Vapauden tunteita

Sain kipsin vaihdossa ja hakasten poistossa jalkaani ortoosin, jonka saa pois halutessaan. Käytännössä sen poistaminen vaatii kuitenkin sen verran akropatiaa ja kehon hallintaa, että toistaiseksi en ole saanut tai uskaltanut ottaa sitä itse pois.

Alkuun nilkka oli niin herkkä kaikelle liikkeelle, että vaati jo kaiken keskittymisen saada se lähes kivuttomasti kipsistä pois tai kipsiin, eikä millään kyennyt samalla avaamaan kipsiä. Tarvitsin siis aina apua, jos halusin jalan pois kipsistä esimerkiksi suihkun ajaksi.

Jo jokusen päivän on päässäni hautunut idea, että voisin saada ortoosin itsekin pois ja tänään päätin kokeilla sitä valvovan silmän alla. Onnistuin! Eli käytännössä pääsen halutessani suihkuun vaikka keskellä yötä ja muutenkin pääsen jumppailemaan tuota nilkkaa oman aikatauluni mukaan enkä silloin, kun joku on minua auttamassa.

Tänään kokeilin myös jalan rasittamista ja kävin juoksuttamassa koiraani kaverin pennun kanssa. Vaikka pääasiassa istuin ja siirryin muutaman kerran paikasta toiseen, kotiin päästyäni jalka oli turvoksissa ja jopa hieman kipeä. Onneksi tilanne helpotti kun nosti jalan ylös. Kuitenkin tämänkin päivän reissu loi uskoa siihen, että jalka joskus paranee ja sillä pääsee kävelemään.

Varausharjoittelua

Olen äärettömän yllättynyt, miten vaikeaa on laittaa painoa tuolle jalalle. Kun on lähes kuukauden välttänyt sille astumista, on henkisesti todella hankalaa astua sille. Varaus ei satu lainkaan, mutta silti sitä jalkaa varoo jatkuvasti ja pitää oikein aktiivisesti joka askeleella astua, ettei se kulje vapaamatkustajana mukana. Toivottavasti astuminen ajan myötä helpottuu.

Muutenkin kävelemään opettelu tulee olemaan vielä melkoinen projekti. En tiedä kauan menee, että jalalle osaa astua normaalisti asiaa ajattelematta. Toisaalta nyt kuitenkin alkaa vähitellen löytymään uskoa, että jalka tervehtyy. Pitkä tie on varmasti vielä edessä, mutta eteenpäin mennään.

Tänään olen selvitellyt myös tuon uuden kipulääkkeen kuvioita. Liian helposti sekään ei näytä menevän, mutta toivottavasti se selviää ajan kanssa. Lääkäri oli kirjoittanut tekstiin yhtä, sairaanhoitajan sanojen mukaan tehnyt toista ja minun reseptini näyttävät kolmatta. Pitänee huomenna soitella perään, että miten tämä kuvio lopulta menee.

Painoyllätys

Viikon reissu Savoon on vihdoin takana ja pääsen ensi yöksi omaan sänkyyn nukkumaan. Reissu oli kokonaisuudessaan mukava, vaikka olikin melkoisen rankka etenkin henkisesti. Nyt saan olla yön ihan yksin ja omassa rauhassa ja kaiken huipuksi hyvässä sängyssä.

Tänään tuli myös 4 viikkoa nilkkamurtumasta ja hipaisuvaraukset ovat nyt historiaa tuon nilkan osalta. Jatkossa jalalle laitetaan enenevässä määrin painoa. Tämä viikko nyt alkuun noin 15 kilon varauksella ja ensi viikolla kokopainolla.

Aamusta liikuin niin, että laitoin painoa arviolta sen sallitun, koska vaakani oli kotona. Vasta illalla pääsin kokeilemaan 15 kilon varausta ja sen suurus yllätti. Nyt olenkin yrittänyt hakea tuntumaa moiseen painoon.

Positiivisen päivän päätös

Eilen vietin mukavan, mutta raskaan päivän työpaikalla. Oli mukava nähdä työkavereita ja todeta olevansa toivottu vieras, vaikka juhannuksena vauhdilla lähdinkin. Täytyy todeta, että on todella mukava työyhteisö. Matka jatkui esimiehen kodin kautta palauttamaan seutukunnalta lainattuja kyynärsauvoja. Nyt kaikki lainassa olevat apuvälineet ovat kotikunnastani.

Illalla pääsin nukkumaan melko hyvissä ajoin. Kuitenkin yöllä jouduin valvomaan yli kolme tuntia ja kuuntelemaan humalaisen mekastusta. Ihan koko aikaa henkilö ei mekastanut, mutta kuitenkin sen verran, että nukkumisesta ei tullut mitään. Sitten valvoin ja luin ihan suosiolla. Valvomisen jälkeen sain nukuttua vielä muutaman tunnin, mutta ne aamuyön parhaat tunnit jäivät tyystin nukkumatta.

Kun huonoihin yöuniin lisätään tuo väsyttävä lääkitys, olen ollut koko päivän todella väsynyt. Koko viikon olen yrittänyt löytää aikaa selvitellä tuota lääkitystä terveyskeskuksen kanssa ja tänään vihdoin sain soitettua. Soittaessani en arvannut, ettei asia ollutkaan ihan läpihuutojuttu vaan jo puhelimeen vastannut hoitaja totesi keskustelevansa asiasta reumahoitajan kanssa ja soittavansa kohta takaisin.

Eipä soittanut tämä hoitaja vaan reumahoitaja, joka kyseli tarkentavia tietoja ja omia kokemuksia ja kirjoitteli samalla lääkärille viestiä. Lupasi laittaa asian lääkärin listalle ja soittaa, kun on saanut ohjeet. Totesi soittavansa viimeistään maanantaina.

En kuitenkaan arvannut käydä päiväunille, koska minun tuurillani hoitaja tai lääkäri olisi soittanut juuri silloin. No eipä sieltä kukaan soittanutkaan. Neljän jälkeen on kuitenkin hieman myöhäistä käydä päiväunille, jos meinaa nukkua seuraavana yönä, joten päätin ottaa puolen tunnin päiväunet, mikä osoittautui virheeksi. Nukahdin juuri sen verran, että herätessä olo oli paitsi pökkyräinen myös päänsärkyinen. Piti ottaa suosiolla kipulääkettä, että selvisin seuraan syömään.

Tätä kirjoittaessani mietin, että kuinka pitkään pitää valvoa, ennen kuin uskallan käydä ihan yöunille. En kuitenkaan välittäisi herätä aamun pikkutunneilla pirteänä. Niinpä yritän pysyä hereillä edes muutaman hetken.

Toipumishavaintoja

Tänään havahduin, miten paljon ketterämmin liikun noilla kepeillä kuin vajaat neljä viikkoa sitten. Pakko on ilmeisen hyvä opettaja ja sen edessä olen saanut paljon paremman tasapainon sekä luottoa kykyyn tehdä asioita. En tietenkään ole yhtä ketterä kuin kahdella jalalla, mutta asioiden tekeminen on kuitenkin paljon helpompaa. Mitenköhän paljon elämä helpottaa, kun saan luvan varata tuolle jalalle.

Kun nilkka vammautui ja sain tietää, että se on kipsissä 6 viikkoa, aika tuntui hirmuisen pitkältä. Kuitenkin aika on mennyt yllättävän nopeasti ja nyt on neljäs kipsiviikko jo melkein puolessa välissä. Saman kokeneet kertovat kyllä, että kipsin jälkeinen kuntoutus on se isompi urakka. Sitä odotellessa.