Tekniikan ihmelapsi

Aamulla sain itsestäni irti ja soitin reumapolille. Oli hoitaja kuulemma yrittänyt aamusta soittaa minulle päin, mutta ei ollut saanut yhteyttä. Mitä lie puhelin touhunnut. No pääsimme lopulta samalle linjalle ja hoitaja totesi, että jatkuvat flunssat saattavat olla aivan normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Flunssakaudelle sattunut biologisten aloitus ei ainakaan helpota tilannetta. Ei varannut minulle mitään lääkäriaikaa, koska olen kuukauden kuluttua kuitenkin reumapolilla.

Tänään oli pakko lähteä kylille apteekkiin ja ruokakauppaan. Jo ajomatka tuntui todella raskaalta ja kaupassa asiointi kävi voimille. Kun perään lisättiin vielä säätö apteekissa, olin aika puhki, kun pääsin takaisin mökille.

Pienen huilaamisen jälkeen piti kuitenkin näyttää, että minulla on tekninen koulutus. Näyttötyöksi kelpasi auton lampun vaihto. Huomasin jo sunnuntaina sen palaneen, mutta vasta tänään muistin ostaa siihen lampun. Täytyy todeta, että isäni sanoista huolimatta lampun vaihto ei ollut kovin yksinkertaista. Kiitokset onnistuneesta lampun vaihdosta kuuluvat ehdottomasti googlelle ja nettisivulle, josta löytyi kuvalliset ohjeet. Nyt on autossa taas ehjät valot ja ehkä se on seuraavalla kerralla helpompaa.

Kokonaisuutena tänään on ollut huomattavasti parempi päivä kuin eilinen. En kuitenkaan ihan kunnossa ole, mutta jos olo jatkaa kohenemistaan tätä tahtia, pääsen todennäköisesti loppuviikosta töihin.

Unipäivä

Tämä päivä on mennyt pitkälti nukkuessa. Tauti tai lääkitys väsyttää melkoisesti. Limaa irrottavat lääkkeet ja aasialainen kanakeitto ovat saaneet rään liikkeelle ja tänään olenkin sitten joutunut niistämään paljon enemmän kuin koko vuonna yhteensä.

Iltapäivällä kävin koiran kanssa tekemässä pikku lenkin. Kovin oli voipunut olo, vaikka melko hissukseen kävelinkin. Oli vaan kertakaikkisen voipunut olo, ei sellainen kuumeinen tuskan hiki, vaan pelkästään väsynyt ja voimaton olo.

Aamulla oli sellainen olo, etten ymmärrä, miksi olen sairauslomalla enkä töissä, mutta päivän mittaan on tullut melko selväksi, ettei loma täysin hatusta heitettyä ollut. Olen nukkunut useammat päiväunet ja silti hereillä ollessa tuntuu, ettei meinaa jaksaa pysyä hereillä.

Antibioottikuurilla taas

Viime yö oli aika kamala hengityksen suhteen ja päätinkin lähteä heti aamiaisen jälkeen päivystykseen. Tällä erää hengitysoireiden syyksi epäiltiin flunssaa ja lääkäri löysikin poskionteloista selkeän tulehduksen. Lisäksi keuhkoista kuului joku hentoinen epämääräinen ääni. Röntgeniin en tällä erää päätynyt, koska se olisi vaatinut matkustamista kauemmas.

Nyt sitten ollaan taas antibioottikuurilla. Kauhulla odotan, mitä reuma sanoo tämän kertaisesta lääketauosta. Tähän saakka tauot eivät ole olleet erityisen helppoja. No ehkä on parempi olla murehtimatta sitä etukäteen ja keskittyä parantumaan nyt tästä taudista.

Kai se flunssa sitten tuli

Jälleen kerran aamulla olo oli hyvä, mutta päivän mittaan olo taas paheni. Koska aamulla olo oli hyvä, lähdin käymään lähikaupungissa ostamassa koiralle ruokaa ja itselleni vähän vaatteita. Takaisin tullessa alkoi olo taas heikkenemään ja jälleen kuumemittari hieman värähti.

Koira oli kuitenkin pakko lenkittää ja ajattelin lähteä käymään kokeilemassa lumikenkiä. Koskematon hanki ei kuitenkaan vielä kantanut, joten vaihdoin koiran lenkityksen tavalliseen kävelyyn. Kovin kauas ei menty ja hitaasti käveltiin, mutta silti lenkillä iski totaalinen voipumus. Lisäksi ylämäessä hengityskin tuntui paljon tavallista hankalammalta. Toivottavasti edessä ei ole flunssan lisäksi hengenahdistusepisodia.

Ollako vai eikö olla

Eipä tämä flunssa oikein osaa päättää tuleeko se päälle vai eikö tule. Välillä on hyvinkin voipunut ja väsähtänyt olo, välillä taas ihan normaali. Alan vähitellen toivoa, että jos flunssan on pakko kiusata, voisi tulla sitten kunnolla ja sairastuttaa oikeasti. Tällainen vähäinen kiusaaminen on äärimmäisen rasittavaa.