Toinen matkapäivä

Eilinen tahti ajelussa jatkui ja päästiin vihdoin perille Skandinavian pohjoisimpaan tekniseen yliopistoon. Yliopistolla odotti professori valmiina luennoimaan ja iltapäivä opiskeltiinkin ahkerasti. Illalla oli vielä jokunen tunti aikaa ennen ruokaa, joten kävimme muutaman opiskelukaverin kanssa kävelemässä ja tutustumassa ympäristöömme.

Ensimmäinen matkapäivä

Tänään alkoi sitten bussireissu pohjoiseen. Opintoihin liittyen kierretään vajaa kaksi viikkoa Pohjois-Suomea ja -Ruotsia. Tänään oli puhdas matkapäivä ja nyt yövymme noin puolimatkassa ja jatkamme huomenna matkaa. Bussimatka sai kyllä selän rukoilemaan armoa, mutta siitä selvittiin.

Viimeistä viedään

Tänään oli viimeinen koulupäivä. Selkä alkaa selvästi olemaan parempi ja pystyinkin istumaan lähes koko päivän ilman, että selkä suuttui kovin pahasti. Nyt ollaan taas vaiheessa, jossa joutuu etsimään luottoa selkään. Olen toista viikkoa joutunut varomaan tiettyjä liikkeitä ja nyt jaksaa hämmästyttää jatkuvasti, miten niitä liikkeitä voi tehdä ilman kipua. Joka tapauksessa selkä lienee paranemaan päin. Nyt pitää vaan toivoa, ettei takavasemmalta hyökkää jotain tautia, joka taas keskeyttäisi biologiset lääkkeet.

Pakkaaminen

Teoriaopinnot pääkaupunkiseudulla alkavat olla lopuillaan ja jäljellä on enää yksi perinteinen opiskelupäivä ja sen jälkeen reilun viikon linja-autoreissu pohjoiseen. Tänä viikonloppuna kävin kotonani vaihtamassa tavaroita ja pakkaamassa tavarat viikon reissulle.

Selkä ei erityisesti arvostanut matkustamista, mutta aina ei voi suunnitella elämäänsä pelkän selän perusteella. On se selvästi paranemaan päin, mutta vieläkään en uskalla luottaa siihen täysin vaan huomaan välttäväni tiettyjä liikkeitä, jottei selkään sattuisi kamalasti. Kuitenkin selän kanssa näkyy hyvinkin valoa tunnelin päässä.

Lääkepöllyssä

Eipä ole useampaan päivään tullut blogiin kirjoiteltua. Selkä on ollut sen verran kipeä ja hankala, että valtaosa energiastani on mennyt pelkästään koulupäivistä selviämiseen. Iltaisin olen lisäksi ollut melko kiireinen ja se yhdistettynä väsymykseen ei ole ainakaan lisännyt kirjoittamisintoa. Niinpä en sitten ole blogia päivitellyt. Ei sitä aina voi jaksaa.

Opinnoissa oli keskiviikkona ulkopuolinen luennoitsija ja halusin mennä kuuntelemaan hänen sanomisiaan. Niinpä hankkiuduin koululle, vaikka ehkä fiksumpi ratkaisu olisi ollut jäädä potemaan. Päivä meni kuitenkin kohtalaisesti riittävän kipulääkityksen, lihasrelaksanttien ja seisomisen turvin. Koulupäivä oli erityisesti henkisesti todella tärkeä, koska kämpillä ajan tappaminen oli todella tylsää ja huone rupesi jopa ahdistamaan.

Keskiviikkoiltana kävin puolestani katsomassa erästä koirapoikaa ihan uteliaisuudesta. Oli todella miellyttävää nähdä oman kurssin ulkopuolisia ihmisiä. Koirakin vakuutti minut. Toivottavasti tältä saralta on enemmän kerrottavaa loppuvuodesta. Aika näyttäköön.

Torstaina koulussa jatkettiin alkuviikolla aloitettua projektia. Minulla piti olla opintoihin liittyvä kehityskeskustelu puolilta päivin. Sovin keskiviikkona, että hankkiudun paikalle ainakin kehityskeskusteluun. Aamulla selkä tuntui melko hyvältä ja lähdinkin koululle jo aamusta. Koululle lähteminen oli virhe. Olin auttamattoman pihalla koko tehtävästä. Lisäksi jouduin istumaan väkisin turhan pitkiä aikoja. Päivästä tuli todella raskas ja kivulias.

Kun teki tehtäviä, joissa joutui oikeasti ajattelemaan, huomasin selvästi, miten lihasrelaksantit ja vahvemmat kipulääkkeet vaikuttavat. Kokoajan tuntui, kuin olisin ollut noin vartin jäljessä tapahtumista. Keskustelun seuraaminen oli poikkeuksellisen vaikeaa ja melko paljon henkistä energiaa kului pelkästään olemiseen. Kaiken huipensi se, että kehityskeskustelut siirrettiin jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Täysin turhaa kärsimystä koko päivä.

Perjantaina oli taas vuorossa ulkopuolinen luennoitsija, jota lähdin kuuntelemaan mielenkiinnolla. Hyvän luennon hän pitikin, mutta minua ärsytti melkoisesti numero, jonka koulutuksemme koordinaattori teki selästäni. En tykkää olla tuolla tavalla huomion keskipisteenä ainakaan kipujeni kanssa.

Muutenkin olen kokenut tuon koordinaattorin asenteen selkääni melko ikäväksi ja vähätteleväksi. Voi toki olla, että tulkitsen asiaa liikaa ja luen rivien välit väärin. Kuitenkin jo vastaus ilmoitukseeni sairauslomasta oli minusta aivan vääränlainen. Sisältö oli kutakuinkin sellainen, että minun olisi syytä olla paikalla eikä kipeä selkä oikein ole syy olla poissa.

Minä koen muutenkin huonoa omaatuntoa kaikista sairauspoissaoloista, enkä todellakaan tarvitse yhtään tilanteeni kyseenalaistamista. Ihan vapaaehtoisesti olen ravannut lääkärissä, syön lääkkeitä, jotka sekoittavat pään ja maksan tästä lystistä vähintään riittävästi. Tokihan selkäkipu on yksi niistä syistä, joita käytetään syynä vilpillisiin sairauslomiin. Silti toivoisi jotain kunnioitusta toisen oireita kohtaan.