn kanssa. Ennuste osui oikeaan. Välillä tuntui, että pään pitäminen pystyssä oli liian raskasta. Kokemuksesta tiedän, ettei tähän kipuun saa juuri helpotusta kipulääkkeistä. Hetkellisen avun niistä ehkä saa, mutta olo paranee vasta pitkien unien jälkeen.

Sinnittelin kuitenkin koulupäivän ja kävin vielä hakemassa kotimatkalla lumikengät. Kova hinku olisi päästä kokeilemaan niitä. Katsotaan, selviänkö jonain viikonloppuna kokeilemaan vai venyykö kokeilu seuraavalle Savon jaksolle. Pitää selvittää lähialueiden lumikenkäilymahdollisuuksia.

Tohelo ratakisko

Tänään on ollut sellainen päivä, joka tuntuu lyöneen itsetunnon todella alas. Kaikki alkoi aamulla bussissa hyvästä keskustelusta, jossa tarvittiin wikipedian apua. Minä tietysti puhelinta kaivamaan, sillä seurauksella, että pudotin kännykän suojapussin linja-autoon enkä huomannut mitään ennen kuin koululla. Eikä siinä vielä kaikki. Pussin sivutaskussa oli mm. pankkikortti. Eipä siinä muuta kuin kortteja kuolettamaan.

Illalla hankkiuduin sitten perinteiseen tiistaisettiin eli joogaa ja venyttelyä. Tiesin kyllä olleeni laiska sekä venyttelyiden että liikkuvuusharjoitteiden kanssa, mutten tiennyt olevani aivan noin kankea ja voimaton. Tuli todella paha mieli kaikesta siitä, mihin ei pystynyt. Sinällään etenkin jooga oli kivaa ja tämän hetkinen ohjelmakin on edeltäjäänsä mukavampi, mutta kun ei taivu, niin ei taivu ja vatsakin on tiellä.

Viimeistä viedään

Niin se vaan kävi, että vajaa vuosi sitten alkanut koulutus on päässyt siihen vaiheeseen, että viimeinen kampusjakso alkoi tänään.  Jo tänään selkä ilmaisi mielipiteensä istumisesta. En odota kovin innolla selän mielipidettä istumisesta. Tämä jakso on melko pitkälti istumista ja oppitunteja.

Illalla kävin hakemassa kuntoilukortin kuukaudeksi. Mietin pitkään, onko mitään järkeä hakea korttia tänään käymättä liikkumassa. Mutta liikkuminen ei huvittanut pätkän vertaa, joten päätin olla liikkumatta. Huomiseksi kaavailin kuitenkin joogaa ja venyttelyä, jos vain mahdun ryhmiin.

Tänään sain myös kuulla, että minusta on puhuttu eilen ja erityisesti on kommentoitu sitä, miten valita, vaikka aihetta ehkä olisi. Minä mielestäni valitan siinäkin seurassa melko paljon, mutta heidän mielestään en valita juuri lainkaan. Oli todella yllättävä mielipide. Tämän kuuleminen sai minut hyvälle mielelle. Minut on pantu merkille, eikä minua pidetä turhasta valittajana, vaikka reumaatikot usein sellaisiksi leimataankin.

Oma kaappi

Aamulla pääsin heräämään pitkästä aikaa oikeasti hyvästä sängystä. Ostin pari vuotta sitten itselleni hyvät lämpömuovautuvat patjat. Valitettavasti en ole niillä ehtinyt juuri nukkumaan, koska olen keskittynyt lähinnä reissaamaan. Nyt ne kuitenkin olivat käytössä serkullani ja minulla. Yön nukkui melkein samassa asennossa, eikä aamulla silti ollut puutunut olo.

Aamulla pienet nivelet olivat poikkeuksellisen jäykät. En tiedä vaikuttiko iltainen raskas ruoka juomineen vai lähestyvä piikki. Melko nopeasti olo vertyi ja puolen tunnin päästä tuskin muistin mokomaa aamujäykkyyttä.

Aamuteen jälkeen lähdimme aamupalalle kohti vanhempiamme. Illalla ajelimme taksilla kämpille, mutta aamusta ajattelimme olla reippaita ja kävelimme reilun viiden kilometrin matkan mukavassa pakkasessa. Mukava tapa aloittaa sunnuntaiaamu.

Loppupäivä menikin sitten suvun kanssa keskustellessa ja illalla sain vielä tädiltäni kyydin pääkaupunkiin, jotta huomenna voin aloittaa taas ankaran opiskelun. Muutama viikko vanhempieni nurkissa kävi kyllä hermoille ja nyt on kiva olla pienessä kaapissa ihan yksin ja suunnitella elämäänsä melko vapaasti. Eikä yhtään haittaa, että saatavilla on myös pääkaupungin liikuntamahdollisuudet.