Jalkojen kiusaamista

Tänään oli taas jalkarääkkipäivä. Aamulla aamupalan jälkeen lähdin suorittamaan päivän hölkkälenkkiä, eli kahta neljän minuutin hölkkäpätkää. Tällä kertaa sykkeet eivät heti pompanneet taivaaseen vaan sain hölkätä pätkät ihan reilulla askeleella. Kaikkiaan lenkille kertyi taas pituutta kolmisen varttia ja kauniista säästä olisi voinut nauttia pidempäänkin.

Kotiin päästyäni päätin painua saman tien salille tekemään jalkatreenin, ettei tarvitse jatkuvasti suihkussa ravata. Päätin tänään treenata jalat, koska käsissä tuntui vielä hieman yläkropan treeni. Tavallisuudesta poiketen muokkasin jalkatreenin järjestystä siten, että kokojalkojen liikkeiden jälkeen tein ensin pohkeet ja vasta sitten reisien lihakset. Pohkeet tahtovat jäädä vähemmälle huomiolle treenissä, kun ensin on tehnyt muut jalkojen lihakset huolella. Tänään oli siis pääpaino pohkeilla ja rankan treenin niille sainkin tehtyä.

Iltapäivälle olin vielä suunnitellut kauppareissun, mutta saimmekin kaverin kanssa idean lähteä aamulla treenaamaan koiria. Aikaista aamuherätystä välttääkseni ajelin vanhemmille jo tänään illalla. Koska vietän viikonlopun äidin ruuissa ja ensiviikonkin hyvin liikkuvasti ympäri Etelä-Suomea, muodostui tämän päivän kauppareissu turhaksi ja vältin jälleen höytyliikunnan. En edes muista, koska olisin viimeksi käynyt kävellen kaupassa. Tilanne pitää ehdottomasti korjata pian.

Positiivisia tapahtumia

Aamulla heräsin virkeänä loistavien yöunien jälkeen. En muista, milloin olen nukkunut yön näin hyvin. Ensimmäisen kerran katsoin kelloa viiden aikaan ja nukuin sen jälkeen vielä pari tuntia. Liekö reumalääkkeen annosmuutoksella tekemistä asian kanssa vai oliko hyvät yöunet täysin sattumaa. Joka tapauksessa toivottavasti tällaisia öitä tulee lisää.

Aamulla nousin vaa'alle parin päivän tauon jälkeen. Vaaka näyttikin mukavia pyöreitä lukemia. Kaiken kaikkiaan vuoden alusta on painoa lähtenyt 12,5 kg. Muutos kaikkiaan on niin hidasta, ettei sitä säännöllisillä punnituksilla juuri huomaa. Sitten kun yllättäen paino ylittää jonkun mukavan tasaluvun, yllättyy siitä, miten paljon on oikeasti tapahtunut lähes huomaamatta. Tällainen painonpudotustapa todella motivoi, koska ruokavalion koossapitäminen ei ole erityisen vaikeaa eikä vaadi jatkuvia taisteluita mielitekojen kanssa.

Näiden hienojen tapahtumien ja kandin papereiden saamisen kunniaksi päätin lähteä naapurikaupunkiin uimaan. Juhlistamistapa se sekin on. Uin puolen tunnin rauhallisen pätkän. Uintilajina oli vapaauinti ja tosissaan sai taas keskittyä riittävän rauhalliseen uimatahtiin. Keskittyminen kannatti ja sain kuin sainkin uitua järkisykkeisen treenin. Vähitellen huomaan myös tekniikan hioutuvan paremmaksi, kun malttaa uida rauhakseen ja jaksaa jatkaa pidempiäkin pätkiä.

Illalla kävin sitten juoksukoulun mukaisella lenkillä ja hölkkäilin kaksi neljän minuutin juoksupätkää. Hiljaa edetään edelleen tällä saralla, mutta usko siihen, että rauhassa ja alhaisilla sykkeillä saan toivomani tuloksen, on vahva. Tänään sai jo lenkillä selvästi hölkätä eivätkä sykkeet nousseet taivaisiin. Tähän saakka nuo pätkät ovat olleet lähinnä laahustelua. Ehkä kroppakin vähitellen oppii suhtautumaan juoksuun rauhallisemmin.

