Rauhallista uintia

Aamulla käytiin taas äidin kanssa täyttämässä sienikori. Suppiksia on metsässä niin paljon kuin jaksaa vaan kerätä. Pienimmät saattoi jättää ihan hyvillä mielin kasvamaan ja poimia vain isoimmat ja parhaimman näköiset. Tunnin verran käveltiin rauhakseen ja välillä pysähdyttiin poimimaan sieniä. Selkä tykkäsi moisesta rauhallisesta menosta ja toisaalta toistuvista kyyristelyistä. Kun hinku saada niitä sieniä koppaan on riittävä, viitsii kumartua, vaikka se vähän sattuisikin selkään ja vähitellen selkä vertyy.

Iltapäivällä nautin taas uimahallin läheisyydestä ja kävin uimassa. Tällä kertaa ajattelin kokeilla, miten onnistuisi vapaauinnin uiminen hitaasti ja järkevillä sykkeillä. Alkuun homma tuntui tosi vaikealta ja väkisin meinasi uida turhan kovaa. Kuitenkin puolen kymmenen yrityksen jälkeen joku tuntui osuvan paikoilleen ja sai mukavasti uitua 25 metriä ilman, että sykkeet nousivat liian korkealle. Uin yhteensä puoli tuntia, josta ensimmäinen viisi minuuttia meni lämmitellen rintauinnilla ja lähes kaikki loppuaika siten, että uin 25 m vapaata ja palauttelin takaisin tullessa rintauinnilla. Hienoa huomata, että kunnon kehittyessä uinnistakin löytyy vaivattomuus.

Sienimetsässä

Kauniin lauantaipäivän kunniaksi lähdimme äidin kanssa sienimetsään pienehkön sienikorin kanssa. Hyvää selkäjumppaa taas tuli harrastettua, koska suppilovahveroita oli aivan mielettömästi. Kerättiin kori täyteen ihan hetkessä, vaikka päädyimmekin keräämään lähinnä isoimpia ja jättämään pienet sienet vielä kasvamaan. Kaiken kaikkiaan tunnin verran kuljeskelimme metsässä ja nautimme syksyisestä ilmasta.

Ennen sienimetsään menemistä kävin paikallisesta marketista ostamassa rintaliivejä. Yksissä kehutuissa urheiluliiveissä koot loppuivat yhtä kokoa pienempään rinnan ympärykseen, kun oletin olevan minulle sopivat, mutta otin kuitenkin ihan kokeilun vuoksi sovitettavaksi. Rinnanympärys oli juuri passeli, mutta kuppi liian pieni, eikä isompaa kuppikokoa tietenkään ollut tarjolla. Oikeasti menee hauskaksi tämä vaatteiden ostelu, kun järjestään ottaa rekiltä sovitettavaksi liian isoja kokoja. Tässähän voi melkein nauttia vaatteiden ostamisesta.

Tavoitteiden asettelua

Etsiskelin tänään netistä jotain juoksuohjelmaa, jonka avulla taas kehittyisin juoksemisessa. Tuntuu, että juoksuohjelma toi treenaamiseen mielekkyyttä. Nykyään lenkit ovat hyvin samantyyppisiä yleensä matalasykkeisiä hitaita juoksuja. Homma muuttuu helposti tylsäksi ja edistyminenkin on paljon hitaampaa, kun ei tarvitse ylittää itseään, vaan kokoajan pysyy siinä tutussa ja helpossa treenissä. Yksin vaihtoehto on edelleen tuon Porin juoksukoulun juokseminen uudelleen, luultavasti sekin tekisi hyvää sykkeille, kun alusta saakka yrittäisi pysyä järkisykkeissä. Lyhyen pätkän juokseminen hitaasti ei ole ollenkaan niin tylsää kuin pitkän pätkän. No päätyi mihin ratkaisuun tahansa, ensin pitää saada jalat siihen kuntoon, että niillä voi juosta - kipeitä niveliä en halua juosten rasittaa.

Tuolla samalla googlailureissulla päädyin triathlonin lajiesittelyn pariin ja totesin, että tuohan voisi olla mukava laji. Treeneissä on vaihtelevuutta reilusti ja pikamatka ei edes minun silmissäni vaikuta mahdottomalta: uintia 500 - 750 m, pyöräilyä 10 km ja juoksua 5 km. Tällä hetkellähän kaikki nuo menevät yksistään, yhdessä en ole kokeillut, paitsi joskus vuosia sitten pyöräillyt uimahallille uimaan ja takaisin kotiin. Tällä kunnolla tuo ei varmasti mene, mutta olisi siinä kuitenkin haastetta ja tavoitetta - esimerkiksi kesälle 2013.

