Kortisonipiikin teho

Pääsin eilen illalla nukkumaan ajoissa ja nukuinkin hyvin aamuyöhön saakka. Joskus neljän aikaa kuitenkin heräsin ja sen jälkeen nukuin lyhyitä pätkiä. En tiedostanut, mistä huono uni johtui ennen ylös nousemista. Huhtikuun alussa pistetyssä SI-nivelessä tuntui painostava kipu.

Kipu paheni päivän mittaan ja iltapäivällä autossa istuminen töyssyisellä tiellä tuntui todella kivuliaalta. Autoreissun jälkeen piti kaivaa kipulääkettä, jotta selvisin loppupäivästä. Illan lenkki piti keskeyttää, koska käveleminen väänsi niveltä melko kivuliaasti.

Tässä oli jo muutama viikko hyvää kivutonta aikaa viimeisimmän kortisonipiikin jälkeen. Pitänee muutama päivä kuulostella tuota selkää ja varmaankin ensi viikolla selvitellä, mistä siihen saisi piikkiä. Tosin toivon, että biologinen lääkitys saataisiin käyttöön ennen kuin piikkiä tarvitaan. Tältä viikolta jää solumyrkkykin ottamatta tuon antibioottikuurin takia.

Paluu arkeen

Lähes viikon terveydenhoitovapaan jälkeen palasin tänään sorvin ääreen. Päivä ei mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan ja päivä olikin paikasta toiseen hyppäämistä. Vaikka olen liikkunut päivän mittaan vähemmän kuin viime aikojen keskimääräisenä päivänä, polvi päätti suuttua ja vihoitella koko illan. Jos tietäisin, mikä oli polvelle liikaa, voisin ehkä välttää ylirasitusta.

Poskiontelotulehdus on puolestaan loistanut poissaolollaan. Aamulla herätessä olo oli aivan erilainen kuin eilisaamuna. Koko päivänä olo ei ollut tukkoinen ihan työpäivän loppua lukuunottamatta. Pääsin kuitenkin kotiin ja huuhtelemaan ontelot, joten sekin tuska oli hyvin lyhyt. Toivottavasti tämä tauti ymmärtää parantua näin helposti.

Ristiriitaisin tunnelmin

Tänään oli kauan odotettu päivä ja hermoratatutkimus. Sinällään tutkimus ei ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin, mutta menen paljon mieluummin viidesti magneettikuvaukseen kuin uudelleen tuohon tutkimukseen. Tutkimuksessa ei löytynyt viitteitä hermovaurioista, joten jalkojen oireet johtuvat jostain muusta. Nyt sitten odotellaan reumalääkärin näkemystä hoidon jatkosta.

Tutkimustulos on taas sellainen, että saan käydä muutaman päivän kamppailua itseni kanssa. Eihän se mukavaa olisi, jos jotain vakavaa ja mahdollisesti parantumatonta olisi löytynyt. Toisaalta taas tuli liitettyä yksi oire listaan selittämättömistä oireiluista.

Syy viikonloppuna vaivanneelle huonolle ololle löytyi jälleen poskionteloista. Tällä kertaa molemmissa vahva tulehdus, joka ilmeisesti yleiskunnon lisäksi vaikutti lämmönsääntelyyn. Yllättäen jo ensimmäinen antibioottitabletti auttoi ja illalla olo oli melkein hyvä. Toivotaan, että tämä jää viimeiseksi poskiontelotulehdukseksi, koska seuraavaa lääkäri uhkasi tutkia tarkemmin.

Äitien päivän viettoa

Lämmintä on taas pidetty ja olo on ollut ihan yhtä kurja kuin eilenkin. Tänään kuitenkin hankkiuduin koiran kanssa lenkille, mutta lenkin jälkeen oli vielä karmeampi olo. Illalla lääkkeiden oton yhteydessä mittasin kuumeen ja lämpöä oli jälleen, vaikka aamulla mittari näytti ihan normaaleita lukemia.

Äitien päivää vietettiin syömällä hyvää ruokaa. Muuten ei moista juuri juhlittu. Toki äiti lahjottiin, mutta muuten äitien päivä on lähinnä tavallinen sunnuntai. Minua alkaa rasittaa tämä vanhempien nurkissa majailu ja olen erittäin tyytyväinen, että pääsen huomenna lähtemään takaisin Savoon.

Huono olo

Minulla on tänään ollut koko päivän todella vetämätön olo. Ajattelin moisen johtuvan helteestä, mutta iltaa kohti poskiontelot alkoivat oireilla ja muutenkin tukkoisuus lisääntyi. Kuumemittarin ymmärsin työntää kainaloon vasta, kun iltakipulääkkeen jälkeen nousi hiki pintaan. Mittari näytti siinä kohti lievää lämmönnousua, joten veikkaan, että ennen lääkettä lämpö oli kuumeen puolella. Johan minä useamman hetken olinkin terveenä.