Hoitosuunnitelmia

Vihdoin koitti se päivä, kun pääsin reumalääkärin vastaanotolle. Kyseistä aikaa on siirretty ainakin kahdesti ja matkustamisen vähentämiseksi olen sopinut samalle päivälle fysioterapeuttiajan, jota olen sitten joutunut siirtämään useita kertoja. No viimein aika kuitenkin koitti ja pääsin potkaisemaan hoitoani ainakin vähän eteenpäin.

Reumalääkäri tutkikin minut normaaleiden rutiinien mukaan ja ymmärsi, kun kieltäydyin kyykkäämisestä tuon polven kanssa. Sain häneltä myös pistoksen SI-niveleen ja arvion polven vammasta. Kierukkavammaa hänkin epäili, joten tuskin veikkaukset ovat aivan pielessä.

Biologista lääkettä ei aloiteta vielä, koska lääkäri haluaa tutkia ensin tuon edellisen aiheuttaman jalkapöytäoireen. Lääkitysmuutoksia tehtiin siis melko vähän, ainoastaan yhden lääkkeen annosta nostettiin hieman. Muissa ei nostovaraa ollut, joten toivotaan, että nämä muutokset riittävät, kunnes biologinen lääke saadaan taas käyttöön.

Fysioterapeutin kanssa keskityimme lähinnä tuon polven mukanaan tuomiin tarpeisiin. Sain muutaman liikkeen, joilla vahvistaa jalan lihaksia ja vinkin muutamaan selkälihasliikkeeseen, jotka eivät ärsytä polvea. Sain myös ensimmäisen kerran hoito-ohjeet tuolle polvelle. Turvotus pitää saada laskemaan ja klenkkaaminen pitää lopettaa. Eli käytännössä pitää käyttää tuota kyynärsauvaa reilusti enemmän ja sen lisäksi antaa polvelle kylmähoitoa. Liikkuvuus pitäisi sieltä löytää.

Loppupäivä on sitten mennyt uutisia sulatellessa ja selkää säästäessä. Ainakaan vielä selkä ei ole ollut erityisen arka ja toivonkin, ettei se suutukaan piikistä. Huomenna olen selän suhteen hieman viisaampi.

Nenä kohti etelää

Kun selkä on kipeä, kannattaa ehdottomasti lähteä ajamaan useampaa sataa kilometriä. No tällä erää ei ollut vaihtoehtoja, joten rauhakseen ja riittävillä tauoilla ajelin. Pisin yhtäjaksoinen ajomatka taisi olla 100 kilometriä, joten tiheään sitä taukoja tuli pidettyä. Silti perillä sekä selkä että polvi olivat äkäisiä.

Perillä pääsin kokeilemaan porraskävelyä vähän reilummin, koska kaksikerroksisessa talossa vaan joutuu kiipeämään. Yllättäen normaaliin savolaiselämääni ei juuri portaita kuulu, joten tarkkaa käsitystä polven kunnosta ei tältä osin saa ihan arjessa. No nyt tuli tehtyä kokeita ja totesin, että ylöspäin kertaalleen portaat menevät melko hyvin vuoroaskelein, mutta alaspäin on syytä tulla porras kerrallaan. Toisella yrittämällä joutui rauhoittamaan kiipeämistäkin.

Pääsin samalla postin ääreen ja kirjoitinkin polven tapaturmasta selvityksiä vakuutusyhtiölle. Melkoisen epämääräisiä kysymyksiä minulta kysyttiin, mutta sain niihin kuitenkin vastattua. Minusta tuntuu, että olen täyttänyt nuo samat asiat ainakin viidessä paikassa. No toivotaan, että vähitellen vakuutusyhtiökin saa aikaan päätöksiä.

Kyllä ne niveletkin tulehtuu

Pitkästä aikaa ranteeni ovat kipuilleet. Ne ovat melko pitkään olleet rauhalliset, mutta ilmeisesti tuo biologisen lääkkeen tauko ja samalla liikunnan vähyys ovat suututtaneet kädet. Etenkin oikea käsi tuntuu olevan melko hankala. Ei siellä varsinaista tulehdusta vielä ole, mutta on oireita kuitenkin. Turvotusta sinne tuskin ilmaantuu, joten moni lääkäri sanoo helposti, ettei siellä ole mitään tulehdustakaan.

Reumalääkäri laittoi viime syksynä useammankin kipuiluoireen yliliikkuvuuden piikkiin, mutta kummasti oireet hävisivät, kun biologinen lääke aloitettiin. Nyt nämä epämääräiset säryt ovat palanneet. Väitän, että nekin ovat reumaan liittyviä.

Totuuden äärellä

Työpäivän jälkeen päätin lähteä uimaan ja tällä erää kokeilinkin ihan uimista vesijuoksun sijaan. Uiminen jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi. Polvi ei kestänyt rintauinnin potkuja ja vapaauinnin potkut saivat biologisen lääkkeen aiheuttamat jalkapöydän hermo-oireet hyvinkin aktiivisiksi. Tietysti pullari oli kotona, joten uimisesta ei tullut oikein mitään. Päätin siis jatkaa vesijuoksun parissa, mutta polvi oli suuttunut rintauinnista sen verran, ettei juoksemisestakaan oikein tullut mitään.

Epäonnistuminen uima-altaassa tuntui vain kruunaavan päiväni. Jostain syystä olen ollut alamaissa ja pieni ääni pääni sisällä hokee, ettei tuosta polvesta tule ikinä kunnollista. Sama ääni tosin hokee, että kuvittelen kaikki vaivat ja liioittelen niitä. Toivottavasti se seuraava lääkäriaika tulee pian, jotta pääsen tästä jatkuvasta epätietoisuudesta. On vaan yllättävän raskasta pelkästään odottaa.

Polven paluu

Polvi oli eilen jossain mielenhäiriössä. Tänään se on ollut paljon tutumman oloinen. Aamulla se oli vahvasti turvoksissa ja jäykkä. Iltaa kohti turvotus hävisi ja polvi aloitti jälleen lukkoilun. Ei se ihan järjettömän kipeä ole ollut, mutta hankala kuitenkin. Tasaisin välein polvi tuntuu olevan epäjärjestyksessä. Kuitenkin päivä päivältä sen kanssa oppii elämään paremmin.

Olen nyt muutamana päivänä vähentänyt kipulääkkeitä ja yhden lääkkeen sivuvaikutuksena on ummetus. Minulle se ei varsinaisesti aiheuta ummetusta, mutta lopetuksen yhteydessä kärsin ripulista aina muutaman päivän. Ripuli tulee lähes aina yllätyksenä ja on aina yhtä rasittavaa.