Aamulenkki

Tein kuten suunnittelin, eli kello soi viideltä ja muutaman torkutuksen jälkeen nousin ylös ja lähdin lenkille. Ohjelmassa oli siis vitonen vaihtelevalla tempolla. Koska kroppa tuntui pistävän hanttiin kovilla sykkeillä, vaihtelin tempoa lähinnä normaalivauhdin ja hitaan hölkän välillä. Näin sainkin pudotettua koko lenkin vauhdin n. 9 min/km, joka on ihan oikeasti tosi lönköttelytahtia jopa minulle. Tosin oli siellä sitten nopeampiakin pätkiä - nopein 500 m taisi mennä vauhdilla 7,5 min/km. Mutta kiitos hitaan tahdin sykkeet pysyivät kerrankin järkirajoissa, keskisyke oli 157.

Kokeneemmat juoksijat sanoivat, että ensimmäisen 5 km:n lenkin jälkeen on todellinen voittajafiilis, mutta hyvin äkkiä vitosesta tulee sellainen peruslenkki. Silloin mietin, että voiko moinen oikeasti olla mahdollista, mutta näin ainakin minulle on käynyt. Tämän päivän vitonen tuntui juuri sellaiselta helpolta perusjutulta, joka ei enää oikein säväytä. Kunhan nyt vajaan tunnin hölköttelen. En tiedä, mitä mieltä olen tästä tunteesta. Toisaalta on hienoa, että kunto on kohonnut niin paljon, ettei vitosen lenkkiä pidä mitenkään kummallisena, toisaalta miettii taas, että tuleeko tämä olemaan tätä koko loppuikä. Eli ensimmäisellä kerralla todella iloitset siitä matkasuorituksesta ja sen jälkeen lenkistä tulee äkkiä peruskauraa. Eli pitääkö aina vain juosta pidemmälle saadakseen sen voittajafiiliksen.

Puhtaita mattoja ja muuta käsirääkiä

Tänään olisi periaatteessa pitänyt olla lepopäivä, joskin olin budjetoinut tälle päivälle salitreenin ja treenin kohteena kädet, joilla normaalisti aloitan viikon, mutta juoksutreenien sijoittelusta johtuen päätin vaihtaa päittäin jalkatreenin kanssa  - ja tällä kertaa jopa muistin päätöksen.

Aamulla ikään kuin verryttelynä kävin pesemässä lähes kaikki mattoni. Eihän se mattojen hinkkaaminen tai nostelu nyt tietenkään vedä vertoja kunnon salitreenille, mutta kyllä se ainakin sormia rasitti, siispä hyvä treeni puristusvoimille. Ja samalla tuli nautittua vähitellen lämpenevästä päivästä. Aggressioita mattoihin purettavaksi ei tällä erää riittänyt, joten henkisen puolen hoito jäi lähinnä muiden matonpesijöiden kanssa keskusteluun. Kiinnostavia keskusteluita voi joenvarressa käydä ventovieraiden kanssa.

Iltapäivällä sitten suuntasin maauimalan salille ja oli ajatuksissa käydä uimassakin. Salilla sain tehtyä käsitreenin kohtalaisesti. Tai siis huolella tuli paikat treenattua, mutta eipä treenistä mitään ihmeellistä voinut sanoa, sellainen kiva perusharjoite. Mikään ei mennyt erityisen hyvin tai huonosti. Tosin siinä kun vertailin omia painojani kanssakuntoilijoiden painoihin, totesin, että ei minun tarvitse omia painojani juuri hävetä - vähemmän minulla toki käytössä oli, kuin 25-vuotiailla urheilijanuorukaisilla, mutta ero oli oikeasti yllättävän pieni.

