Onni onnettomuudessa

Paluu flunssan töihin flunssan jälkeen ei mennyt ihan putkeen. Eilinen oli ihan normaali päivä, mitä nyt töitä oli vähintään riittävästi rästissä. Toisaalta myös pää tuntui levänneen viikon aikana ja sain poikkeuksellisen paljon aikaan.

Tämä päivä ei ollutkaan niin loistava. Tein erästä viikoittaista rutiinityötä, jonka yhteydessä onnistuin kaatumaan ja vääntämään polveni oikein huolella. Könkkäsin takaisin työhuoneelle ja ilmoitin työkaverille, että joku muu saa hoitaa kuvion loppuun. Kun siinä asiaa selviteltiin tarkemmin todettiin yhteisymmärryksessä, että polvea on syytä näyttää lääkärille.

Loppupäivän ohjelma koostuikin sitten terveysasemilla odottamisesta. Ensimmäisessä paikassa tuntui tapahtuvan koko ajan ja melko pian lääkärikin tuli jututtamaan minua. Tutkimusten jälkeen hänen mielestään polven sivuside oli hieman vammautunut, mutta sekin hoidetaan toistaiseksi konservatiivisesti. Varmuuden vuoksi polvi kuitenkin kuvattiin ja lääkärikin kysyi ohjeita isommasta sairaalasta.

Koska jokaisella pikkukylällä ei ole mielekästä pitää röntgeniä, jouduin lähtemään naapurikuntaan röntgenlaitteen luokse. Siellä kuvaus sujuikin kohtalaisen nopeasti ja päivän pisin odotus oli tämän terveysaseman aulassa taksia odotellessa. Taksilla sitten kotimökkiin pötköttämään ja huomenna työmaalle uusiin haasteisiin.

Täytyy todeta, että sain todella hyvää ja huolehtivaista palvelua molemmilla terveysasemilla. Ensimmäisellä jopa toinen hoitajista muisti minut - kävin joulukuussa hänen luonaan ihmettelemässä flunssaa. Ensimmäisellä ehdin olemaan lyhyitä hetkiä yksin, mutta odottavan aika ei tullut pitkäksi missään vaiheessa. Toisellakin asemalla sain vain positiivista palvelua.  Jälleen kerran pikkupaikkakuntien terveyskeskukset näyttivät kyntensä.

Nyt sitten seuraavat päivät tai viikot keskitytään kuuntelemaan polvea. Ainakin tällä hetkellä ilman keppejä käveleminen on lähinnä kaukainen haave. Toivotaan todella hartaasti, että polvi paranee pian ja pääsen taas liikuttamaan selkääkin. Vielä en uskalla lähteä edes uimahallille.

Tässä tilanteessa oli kuitenkin onni onnettomuudessa sikäli, että tilanteessa oli ainekset paljon pahempaan tapaturmaan ja paikkakin olisi voinut olla vaikeampi. Tällä erää lopputulos oli, etten saanut yhtään sairauslomapäivää - osa kiitoksesta kuuluu pääasiassa toimistotyölle. Taitaa minulla sentään olla joku suojelusenkeli matkassa.

Pitkähkö kävely

Pitihän sitä nauttia kauniista ja aurinkoisesta kevät päivästä. Niinpä innostuin kävelemään metsätietä pitkin tuonne vajaan viiden kilometrin päähän ja takaisin. Flunssa kyllä tuntui vielä suorituskyvyssä ja vauhti oli huomattavasti normaalia hitaampi. Kuitenkin liikkuminen tuntui hyvältä ja etenkin selkä piti lenkistä.

Selkä onkin ollut tämän päivän suurin harmi. Se herätti aamulla jo ennen antibiootin ottoaikaa ja jäykisteli huolella koko aamun. Helpotti kyllä lenkillä, mutta on taas iltaa kohti pahentunut. Odotan vähemmän innolla ensi viikkoa ja töitä, koska joudun kuitenkin istumaan ainakin jonkin verran.

Erilainen päivä

Nukuin viime yön huonosti. En tiedä oliko syyllinen selkä vai tämän päiväisen näyttelyn aiheuttama jännitys. Kuitenkin heräilin yöllä useaan otteeseen ja aamullakin nousin ylös kauan ennen herätyskellon soittoa. Yllättävästi en kuitenkaan tuntenut itseäni väsyneeksi.

Päivä kului sitten näyttelyssä mukavassa seurassa. Tällä kertaa menestystäkin tuli omalle porukalle vähintäänkin riittävästi, vaikka oma koira ei ihan täysosumaa saanutkaan. Sai sekin sen verran menestystä, että jatkamme näyttelyuraamme ainakin muutaman näyttelyn verran.

Voitto flunssasta?

Flunssa alkaa olla voiton puolella. Antibioottikuuria on vielä puolet jäljellä ja biologinen lääkekin on tauolla ainakin viikon päivät. Eilen ja tänään selkä on kertonut olemassa olostaan. Etenkin eilinen oli vaikea, koska olin vielä sen verran kipeä, etten jaksanut kamalasti liikkua. Istuminen ja makaaminen tuntuivat molemmat ikäviltä. Varsinaisesti selkä ei ollut lähelläkään pahimpia hetkiä, mutta muistutteli kuitenkin.

Yön nukuin sitten suosiolla kipulääkkeiden voimalla. Jälleen kerran aamu oli iltaa parempi, mikä on epätyypillistä reumaselälle. Aamulla selkä oli jäykkä, muttei se juuri kipuillut. Päivän mittaan selkä lisäsi kipuilua entisestään. Onneksi flunssa helpotti sen verran, että pystyin touhuilemaan hieman ja tuli selällekin liikuntaa.

Huomenna on sitten jo suunniteltua ohjelmaa. Kovasti toivon, ettei ohjelma heikennä oloa uudestaan, vaan tauti todellakin on voitettu tapaus. Ohjelmaan kuuluu myös melko paljon seisoskelua, joten toivon, ettei selkäkään kamalasti suutu moisesta.

Tauti kehittyy

Aamulla pitkien yöunien jälkeen heräsin melko pirteänä ja terveen oloisena. Mietin vakavissani töihin lähtöä huomenna. Mielipide kuitenkin horjui jo aamulla lumia lakaistessani. Tuntui, että pienikin rasitus sai kaiken liman liikkeelle ja olo oli todella kurja ja voimaton.

Päätin kuitenkin kokeilla jaksamistani vielä koiran kanssa lenkillä. Koira on ollut viime ajat todella vähällä liikunnalla ja tänään köpöttelin sen kanssa parisen kilometriä. Lenkilläkin huomasi, että vauhdin noustessa olosta tuli todella nopeasti kurja. Sai koira kuitenkin vähän revitellä ja minä varmuuden, etten ole vielä työkykyinen.

Tauti on tänään saanut taas uuden puolen. Lima tuntuu vihdoin lähteneen liikkeelle. Olen köhinyt ja aivastellut aivan eri tavalla kuin tähän saakka. Jos tämä olisi paranemisen alku. Ei limaa vieläkään varsinaisesti kiusaksi ole, mutta hyvä sen vähänkin on liikkua.