Jälleen lyhyillä yöunilla

Eilinen matkustaminen tarjosi jälleen mahdollisuuden nukkua liian lyhyet yöunet. Siitä huolimatta sain luuni liikkeelle ajoissa ja pääsin aloittamaan päivän kokoustamalla. Iltapäivästä oli pakko antaa periksi ja lähteä nukkumaan, koska silmät eivät yksinkertaisesti pysyneet enää auki. Toivottavasti reissaaminen vähenee ainakin hetkeksi ja saan jollain tapaa unirytmin kohdalleen.

Junaillen

Yritimme saada professorin kanssa aikatauluja sovitettua yhteen niin, että hän voisi tulla käymään työpaikallani. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan aikataulumme menivät melko pahasti ristiin. Päätettiin sitten, että minun on mentävä vuoren luokse ja kävinkin tänään isolla kirkolla jutustelemassa lopputyöstäni.

Mietin moneen otteeseen, mikä on sopiva tapa tehdä tämä reissu ja päätin lähteä käymään päiväseltään. Niinpä aamulla kello soi neljältä ja pakkasin luuni autoon ja ajoin Savon pääkaupunkiin juna-asemalle. Jostain syystä en oikein saanut nukuttua junassa, joten olin jo Helsinkiin päästyäni valvonut melkoisesti normaaliaamua pidempään.

Helsingissä lopputyön läpikäynnin lisäksi hoitelin puhelimella noita työkuvioita ja sainkin ainakin pienen selvyyden asiaan. Nyt on varmistettu selkänoja, jota vasten nojata, kun asiaa aletaan uudelleen vääntämään. Katsotaan, mihin uusi vääntö päätyy.

Kaikkien hoidettujen asioiden jälkeen mietin, että millä aikataululla lähden junailemaan kotia kohti. Päätin tulla kalliimmalla junalla, että saan ensi yöksi edes jollain tavalla järkevän pituiset unet. Junassa sai kuitenkin istua kuin sillit suolassa ja muutenkin matka tuntui huomattavasti ärsyttävämmältä.

Ainakin sen havainnon tein matkustaessani, että junassa istuminen käy ihmeellisen paljon niskan päälle. Loppumatkasta tuntui, ettei jaksa pitää päätä enää pystyssä ja takaraivoon hiipi jännityspäänsärky. Luultavasti yö sitten nukutaankin taas kipulääkkeiden voimalla, vaikka olen niiden käyttöä yrittänyt aktiivisesti vähentää.

Pitkää päivää pakerretaan

Tänään olen tehnyt kohtuuttoman pitkän työpäivän. Viime yönä nukuin reilu 12 tunnin yöunet ja heräsin aamusta ajoissa virkeänä. Pitkät yöunet tekivät hyvää ja aamulla maailma näyttäytyi edellistä parempana.

Valitettavasti päivällä minulle soitettiin työpaikasta, jota on tässä väännetty useampi kuukausi. Olivat eilen tehneet päätöksen, että haluavat vakituiseen työsuhteeseen ihmisen ja lääkärin määräämä uusintatarkastus puolen vuoden kuluttua ei sitä käytännössä mahdollista. Eli en sitä työpaikkaa ainakaan tällä lausunnolla saa.

Minähän en näin helposti anna periksi ja otin jo yhteyttä työterveyshuoltoon, josko lääkäri voisi muuttaa lausuntoaan tai ainakin siirtää uusintatarkastusta aiemmaksi, että saataisiin asiat selviämään koeajan puitteissa. Keskustelin asiasta työterveyshoitajan kanssa melko pitkään ja hän lupasi puhua asiasta lääkärin kanssa. Toivottavasti siltä saralta tilanne paranee.

Huonon päivän kruunasi excelin huolellinen kaatuminen ja samalla noin kolmen kuukauden työn valuminen hukkaan. Työpäivä sitten venahtikin melko pitkäksi ja siitä huolimatta vielä on paljon tekemistä, että pääsen edes lähtöpisteeseen. Nyt on kuitenkin pakko painua nukkumaan, koska huomenna on herätys järjettömän aikaisin.

Univelkaa

Sunnuntaina jatkoin samaa linjaa kuin lauantaina. Tosin sillä erotuksella, että en onnistunut polttamaan itseäni auringossa vaan sen sijaan kastuin oikein huolella vesisateessa. Koiranäyttelypaikkakunta ja tuomari vaihtuivat, mutta pelin henki oli pitkälti aivan sama. Seisoskellaan päivä ulkosalla ja nautitaan hyvästä seurasta.

Päivä taas venyi melko pitkäksi ja pääsinkin lähtemään Savoa kohti vasta puoli seitsemän aikaan. Selkä oikutteli matkalla ja perillä mökillä olin vähän ennen yhtä aamuyöllä. Yöunia vielä häiritsi sinnikäs suonenveto säären etuosan lihaksissa, joten aamulla olo oli kaikkea muuta kuin pirteä kellon soidessa.

Päätinkin tehdä lyhyen työpäivän ja käydä kaupassa hakemassa jotain helppoa ja nopeaa syömistä täksi päiväksi ja ruokatarpeet loppuviikoksi. Kotimatkalla piti ihan aktiivisesti pitää itseäni valveilla. Kotona päätin syödä ja sen jälkeen päivittää tämän blogin ja painua sen jälkeen unten  maille. Jos uni ei riitä aamuun saakka, niin sitten ei riitä, mutta en jaksa pitää itseäni väkisin valveilla yhtään pidempään.

Päivä liikkeellä

Tänään tuli jälleen käytyä koiranäyttelyssä. Tästähän alkaa vähitellen tulla tapa. No nyt on suunnitelmissa missikisoja enää huomiselle ja sen jälkeen en ole ilmoittanut tuota enää minnekään, joten ehkä loppukesä menee muiden harrasteiden merkeissä.

Tänäänkin päivä oli pitkä ja rankka. Onnistuin polttamaan rintakehäni. Sitä ei vaan osaa varoa tuota kesäkuista aurinkoa, kun ei muuten ole erityisen lämmin ja tuulikin käy. Voin jälleen kerran syyttää lähinnä itseäni palaneesta rinnasta, mutta se ei helpota tilannetta yhtään.

Päivän mittaan ihmettelin useampaan otteeseen, miten vähän selkä oireilee. Lihakset olivat edelleen kipeät ja moneen otteeseen niiden jäykkyyden huomasi. Oireisto oli kuitenkin täysin erilaista ja selkää ei juuri tarvinnut huomioida. Aivan loistava fiilis, kun lähes päivittäin huomaa olossa muutoksen parempaan.