Salilta painuin sitten suihkun kautta uimaan. No jos ulkolämpötila lähentelee 30 astetta ja koululaiset ovat kesälomilla, niin arvata saattaa, ettei altaassa ollut kauheasti ylimääräistä tilaa. Päätin vaihtaa uintitreenin puolen tunnin vesijuoksuun. Ajattelin vielä, että ulkoaltaassa sen olevan vähemmän tylsää, koska allas on pitkä ja ympärillä tapahtuu. No ehkä se ei ollut niin tylsää kuin sisäaltaassa pahimmillaan, mutta kyllä se tylsää oli silti. Lisäksi uima-allas on matala melkein puoleen väliin saakka, joten tehokasta juoksemista saattoi harrastaa ehkä 20 - 25 metrin matkalla. Joten tehollinen matkakaan ei juuri eronnut sisäaltaasta (jossa se lienee n. 15 - 20 m). Puolen tunnin juoksupätkän loppupuolella uimavalvoja sentään avasi hyppytornin ja saatoin ihailla nuoria huimapäitä ja ennen kaikkea uimavalvojan loistavaa systeemiä antaa lupa hypätä. Hänellä oli numeroidut laput (5, 7 ja 10), joita näyttämällä antoi luvan hypätä. Loisto-oivallus, toivottavasti keksijää on kiitetty.

Huomenna olisi taasen vuorossa 5 km hölkkä. Hulluna ajatuksena tässä mietin, että jos laittaisi kellon soimaan viideltä ja yrittäisi lähteä viimeistään kuudelta lenkille, niin sen saattaisi kyetä juoksemaan. Hullulta kuulostaa, mutta kova into sinne lenkille on, joten enköhän minä kellon soimaan laita, voihan sen sitten sulkea, jos tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Jalkarääkkiä salilla

Päivän juoksuharjoitus oli 45 minuutin kävely. Tästä vähän luistin tai oikeastaan suoritin kävelyn hyötyliikuntana. Ensin talsin terveyskeskuksen labraan verikokeisiin ja verikokeiden jälkeen kiersin kotiin punttisalin kautta. Yhteensä kävelyä tuli hieman vajaa tunti, mutta tosiaan kolmessa pätkässä. Niin lämmintä oli päivällä, ettei koira juurikaan innostunut lenkkeilyajatuksesta, joten sen kanssa liikkuminen jäi hyvin vähiin.

Salilla oli yllättäen muitakin ja ensimmäistä kehtasin tehdä treenin kunnolla, vaikka paikalla oli muitakin. Aikaisemmin olen jostain syystä vähän säästellyt ja tehnyt pienemmillä painoilla, jottei tarvitsisi hikoilla ja puuskuttaa niin paljoa. Nyt kuitenkin tein rääkin ihan kunnolla ja välittämättä siitä, että muut saattaisivat, vaikka katsoa. Tosiasiassa eiköhän jokainen salilla keskity omaan treeniinsä ja auttaa toista oikeastaan vain pyydettäessä. Tai näin ainakin kuvio toimii tuolla "kotisalillani".

Kaiken kaikkiaan sain tehtyä täysipainoisen jalkarääkin ja lähes joka liikkeessä suuremmalla vastuksella kuin aikaisemmin. Ja taisin viimeisen sarjan joutua joka laitteessa keskeyttämään hetkeksi, koska en olisi jaksanut loppuun muuten. Eli vähitellen rupeavat löytymään ne "rajapainot". Tähän saakka olen jonkin verran tehnyt säästellen ja oikeaa suoritustapaa etsien. Toisaalta taatusti myös lihaksisto on kehittynyt - nyt jalan ojentajatreenin maksimipainot olivat 25 kg, kun aloituksessa 10 kg tuntui paljolta. Ja samoin muissakin liikkeissä kehitystä tapahtuu vähitellen.

Ehkä hienoin fiilis tuli treenin jälkeen. Kroppa oli rääkätyn tuntuinen, mutta palautui todella äkkiä. Parin tunnin jälkeen ei ollut ollenkaan niin väsähtänyt olo kuin vielä kuukausi sitten. Siis pystyy ottamaan lyhyehkössä treenissä kropasta irti jopa enemmän kuin aikaisemmin, mutta silti palautuminen on nopeampaa. Pikku hiljaa sitä varmasti oppii monessa muussakin kohdassa vaatimaan elimistöltä oikeasti hyviä suorituksia, kun pystyy luottamaan siihen, että palautuminenkin tapahtuu kohtalaisessa ajassa.