Lajeina pyöräily on minulle varmasti hankalin - en ole säännöllisesti pyöräillyt yli kymmeneen vuoteen. Avovesiuinti tuo toki omat haasteensa, mutta jos tavoitteena on ensisijaisesti päästä maaliin, en uskoisi senkään olevan ylitsepääsemätöntä. Lisäksi ainakin muutamana viime vuonna on Helsingissä järjestetty tapahtuma, jossa uinti tehdään altaassa. Muutenkin sen tapahtuman matkat ovat lyhyemmät ja ainakin nettikeskusteluiden perusteella ilmapiiri on hyvin kannustava. Sellaisesta voisi olla helppo aloittaa.

Tavoitteiden asettamisen lisäksi harrastin tänään myös liikuntaa: kävin uimassa. Tosin altaassa oli sen verran ruuhkaa, että uin vain vartin ja lähdin kotiin. Ei ollut oikein uintifiilis, vaikka itseni hallille sainkin. Uinti ei oikein kulkenut ja muutenkin oli tosi voimaton olo.

Katselin myös uimakouluja - aika passeliin aikaan olisi vapaauintiryhmä naapurikunnan uimahallilla. Tosin sinne oli jäljellä enää varapaikkoja. Mietin, että pitäisikö sinne ilmoittautua vai jättää kevääseen - jos silloin sattuu olemaan tällä seutukunnalla. Toisaalta ei se hukkaan mene, vaikka sen nyt jo syksyllä kävisikin. Taatusti vapaauintini tekniikassa on paljon parantamisen varaa. Vapaauinti on uintityylinä sellainen, joka oikeasti haluaisin oppia hyvin, koska väittävät sitä paitsi nopeaksi myös kohtalaisen kevyeksi uintimuodoksi.

Maalla ja vedessä

Tänään aamulla ajattelin lähteä kokeilemaan kropan kuntoa kävelylenkille. Tunnin verran tuli käveltyä lähinnä kuntopolkuja pitkin. Vauhdin pidin melko rauhallisena ja reitin sellaisena, että kotiin olisi kohtalaisen lyhyt matka. Kuitenkin matkaa tuli taitettua viitisen kilometriä, eivätkä jalat juuri lenkin aikana oikutelleet. Ne alkoivat oikutella vasta kotona.

Illalla sitten kaveri tarjosi kyytiä uimahallille ja pitihän moinen tarjous ottaa vastaan. Minä hölkkäilin kolmisen varttia ja samalla vakoilin, mitä allascircuit pitää sisällään. Tavallinen kuntopiiri altaassahan se oli, eikä alkuverryttelykään kovasti vakuuttanut. Luultavasti voin hyvällä omalla tunnolla jättää osallistumatta siihen jumppaan. Tuli liikaa koulun voimistelutunti mieleen.

Syvät lihakset treenissä

Tänään oli taas voima&venytystunti. Tällä kertaa tunti tuntui kuluvan huomattavasti nopeammin kuin viime viikolla ja kaikkia liikkeitä tehtiin vähemmän aikaa ja vähemmän toistoja. Todellisuus lienee omia tuntemuksia ihmeellisempi ja oikeasti jumpassa ei ollut enempää liikkeitä kuin edellisellä kerralla, liikkeet vaan olivat tutumpia.

Nivelet ovat kipuilleet koko päivän ja en lähtenyt aamulla juoksulenkille, vaikka olin suunnitellut sellaista tälle päivälle. Päivällä käveltiin koiran kanssa vajaan tunnin lenkki ja silläkin toinen nilkka ja päkiä huusivat apua. Huomennakaan ei varmasti tarvitse juoksemaan lähteä, vaikka kova hinku olisikin päästä oikeasti kovalle lenkille tai reippaan liikunnan pariin. Jos hinku menee loppuviikosta sietämättömäksi, pitänee painua uima-altaaseen uimaan matkaa.

Olen tässä miettinyt, että pitäisiköhän aloittaa tuo juoksukoulu alusta. Tällä kertaa tavoitteena voisi olla enemmänkin sykkeiden pitäminen alhaalla kuin juoksuajan ja matkan pidentäminen. Nyt en kuitenkaan vielä ole riittävän motivoitunut juoksukoulun uudelleen aloittamiseen, joten sulattelen tätä ajatusta jonkun tovin ja samalla parantelen noita jalkoja.