maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lomamatka

Koska sairauslomalla on aikaa, päätin lähteä sukulaisten kanssa mökille. Valinta oli jossain määrin pakon sanelema, koska huoltojoukkoni lähtivät samaiselle mökille. Olisi voinut olla melkoisen ankea viikko yksin pienessä yksiössä.

Mikään ilo ei tietenkään ole täysin ilmaista ja joudun tästä riemusta maksamaan mm. kuuntelemalla tätini tarinoita omasta nilkkavammastaan. Sinällään on ihan mukavaa, että löytyy joku saman kokenut, mutta välttämättä en jaksaisi ihan jatkuvasti sitä sääliä, mitä tuntuu olevan tarjolla vähintään riittävästi. Onneksi mökissä on kaksi puolta ja pääsen tarvittaessa omaan rauhaani ihan omaan huoneeseen.

Uusi kipulääkitys on taannut ainakin hyvät yöunet. Tänään uskalsin ottaa ensimmäisen kerran iltapäivänapin, enkä ainakaan vielä ole sammunut. Lääke väsyttää selvästi, mutta toivottavasti elimistö tottuu edes hieman. Tosin pienen pöhnän siedän, kun tiedän saavani nukkua hyvin. Hyvillä yöunilla on niin merkittävä osuus jaksamisessa ylipäätään.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Aamupöhnä

Taistelin eilen itseni kanssa pitkään tuosta uudesta lääkkeestä ja päätin kuitenkin kokeilla. Kokeilu toi todella hyvät kahdeksan tunnin yöunet, mutta aamulla olo oli melko pitkään tokkurainen. Aamun tokkuran takia en uskaltanut ainakaan vielä suurentaa annosta. Huomenna pitää kuitenkin melko aikaisin lähteä liikkeelle, joten olisi suotavaa olla ainakin melko skarppina.

Vaikka lääkäri huimauksesta varoitteli, ei sitä ainakaan tänään esiintynyt. Sitä en tiedä, miten tilanne muuttuu, kun annosta kasvatetaan. Hillitöntä hinkua minulla ei vielä ole isoja annoksia kokeilla. Odotan mieluusti, että tuo jalka on paremmassa kunnossa. Aamun kokemuksen perusteella päätin, että otan nyt ainakin alkuun vain tuon yhden annoksen illalla ja soittelen tarvittaessa ensi viikolla terveyskeskukseen kysyäkseni uusia neuvoja.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kipulääkitysmuutoksia

Tiedetään, että tulehduskipulääkkeet hidastavat luutumista. Kuitenkin tulehduskipulääkkeet ovat huomattavasti tehokkaampia reumaa kuin esimerkiksi Panadol. Tämän dilemman edessä soitin reumapolille ja siirsin ongelman ammattilaisten ratkaistavaksi.

Ammattilaiset ratkoivatkin ongelmaa. Hoitaja ei sanonut asiaan juuta eikä jaata, mutta laittoi soittopyynnön lääkärille. Lääkäri soitti ja ratkaisi ongelman aivan yllättävällä tavalla. Nimittäin sen sijaan, että olisi antanut luvan syödä tulehduskipulääkkeitä, kielsi niiden syömisen ja halusi aloittaa erään kroonisen kivun hoidossa käytetyn lääkkeen. Varoitteli vielä erikseen, että saattaa aiheuttaa heitehuimausta.

Hiukan hirvittää moisen lääkityksen aloitus. Heitehuimaus ei välttämättä ole mukava kaveri, etenkin kun toinen jalka on jo käyttökelvoton. Pohdinnan jälkeen päätin kuitenkin kokeilla, miten lääke vaikuttaa minuun. Oletettavasti reumaoireet kuitenkin pahenevat, kun biologinen lääke haihtuu elimistöstä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Reumakin herää

Aamulla reuma teki taas pientä kiusaa. Kiusa ei ollut mitenkään erityisen haastavaa, mutta sängystä nouseminen tapahtui sangen kankeasti. Ajattelin myös hieman neuloa ennen ylösnousemista, mutta kädet olivat sen verran jäykät, ettei neulomisesta meinannut tulla mitään. Pitkään aikaan kädet eivät ole haitanneet neulomista. Toisaalta harvemmin olen neulonut ihan aamusta.

Illalla iltalääkkeitä ottaessani havaitsin, että en ole koko päivänä ottanut yhtään kipulääkettä. Ilmiselvästi tuon jalan kivut ovat häviämään päin. Yöksi kuitenkin varmuuden vuoksi otin kipulääkettä, jos se helpottaa nukkumista.

Ylipäätään kipulääkityksen suhteen pitäisi muistaa kysyä lääkärin näkemystä asiasta. Leikkauksen jälkeen varoittelivat, että kannattaa yrittää välttää tulehduskipulääkkeitä, koska se hidastaa luutumista. Toisaalta reumaan tulehduskipulääkkeet ovat huomattavasti tehokkaampia kuin vaihtoehdot. Pitäisi jonkun lääkärin kanssa päästä keskustelemaan, mikä on tässä tilanteessa paras vaihtoehto.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Fysioterapiaa

Tänään kävin näyttämässä sekä polveani että nilkkaani fysioterapeutille. Polvi sai luvan rauhallisiin ja hallittuihin taivutuksiin. Lisäksi tuli ehdoton komento vahvistaa jalan lihaksia staattisilla harjoitteilla. Niitä olen tehnytkin jo ja teen siis jatkossa lisää. Muuta ei polvelle tässä kohti pystytä tekemään, joten keskitytään välttämään lisävaurioita.

Fysioterapeutti neuvoi myös kyynärsauvojen käytössä ja kävelemisessä. Taidan ymmärtää, mitä huonetoverini sairaalassa tarkoitti, kun mainitsi, että hänelle opetettiin toinen tekniikka eri sairaalassa. Taisin minäkin törmätä tähän tekniikkaan. No sain kuitenkin hyviä vinkkejä ja ainakin opettelen kävelemään toisin. Rasitusta jalalle ei pitäisi tulla yhtään lisää, mutta askellus on kuitenkin lähempänä luonnollista.

Sinällään fysioterapeuttikäynti ei tuntunut kovin hyödylliseltä, mutta tuli kuitenkin olo, että minusta huolehditaan ja tarvittaessa saan apua ja neuvoja myös kuntoutusyksiköstä. Seuraava tapaaminen sovittiin kipsinpoiston yhteyteen. Siinä kohti aletaan ihmetellä nilkan liikkeitä ja muuta kuntoutusta.

Nyt ei ole sovittuja terveydenhuoltokäyntejä ennen kuin kipsin poiston yhteydessä. Toivottavasti suunnittelemattomiakaan ei tule.