Laskutaidottomuus

Tänään piti juosta 5 km lenkki. No suunnitelma meni muuten hyvin, mutta tuo laskutaito ei selvästi ole vahvimpia ominaisuuksiani, en osannut laskea kännykän 500 metrin piippauksia oikein. Tarkoitus oli siis juosta 2,5 km yhteen suuntaan ja sitten kääntyä ympäri ja juosta kotiin. No käännyin ympäri vasta 3 km:n kohdalla eli en ilmeisesti huomannut jotain piippausta. Erheen huomasin vasta takaisin tullessa, kun rupesin ihmettelemään, miten ihmeessä aikaa menee näin paljon. Kaivoin puhelimen esille - ja totesin juosseeni jo 5,6 km.

Tänään ensimmäinen 2 kilometriä oli jotenkin todella hankalia. Ainakin osittain kyse oli lähinnä psyykkisestä ongelmasta. Lähinnä olo oli sellainen, että juokseminen on tylsää ja puuduttavaa. Siis kropassa kaikki tuntui hyvältä ja juoksu kulki. Ei vaan olisi huvittanut.  Parin kilsan jälkeen pääkin suostui lopettamaan juoksemisen vastustamisen ja loppuaika meni mukavasti omia juttuja mietiskellen.

Tosiaan matka ei tuntunut pitkältä, vaikka ylitinkin sen 5 km. Kaiken kaikkiaan hirmu helpon oloisesti koko lenkki meni. Lenkin jälkeen olin voipuneempi kuin edellisen vitosen, mutta kelikin oli aika paljon lämpimämpi. Tällä erää otin mukaan urheilujuomaa 7,5 dl ja kaikki meni. Taisi ihan tippa jäädä juotavaksi juoksun jälkeen kotiin kävellessä. Kyllä se juominenkin lenkillä siis onnistuu, kunhan muistaa vaan välillä ottaa sen hörpyn tai pari.

Kylläpä oli ihanaa päästä taas juoksemaan kunnon lenkki.

Pikkuhölkkä

Eilisestä lenkistä rohkaistuneena päätin tänään kokeilla hölkkää. Lenkille lähteissäni ajattelin juosta vartin verran, jos tuntuu hyvältä. Reittisuunnitelma oli sellainen, että aikaisemmalla vauhdilla sen hölköttelyyn olisi mennytkin se 15 minuuttia. Tänään oli jostain syystä vauhti päällä ja juoksinkin lenkin noin kahdessatoista minuutissa. Ei napannut enää juosta pidemmälle, joten lopetin siihen, kun tuntui niin hyvältä. Myöhemmin kellosta katseltuani totesin, että olin juossut sellaista 8 min/km vauhtia, joka on kovempaa kuin ennen.

Vaikka aamulla lämpömittari näytti +13 astetta, tuli lenkillä tosi kuuma. Aurinko lämmitti sateen jälkeen kosteaa maata, joten ilman suhteellinen kosteus lähenteli varmasti 100 %:a ja paksu gollagepusero oli selvästi liikaa. Toisaalta se on hyvä suoja itikoita vastaan. Niitä tuolla metsissä tuntuu riittävän. Ei niitä muuten huomaa, mutta pysähdyksissä tulevat syömään ihan välittömästi.

Huomenna ajattelin palata keskeytyneeseen juoksuohjelmaan - harjoitteena 5 km tahtia vaihdellen. Rauhakseen on tarkoitus mennä, mutta eiköhän sinne tahtivaihteluitakin saada mukaan. Jos keli on samanlainen kuin tänään aamulla, niin taitaa koira jäädä matkasta. Sen verran se väsähti jo tämän päivän lenkistä.