Seitsemäs matkapäivä

Eilen illalla ajattelin selän tykänneen kävelystä ja koska nukkumaan mennessä selkä tuntui hyvältä, päätin olla ottamatta yöksi kipulääkkeitä. Yön mittaan se osoittautui virheeksi. Heräsin yöllä useaan otteeseen ja muutaman kerran yllätin itseni istumasta sängyn laidalta. Niin paljoa en kuitenkaan herännyt, että olisin ymmärtänyt käydä hakemassa kipulääkettä. Aamulla heräsin paitsi väsyneenä myös todella kankeana.

Tämän päivän ohjelmana oli tutustuminen paikalliseen kaivostoiminnan harjoittajaan ja heidän laitokseensa. Istuminen aamutuimaan vierailukeskuksessa tuntui selän kannalta lähes mahdottomalta. Epätoivoissani otin tulehduskipulääkkeen, joka auttoikin oireiluun melko nopeasti. Toivottavasti vatsa kestää edes silloin tällöin otetut kipulääkkeet, koska tulehduskipulääkkeet selvästi auttavat paremmin. Pitäisi varmaan jaksaa taas etsiä uutta vatsaystävällisempää tulehduskipulääkettä.

Selän lisäksi tänään ovat kiusanneet säären etuosan lihakset. Se on kuitenin puhdasta lihaskipua ja johtunee eilisestä mäkikävelystä. Erittäin positiivista kipua, vaikka elämää jonkin verran haittaakin. Olen yrittänyt venytellä jalkoja, mutten tiedä, onko siitä ollut erityistä apua.

Iltaa piristi vielä soitto firmasta, joka ehkä tarjoaisi minulle työpaikan. Vaikka soittaja soitti, kertoakseen, ettei hänellä ole juuri mitään kerrottavaa, pidin soittoa erittäin positiivisena yhteydenottona.

Epäonnistunut huiputus

Saimme kotitehtäviä Luulajasta ja eihän pyhäpäivänä olekaan juuri muuta tekemistä, joten käytimme ison osan päivästä kotitehtäväpelin pelaamiseen. Heti aamusta selälläni oli mielipide moiseen harrastukseen, mutta valitettavasti selälle ei ollut mahdollisuutta antaa vaihtoehtoa. No onneksi on kipulääkkeitä.

Iltapäivällä lounaan jälkeen otimme kuitenkin hetken Ruotsin lapille ja lähdimme huiputtamaan viereistä tunturia. Valitettavasti meidän ja taksikuskien välillä oli pienoisia kommunikaatiokatkoksia, joten emme saaneet kyytiä tunturin huipulle, kuten toivoimme, vaan pääsimme laskettelurinteen alapäähän. Emme kuitenkaan lannistuneet tästä, vaan lähdimme kävellen tarkastelemaan ympäristöä.

Päädyimme tunturin rinteessä olevan hotellin pihalle ja näimmekin melko hienoja maisemia. Emme siis päässeet huipulle, mutta ulkoilimme kuitenkin useamman tunnin erittäin raikkaassa talvi-ilmassa. Rauhallinenkin kameran ulkoiluttaminen sai hien kihoamaan pintaan, kun käveli reipasta ylämäkeä. Alaspäin tullessa hölköttelin kepeästi ja se tuntui todella hyvältä. Jos sitä taas saisi kiinni hölkkäämisen aiheuttamasta hyvästä olosta.

Viides matkapäivä

Juuri kun olimme löytäneet paikkamme Luulajan yöstä, oli aika siirtyä pohjoisemmaksi. Tällä erää osoite oli Jällivaara. Bussimatka oli todella hankala. Eilinen epäily flunssasta alkoi näyttää puolensa. Selkä ei meinannut kestää istumista ja lukuisten asennon vaihtojen jälkeen päätin ottaa lääkkeet selkään. En tiedä helpottiko lääkitys loppupeleissä paljoakaan, toisaalta ei selkä pahentunutkaan.

Yritin myös mitata kuumetta bussissa ja sainkin kuumemittarin kainaloon. Valitettavasti sitten unohdin koko mittausprojektin ja muistin sen vasta tunnin päästä kaverin kysyessä tulosta. Seuraavaksi sitten etsittiinkin kuumemittaria kissojen ja koirien kanssa, kunnes se löytyi bussin lattialta. Seuraava yritys sitten kaverin valvonnassa. Kyllähän mittari vähän lämpöä näytti, joten nyt pitäisi malttaa ottaa muutama hetkinen taas rauhallisesti.

Keilaillen

Reissu jatkuu ja meillä oli perjantai-ilta vapaata Luulajassa. Eräs ryhmästämme sai idean keilaamisesta ja näin hyvät ideathan ansaitsevat tulla toteutetuksi, joten vietimme illan keilahallilla. En ole keilannut vuosiin ja homma oli hyvin vahvasti hakemista. Selvästi huomasin, että käden lihakset ovat heikot ja nivelissäkin on toivomisen varaa. Todella pienellä pallolla jouduin pelaamaan ja silti tunnin session loppupuolella tekeminen tuntui kädessä todella paljon.

Päivällä kävimme kaverin kanssa kävellen tutustumassa kaupunkiin. Hienoja kuvia tuli otettua, vaikka aurinko keljusti menikin pilveen ennen kuin pääsimme matkaan. Pari tuntia tuli käveltyä melko reippaasti ja jutusteltua mukavia. Osan matkasta kuljimme jäällä retkiluisteluradan reunaa ja mietinkin, että moinen laji voisi olla ehdottomasti kokeilemisen arvoinen etenkin, jos pysyvämmin jää asumaan tänne pohjoisemmaksi.

Aamulla minulla oli myös hieman flunssainen olo, joten jätin biologisen lääkkeen pistämättä. Toivon todella hartaasti, että tauosta ei tule pitkä ja tämä ei ole oikeaa flunssaa. Pelottaa ajatuskin loppureissun heittämisestä nivelten oireillessa. Vähitellen alkaa kyllä palaa hihat tähän jatkuvaan sairasteluun.

Kolmas reissupäivä

Eilen pääsimme perille, joten tänään ei tarvinnut kamalasti matkustaa. Niinpä keskityimme istumaan luennolla ja oppimaan uutta. Päivä oli melkoisen raskas, koska uutta asiaa tuli tuutin täydeltä aivan jatkuvasti.

Selkä ei erityisesti arvostanut päivän istumista, mutta yllättäen se parani päivän edetessä. Olin aivan varma ensimmäisellä kahvitauolla, että päivästä tulee todella tuskainen, mutta jostain syystä selkä päästikin huomattavasti vähemmällä. Toivottavasti paranemissuunta jatkuu samana.