Flunssa volume monta

Viime viikolla työyhteisössäni kiersi flunssapöpö ja kamalan suuria ennustajan lahjoja ei tarvinnut, että pystyi ennustamaan sen tarttumisen minuunkin. Tänään aamulla nenä oli sitten aivan tukossa ja muutenkin olo oli melkoisen kipeä. Aamulla lähes ensitöikseni mittasin kuumeen, mutta koska sitä ei ollut, lähdin töihin.

Päivän mittaan räkä vaan lisääntyi ja koko päivän lämpö pyöri hieman koholla, muttei kuitenkaan noussut lähellekään kuumeen rajaa. Niinpä tein päätöksen, että pyysin hoitavasta terveyskeskuksesta nenää avaavia lääkkeitä ja pysyin muuten töissä. Koiran kanssa lenkkeilyn jätin kuitenkin melko lyhyeksi lenkiksi ja loppuillan keskityin lepäämään.

Liukastellen

Tänään on ollut koko päivän olo, että pitäisi lähteä uimaan. Kuitenkin eilinen havainto tien kunnosta piti minut kotosalla ja päivän liikuntasuoritukset suoritin kävelemällä koiran kanssa. Viime päivien lämpimät kelit ja sateet ovat liukastuttaneet kaikki tiet ja kaksi keppiä oli erittäin tarpeeseen mukana. Kummasti vaan ottaa selkään keppien kanssa kävelykin, en edes halua tietää, mitä selkä tykkäisi kepittä kävelystä.

Koska en päässyt uimaan, päädyin siivoamaan mökin. Totesin, että lattioiden moppaaminen keppi toisessa kädessä on hankalaa. Niinpä moppailin lattiat ilman keppiä. Polvi riemastui tästä ja kipuilikin sitten koko loppu päivän.

Toisaalta siinä tuntui olevan poikkeuksellisen paljon liikkuvuutta, joten päätin venyttää myös etureiden. Kuitenkin venytyksessä polvi päätti jäädä lukkoon ja sain kinkkailla hetken aikaa, ennen kuin sain lukon auki. Eipä se viimeaikoina olekaan kunnolla lukkoillut, joten ehkä olen oppinut välttämään sille haitallisia asentoja tai se on paranemaan päin.

Yllätyksellinen päivä

Aloitin aamun ajelemalla koiran kasvattajalle, jotta koira pääsi taas kaunistautumaan. Siinä koiraa trimmatessa tuli puheeksi, että lähistöllä on MH-kuvaus, jossa kuvataan kahden tutun koirat. Niinpä päätin lähteä katsomaan, miten koirat suoriutuvat. Käytännössä tämä tarkoitti melko paljoa kävelyä vaihtelevassa maastossa.

Mukava reissu oli, vaikka polvi ei moista kamalasti arvostanut. Polvea varoakseni kävelin lähinnä kahdella kepillä, mutta silti polvi kipeytyi ja oli illalla vähän turvoksissa. Huomenna pitänee ottaa polven kanssa huomattavasti rauhallisemmin.

Kotiin ajellessa vastassa oli melko ikävä yllätys. Puolentoista kilometrin mökkitie oli melko hurjassa kunnossa. Tie on pääasiassa varjossa ja hiekan päällä on vielä helposti kolmekymmentä senttiä kovaksi tampattua lunta. Yöpakkasten lakattua ja tämän päivän sateen jälkeen lumikerros oli alkanut pettää useammastakin paikasta. Tänään vielä pääsin tietä pitkin lähes mökilleni, mutta viimeistä mäkeä en päässyt läpi. Pelkään, että maanantaina töihin pääseminen voi olla tekemätön paikka.

Yllätyksiä vaa'alla

Löysin tänään työpaikalta henkilövaa'an ja päätin suuremmin miettimättä hypätä siihen. Tulos yllätti minut täysin. En voi sanoa yllättyneeni positiivisesti, mutta kyllä se yllätys kuitenkin oli positiiviseen suuntaan. Tämän vaa'an mukaan matkaa parin vuoden takaiseen alimpaan painoon oli vain muutamia kiloja. Olin odottanut paljon pahempaa tilannetta. Totuus paljastui kuitenkin työhousuja sovittaessa. Ehkä paino on pudonnut, mutta vyötärön ympärys ei juurikaan.

Iltapäivällä olen sitten miettinyt, miten saisin painoa alas terveellisesti ja helposti. Jokainen hävitetty gramma helpottaa mahdollisesta polvileikkauksesta toipumista, joten laskusuunta olisi melkoisen tarpeellinen. Toivon, että järkevä tapa hahmottuu mahdollisimman pian ja löydän itsestäni sen pienen määrän energiaa, mikä järkevästi syömiseen tarvitaan.

Polvi mielessä

Kotiin tullessa onnistuin sitten liukastumaan autoa piuhaan laittaessani. Polvi otti siitä ilmeisesti nokkiinsa ja turpoilikin. Illaksi otin käyttöön varmuuden vuoksi kaksi sauvaa, ettei polvi ainakaan turhan rasittuisi lisää. Kylmähoitoakin sille annoin muutamaan otteeseen, jos se helpottaisi polven tilannetta.

Päivällä jutustelin töissä työkaverin kanssa, joka on juuri toipumassa polvileikkauksesta eikä hän nyt varsinaisesti maalannut kovin ruusuista kuvaa koko projektista. Olisin ehkä mieluummin ollut tietämätön siitä, mitä tässä vielä vastaan tulee. Minusta tuntuu, että on vain helpompi ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat ilman ennakko arvailuita.