Rasittuneet selkälihakset

Eilinen kahvakuulailu alkoi tuntua lihaksissa iltapäivällä. Jännästi selän lihaskipua ja väsymystä kuvaisi herkästi samoilla sanoilla kuin reumaoireita, vaikka syy on aivan eri ja kipukin tuntuu aivan erilaiselta. Kuitenkin kipu jäykistää selkää ja sen lisäksi selkä oireilee etenkin liikkeelle lähtiessä. Siis täysin tyypillisiä reumaoireita kuvaavia sanoja. Olen enemmän kuin tyytyväinen, etteivät SI-nivelet hermostuneet rääkistä, joten oletan saavani kuulat käsiini melko pian uudelleen.

Sain jo aiemmin viikolla lääkäriltä reseptin miedompaan kipulääkkeeseen ja nyt otin illalla totuttua pienemmän annoksen. Toivotaan, että kipulääkityksen vähentäminen onnistuu ja biologinen lääke todella toimii. Jostain syystä tulehduskipulääkkeen vähentäminen tuntuu aina henkisesti todella raskaalta, vaikkeivät kivut lisääntyisikään.

Asennemuutos

Eilen illalla pääsin taas nukkumaan melko järkevään aikaan ja saikin nukuttua pitkät yöunet. Aamulla heräsin melko mielelläni ja pirteänä työpäivään. Kaiken kaikkiaan olo on parantunut viimeisen viikon aikana hurjasti. Ei meinaa ihan uskoa, miten nopeasti olo lähtee paranemaan, kun oravanpyörä lähtee pyörimään positiiviseen suuntaan.

Tänään kävin työpäivän jälkeen oikein hikilenkillä. Kokeilin hölkkäämistäkin ja tuntui todella hyvältä. Toki kunto on huono ja polvikin rasittuu nopeasti, mutta silti hölkkäsin muutaman todella lyhyen pätkän. Henkisesti moinen oli todella tärkeää. Lenkin jälkeen heiluttelin vielä hieman kahvakuulia. Ennen suihkua vielä pulahdin jokeen ja onnittelin itseäni hyvästä liikuntasuorituksesta.

Kaikesta tästä asennemuutoksesta syytän paitsi biologista lääkettä myös hyvää keskustelua ravitsemusterapeutin kanssa. Ravitsemusterapeutti lähinnä kuunteli ja antoi hyviä vinkkejä. Kaiken kaikkiaan pyrki kiinnittämään huomiota siihen, mikä on hyvin nyt, ei siihen, mikä voisi olla paremmin. Tätä olen soveltanut ja se tuntuu mielialassa paljonkin.

Yllättävän paljon oli merkitystä luvalla syödä eineksiä ja toisaalta hyvät vinkit ruokaohjeista. Kummasti sitä on intoa tehdä helppoja ruokia, kun tietää, että saa hyvää ja nopeasti. Myös kaapissa odottavat einekset helpottavat elämää. Niitä syödessä ei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, kuten ei pääsääntöisesti mistään muustakaan syömisestä. Asenne syömiseen on muuttunut melko paljon, mikä tuntuu helpottavan paljon.

Tämä sama asenne tuntuu vaikuttavan melko paljon omaan mielialaan ja jaksamiseen. Jaksamisen kanssa käsikädessä käy myös aikaan saaminen. Kun tuntee, että jaksaa tehdä asioita, tulevat asiat myös tehdyksi eikä mene energiaa siihen murehtimiseen, mitä kaikkea pitää tehdä. Tätä asennetta ei vaan muista pitää yllä, kun menee oikein huonosti. Kun asiat tekee pala kerrallaan, kokonaisuus ei ole tuskastuttavan suuri kuin kokonaisuutta ajatellen.

Ei niin hyvä päivä

Eilisen innoittamana aamulla tarkastelin erityisen tarkasti, millaisia oireita minulla on. Totesin, että pienet nivelet olivat melko arat, mutta aamujäykkyys hävisi melkoisen nopeasti. Samalla huomasin, että nilkkojen ojentaminen oli lähes kivutonta ja sähköiskuoireet ovat pitkälti kadonneet. Taisi se hermoratatutkimuksen tehnyt lääkäri olla oikeassa, että hermo-oireet ovat nivelperäisiä.

Tänään edistettiin taas työhönottoprojektia ja ensimmäistä kertaa takaraivoon hiipi pelko, että entä jos tämä unelmatyöni jää saamatta terveyden takia. Nyt pitää vaan yrittää pitää pää kylmänä. Jos homma menee puihin, niin se menee, mutta sitä on turha murehtia vielä.

Tänään on ollut ensimmäistä kertaa näin vahvana tunne, että vihaan tätä tautia. Olen moneen kertaan kysynyt itseltäni, miksi minä olen sairastunut ja miksi tämä sairaus vaikuttaa tulevaisuuteeni. Melko vähällä olen päässyt näiden tunteiden kanssa, mutta ilmeisesti tämä on jossain kohti käytävä läpi. Minulla on toistaiseksi ollut erittäin vakaa usko, että tauti ei estä minua toteuttamasta haaveitani, mutta tällä hetkellä asia hieman epäilyttää.

Viikko biologista lääkettä

Aamulla töihin ajaessani havahduin siihen, että aamulla mikään ei tuntunut erityisen hankalalta. En pystynyt määrittelemään, että olisin ollut täysin oireeton, muttei toisaalta mikään kipu noussut mieleen. Sitä on kai niin tottunut oireisiin aamuisin, ettei kaikkeen edes kiinnitä huomiota. Huomisaamuna pitää oikein kiinnittää huomiota, sattuuko mihinkään.

Tuosta biologisen aloittamisesta on nyt kulunut viikko ja olen ehtinyt miettiä jo moneen kertaan, onko moisesta lääkkeestä mitään hyötyä. Edellisen aloittamisen yhteydessä muutos tapahtui lähes yhdessä yössä, joten tämä viikkokin on tuntunut pitkältä ajalta. Toisaalta perinteisillä lääkkeillä tehon huomaa vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua, joten onhan tämäkin nopea muutos.

Tässä ensimmäisen viikon aikana olen todennut lääkkeen ainakin tarjonneen paremmat yöunet. Olen pääasiassa nukkunut hyvin ja heräilemättä. Uniseuranta kertoo, että pyörin edelleen, mutta en herää jokaisen kyljen käännön yhteydessä. Esimerkiksi viime yönä katsoin kerran kelloa ja seuraava havainto oli herätyskello tuntien päästä. Vaikka lääke ei muuten auttaisikaan, hyvät yöunet kuitenkin auttavat kestämään.

Parantuminen

Jatkoin tänään siitä, mihin eilen jäin eli asuntojen katselulla. Tänään ei tullut vastaan enää mitään kovin houkuttelevaa, joten joudun tekemään valinnan kahden asunnon välillä. Mennäkö ihanaan idylliin vähän kauemmas vai lähelle työpaikkaa ja palveluita.

Ruokamyrkytys piti koko yön kourissaan ja aamulla mietinkin melko tarkkaan lähdenkö päivystykseen vai aamiaiselle. Olo oli todella vetämätön ja nestehukka varmasti melkoinen, vaikka viimeisten tuntien aikana olo helpottikin. Päätin kokeilla aamiaista ja jos se ei auta, niin lähteä päivystykseen. Onneksi aamiainen auttoi ja loppu päivä menikin hyvin, vaikka hieman etova olo kiusasikin pitkin päivää.