Vätyspäivä

Tänään on ollut taas todellinen vätyspäivä. En ole juurikaan liikkunut, ei vaan tuntunut hyvältä.

Aamupäivällä ajattelin mennä salille tekemään selkätreenin. Meninkin, mutta oli niin saamaton olo, että tyydyin tekemään alkuverkan ja 4 liikettä. Suurin yksittäinen ongelma oli kädet, joilla ei meinannut jaksaa puristaa laitteiden kahvoja sen vertaa, että olisi saanut selän rääkättyä. Olo oli vähän samanlainen kuin jollain helteisellä juoksupätkällä, minkä jätin kesken. Ei ole kivaa ja tuntuu pahalta, joten en halua jatkaa.

Sitten olin ajatellut käydä uimassa jonkun matkaa ihan vaan kropan viilentämiseksi. Mutta eipä napannut. Tyydyin käymään pikaisesti suihkussa ja menin ruokapaikan kautta kauppaan. No tietenkään mikään terveellinen ei napannut, joten päädyin syömään paikalliseen pitsabuffaan. Hyvää oli, mutta pitsaa tuli vedettyä ihan ylimäärin, eikä olo syömisen jälkeenkään juuri vahvistunut. No pysyivätpä ruokaostokset ainakin kurissa. Illalla piti käydä koiran kanssa kävelemässä tunnin lenkki. Tyydyin 20 minuuttiin, kun olo oli niin voimaton ja sykkeetkin nousivat löntystelemällä 140 tienoville.

Päivän mittaan on myös tuo oikea polvi hieman kipuillut. Pitäisi googletella, onko paikka tyypillinen rasitusvamman paikka, vai onko se peräti nivelessä. Tämä siis huolimatta kohtalaisen voimakkaasta kipulääkityksestä, jota olen joutunut käyttämään tuohon selkään. Kylmägeeli auttoi tuohon polveen ja kovasti toivon, ettei kyseessä ole mitään pidempi aikaista. Huomenna kokeilen sen kestämistä lyhyellä lenkillä ja jos kestää, niin sunnuntaina lähden juoksemaan sitä vitosta. Toki sekin pitää osata keskeyttää, jos tuntuu pahalta. Toisaalta olisihan se hienoa pystyä juoksemaan 5 km yhtä perää.

24 minuuttia kevyttä hölkkää

Tänään oli sitten treeniohjelmassa 24 minuuttia hölkkää - tähän mennessä pisin pätkä, mitä olen yhtä perää hölkännyt. Päätin lähteä juoksemaan tuonne syrjäisemmälle pururadalle, koska se on yhtä isoa mäkeä lukuun ottamatta erittäin tasaista maastoa. Sen jyrkän ylämäen ihan jyrkimmän kohdan jouduin kävelemään, mutta muuten meni kevyesti hölkäten. Se jyrkin kohta on melkein seinäjyrkkä (miten sen pääsee suksilla ylös?).

Ajattelin, että yritän juosta siltä mikä tuntuu hyvältä ja vähän etsiä niitä itselle sopivia sykealueita. Ajattelin, että juokseminen on helppoa, kun sykkeet pysyvät välillä 155-160. Tältä se tuntui tälläkin lenkillä. Ensimmäisen kerran otin hölkkäpätkän omaksi harjoituksekseen ihan vaan nähdäkseni, mihin hölkkäpätkän sykkeet nousevat ja toisaalta millaisella vauhdilla hölkkään. Lopputuloksena keskisyke n. 161 lyöntiä/min ja juoksuvauhti 8,5 min/km. Eli sykkeet olivat suurin piirtein sitä mitä tavoittelin, ja vauhti tulee varmaankin ajan kanssa.

On muuten hieno olo, kun pääsee tekemään noita pidempiä yhtenäisiä hölkkäpätkiä. Nyt kerkesin tuolla pätkällä käymään aika hyvin läpi eiliset lääkärin sanat ja muutenkin pohdittua miten pääni taas järjestän. Ikinä ennen en ole juoksulenkillä moista seesteistä tilaa saanut aikaan. Enkä toisaalta kävelylenkilläkään, koska silloin koiralla on enemmän aikaa keksiä omia juttuja, vauhdin lisäys vaatii koiraakin keskittymään tarkemmin siihen etenemiseen, joten minulle jää enemmän aikaa ajatella. Oli todella puhdistava kokemus, jatkossakin lähden entistä herkemmin pururadalle pohtimaan päässä pyöriviä asioita.