Lepopäivä salilla

Tänään oli juoksuohjelman mukainen lepopäivä, jonka alun perin olin suunnitellut lepopäiväksi myös salitreenien osalta. Kuitenkin jätin eilen käymättä salilla. Aamulla olo oli todella energinen ja päätinkin lähteä aamupalan jälkeen salille. Treenivuorossa oli ylävartalo ja keskityin lähinnä tekemään yläselän lihaksia. Kokeilin jälkeen fysioterapeutin antamia liikkeitä, ja totesin ne edelleen yhtä vaikeiksi kuin ennenkin. Toisaalta fyssari totesi, että hän antaa useita liikkeitä, että voin kokeilla, mitkä sopivat minulle parhaiten ja tehdä niitä. Ne liikkeet olen luultavasti tuosta joukosta jo löytänyt, joten siltä osin ei kannata kauheaa stressiä ottaa.

Illalla käytin koiran lenkillä. Teimme reilun puolen tunnin reippaan kävelyn. Sitten oli pakko tulla kotiin, koska molempiin päkiöihin alkoi sattua melkoisesti. Toivottavasti päkiät ymmärtävät parantua pikaisesti. En kaipaisi niitä rajoittamaan kävelyä ja juoksemista.

Maanantaina sain lääkäriltä luvan nostaa toisen reumalääkkeen annosta ja tänään otin ensimmäisen kerran isomman annoksen. Kovasti toivon, että annosmuutos helpottaisi oireita, vaikka säiden viileneminen yleensä on heikentänyt oloa.

Rauhallista menoa

Tänään pidin lähestulkoon lepopäivän. Keskityin vaan lepäilemiseen ja voimien palauttamiseen. Päivään mahtui pitkästä aikaa parit päiväunet enkä todellakaan yrittänyt saada mitään aikaan. Aamulla olo oli edelleen erittäin väsynyt. Jo aamupalan tekeminen tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta. Päivän mittaan väsymys hitaasti väheni ja alkuillasta olo oli huomattavasti vähemmän väsynyt.

Ihan tyystin liikkumatta en tänäänkään malttanut olla. Kävin juoksukoulun mukaisella lenkillä - kaksi neljän minuutin hölkkäpätkää. Kaiken kaikkiaan hölkkiin voi olla erittäin tyytyväinen. Saavutin lähes kaikki tavoitteeni. Sykkeet pysyivät alhaalla ja maltoin hölkätä erittäin hitaasti ja rennosti. Ilmeisesti pitäisi keksittyä hölkkäämään lähinnä tällaisina vetelyspäivinä, niin tulee hölkkäiltyä riittävän kevyesti.

Lisää lihaskuntoharjoittelua

Tänään aamulla ihmettelin taas pienen ihmisen järkevyyttä. Tuntui kuin joku olisi asentanut jalkojen paikalle puupökkelöt ja viritellyt pökkelöiden väliin huonosti toimivat saranat. No toisaalta, voiko jotain muuta olettaa, jos ensin tekee tauon jälkeen jalkatreenin täysillä ja seuraavana päivänä jatkaa pumpissa jalkalihasten rääkkäämistä. Lihakset kertoivat ansaitusti mielipiteensä asiasta. Toivottavasti opin jotain ainakin venyttelyn ja palautusravinnon tärkeydestä.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa suosikkivesijumppa. Tällä erää jumppa ei ollut niin hyvä kuin parina edellisenä kertana. Keskityttiin ylävartalon lihaksien rääkkäämiseen ja käytettiin kellukkeita apuna. "Painot" rasittivat sormien niveliä ja muutenkin olisin kaivannut parin päivän lihastreenin jälkeen aerobisempaa jumppaa. Tällä erää jumppa oli todella matalasykkeinen ja oikeastaan jopa tylsä. Kauheasti ei harmita, etten ensi viikolla pääse tähän jumppaan.

Jumpan jälkeen kotiin ajellessani mietin, että oikeasti olisi aiheellista pitää lepopäivä. Oli rehellisesti todella väsynyt olo. Väsymys ei ollut samalla tavalla sairasta väsymystä kuin reuman aiheuttama väsymys, vaan sellaista rehellistä rasituksen jälkeistä väsymystä. Torstaille olen suunnitellut lepopäivän - tällä hetkellä suunnitelmassa on vain vartin venyttely. Katsotaan, miltä olo huomenna tuntuu. Jos voipumusta on edelleen ilmassa, lienee syytä ottaa lepo huomiselle, vaikka se tarkoittaakin loppuviikoksi turhan tiheitä salikäyntejä.