Seuraava pidempi lenkki onkin sitten jo 5 km hölkkä. Luulen, että tämän päiväsellä tahdilla se vitonenkin menee melko helposti. Ei se kevyt lenkki ole, mutta pidän sitä ihan mahdollisena. Huomenna huilailen lyhyehkön kävelylenkin ja salitreenin parissa ja lauantaina tehdään kevyt ja lyhyt hölkkä lenkki. Sunnuntaiaamuna koittaa sitten h-hetki ja fiiliksestä riippuen saatan iltapäivällä käydä treenailemassa kädet salilla - tai jättää treenin alkuviikkoon.

Loppuun on pakko kehua terveyskeskuksen hyvää palvelua. Lenkin jälkeen odotellessani aamupuuron jäähtymistä päätin soittaa terveyskeskukseen sopiakseni uuden lääkityksen turvakoeseurannan yksityiskohdista. Ensimmäisen tuuttauksen jälkeen vastasi ystävällinen naisihminen ja kuunteli asiani. Likimain seuraava kysymys oli "tuossa olisi puolelta aika, onhan sulla auto, niin tulet siihen". Vilkaisin kelloa ja totesin, että 12 minuuttia on ihan hyvä varoitusaika. Mitä sitä valitetaan, ettei terveyskeskukseen saa aikoja?

Lepäilyä isolla kirkolla

Tänään olen sitten viettänyt mukavaa lepopäivää sekä urheilusta että laihduttamisesta - loistavaa valmistautumista huomiseen 24 minuutin hölkkärutistukseen. Vaikka tuo 18 minuuttia meni ilman mitään ongelmia, silti tuo 24 minuuttia hirvittää. Onhan se kuitenkin jo ihan sievoinen matka. Kovasti houkuttaisi lähteä kiertämään 3 km pururata, mutta toisaalta, kun tiedän, miten mäkinen se on, niin taatusti ei lenkki ainakaan helpotu. Yksi vaihtoehto olisi lähteä autolla vähän kauemmas toiselle pururadalle, mutta vähänkö tuntuu tyhmältä ajaa autolla juoksemaan, kun kotioveltakin pääsee. No katsotaan mikä on fiilis huomenna ja päätän sen perusteella lenkin suunnan.

En nyt ihan täysin liikkumatta tänäänkään ole ollut - kävin Helsingissä ja kyllä tuli taatusti useampi kilometri ihan vain käveleskeltyä ympäri kaupunkia. Oikein harmitti, että askelmittarista on patterit loppu, koska olisi ollut kiva nähdä, paljonko askeleita tuli päivän mittaan otettua. Varmasti melkoinen määrä, vaikken isolla alueella pyörinyt. Keksin vain aina, että menenpä sinne ja tänne ja tuonne ja sahasin samaa käytävää edestakaisin.

No mahtui päivään myös keskustelua liikkumisesta ja painon pudotuksesta. Sain lääkäriltä kiitosta 9 kg:n hävittämisestä ja kovasti tsemppausta jatkoon. Lisäksi laittoi suosiolla lähetteen fysioterapeutille, että voidaan katsella hyvä jumppaohjelma juuri minun nivelilleni - selällehän sellainen jo on olemassa. Oikein odotan, että pääsen sinne (ehkä joskus syksyllä, mutta kuitenkin). Mutta kokonaisuutenaan ehkäreuman ehkä menettää vahvuuttaan hiven kerrallaan. Ehkä ehkä putoaa joku päivä tyystin pois.

Mikään ei huvita - kaikki onnistuu

Tänään on ollut aamusta saakka sellainen olo, ettei oikein huvittaisi tehdä mitään etenkään liikkua. Mutta poiketen normaalista sain itseni pakotettu liikkeelle ja kaikki liikuntasuoritukset olivat huomattavasti vaativampia kuin lähteissäni suunnittelin.

Aamulla jumitin useita tunteja ja pohdin, että mennäkö salille vai eikö mennä. Ei olisi huvittanut pätkääkään, eikä ollut yhtään jalkatreeniolo. Kuitenkin pitkällisen taistelun jälkeen sain itseni liikkeelle ja tiukan treenin salilla teinkin. Ainoastaan takareiden lihakset menivät "vanhoilla painoilla", kaikkiin muihin tuli pistettyä ainakin viimeiseen sarjaan lisää painoa. Tosin takareidet olivat jo salille mennessä hieman jumissa, mikä vaikuttanee osaltaan jaksamiseen. Kun lähdin kävelemään salilta kotia kohti, tuntui kuin jalat olisivat olleet hyytelöä, mutta kantoivat ne kuitenkin kotiin saakka.

Iltasella vein koiran hoitoon ja ajattelin samassa yhteydessä kävellä juoksuohjelman mukaisen lenkin, jonka muistin olevan tunnin kävely. No ikäväkseni tarkasti ohjelmasta lenkin pituuden - 30 min rauhallista kävelyä. Koska olin jo soittanut kaverille, että tuon koiran 45 minuutin päästä, päätin kävellä vähintään sen ajan. No kävely kulki ja koiran jättämisen jälkeen palasin vielä mutkitellen kotiin. Lenkille tuli pituutta karvan vaille puolitoista tuntia.

Nyt on hyvä ja liikkunut olo. Nyt nukun muutaman tunnin ja lähden aamulla kohti Helsingin ihmeitä.

Pitkästä aikaa juosten

Helteet helpottivat, kuten sääennusteet sanoivat ja tänään aamulla lämpömittari näytti 14 astetta ja taivas oli pilvinen. Oikein optimaalinen juoksukeli, sai laittaa hyvällä omalla tunnolla pitkähihaista ja -lahkeista päälle, eikä tarvinnut miettiä tarvitseeko ottaa matkaan vesipulloa tms. Harmikseni unohdin uudet juoksukengät vanhemmilleni, joten tänään oli tyytyminen vanhoihin lenkkareihin.

Päivän treeninä oli 18 min juoksua (tai oikeammin "Juokse 9 min. Käänny pitämättä taukoa ja juokse 9 min kotiin"). Kun yhdistää oman juoksulenkin ja koiran aamulenkin, niin juoksuun ei voi pyrähtää heti kotiovelta, vaan alkuun tulee väkisin vähintään 10 minuutin kävely. Tällä kertaa käveltiin sitten 20 minuuttia pururadoille ja juoksupätkän alkuun juoksin lyhimmän lenkin (1,2 km) ja sen jälkeen vähän mutkitellen kotiin. Olisikohan juoksumatkaa tullut sellainen vajaa 3 km.

Oli tosi nautittava lenkki. Juoksu kulki todella hyvin ja oli mukavaa. Sykkeet olivat melko korkealla (koko lenkin keskisyke 143 ja kesto 53 minuuttia) eikä mäkinen pururata ollut omiaan ainakaan tasaiselle sykkeelle, mutta silti jaksoin hyvin juosta kaikki mäet ylös saakka. Ja hirmuisen lyhyeltä tuntui tuo lenkki, olin lähtöpaikassa ennen kuin oikeastaan ennätin edes oivaltaa aloittaneeni juoksun. Toiseen kertaan en samaa lenkkiä viitsinyt enää juosta vaan hölkkäilin puistikon kautta kotiin. Tuon 1,2 km:n juoksemiseen meni hieman vajaa 10 minuuttia, että aika ensimmäiselle vitoselle ei niin kauhean kova tule olemaan, mutta sitä voi sitten parannella kunnon kohotessa.

Päivällä oli sitten syytä tehdä jokaviikkoisen perinteen mukaan maanantainen kauppareissu. Sää oli inhimillinen ja ostosten määrä järjen rajoissa, joten ei ollut mitään tekosyytä mennä kauppaan autolla. Niinpä sitten tein kävellen toisen melkein viiden kilometrin lenkin kun kävin hakemassa viikon ruokatarpeet. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.