Ratakisko

Luulin olleeni viime kesänä paikoitellen todella jäykkä. En tiennyt silloin, millaista todellinen jäykkyys on. Tänään aamulla selkä oli todella jäykkä. Jo käsien saaminen polvien tasolle sattui vietävästi, saati että olisi lattiaan ylittänyt. Lisäksi ensimmäistä kertaa tämän taudin historiassa myös polvet ja kyynärpäät oireilivat.

Eipä näillä oireilla paljon huvittanut liikkua, joten tästä päivästä tuli täydellinen lepopäivä. Sinällään tänään ei ole taas väsyttänyt niin paljoa kuin eilen, mutta en toisaalta ole yrittänytkään tehdä mitään rasittavaa. Pää rupeaa vaan vähitellen tarvitsemaan reipasta juoksulenkkiä ja mahdollisesti väsyttävää salitreeniä. On vaan pakko jättää tekemättä, koska kroppa ei vaan kestä.

Väsyttää aina vaan

Tänään on taas ollut kovin väsynyt päivä. Tuntuu menevän tämä jaksaminen niin, että joka toinen päivä jaksaa ja sitten pitää taas huilata. Tänään en kuitenkaan ole ollut aivan yhtä poikki kuin muutama päivä sitten, mutta väsynyt ja uupunut kuitenkin. Enää ei voi oikein syyttää ylirasitustakaan, joten onkohan tämä jotain syysmasennusta.

Sain kuitenkin itsestäni irti sen verran, että tein tunnin kävelylenkin. Tuntuvat nämä liikunnat jäävän melko yksitoikkoisiksi, kun jumpatkin ovat joulutauolla. Salikäyntiä olin tälle päivälle suunnitellut, mutta unohdin sen tyystin. En olisi jaksanutkaan, vaikka olisin muistanut. Keväälle voisi yrittää etsiä jonkun uuden liikuntamuodon ainakin kokeeksi.

Yksikätinen

Tänään olen keskittynyt tekemään asioita vain oikealla kädellä. Vasen käsi on oireilut jo parisen päivää ja tänään suuttui oikein huolella. Lopputuloksena se on lähes käyttökelvoton. Jälleen tuli huomattua, miten monessa käyttää vasenta kättä. Vaikka olen oikeakätinen, niin kyllä sitä vasentakin tarvitsee esimerkiksi tavaroiden paikallaan pitämiseen.

Kädestä huolimatta innostuin siivoamaan. Motivaattorina tällä erää oli sykemittari. Päätin kokeilla, miten raskasta siivoaminen on ja kyllä se jossain määrin kaloreitakin polttaa. Kulutus näytti olevan rauhallisen kävelylenkin luokkaa.

Aamujäykkyys

Tänään aamulla oli peräkkäin jo toinen todella vaikea aamu. Päkiät olivat niin kipeät, että käveleminen oli todella vaikeaa. Onneksi jalat kuitenkin vertyivät melko nopeasti ja käveleminen helpottui. Oletan, että tämä on oppikirjaversio nivelreumaan liittyvästä aamujäykkyydestä. Vastaavia jäykistelyitä minulla ei ole ollut reumalääkityksen aikana.

Iltaan mennessä jalat olivat jo sen verran hyvässä kunnossa, että lähdin kävelylenkille. Tunnin verran kävelin ja ainakin mieli piristyi. Viimeinenkin kipu hävisi ensimmäisen vartin aikana ja sen jälkeen liikkuminen tuntui jopa mukavalta.

Volttailua altaassa

Tänään lähdin aamupäivällä naapurikuntaan ja joululahjaostosten jälkeen raahasin luuni uimahallille. Uin puolisen tuntia ja kokeilin käytännössä viimeksi opettelemaani volttikäännöstä. Yllättävän hyvin asia oli päässä muhinut ja käännökset tuntuivat huomattavasti edelliskertaa helpommilta.

Sellaisen käytännön havainnon kuitenkin tein, että uiminen yhtä perää on huomattavasti raskaampaa kuin pysähtyminen altaan päädyssä. En ole ennenkään hengaillut vaan nopeasti pyörähtänyt ympäri. Silti sykkeet nousivat huomattavasti, kun kuvioon otti volttikäännöksen. En tiedä, paljonko oli kyse ihan siitä, että yritti liikaa ja kuvitteli olevansa kilpauimari, eli käytännössä ui liian kovaa.

Illalla lähdin vielä lenkille ajatuksena, että kävelen rauhaisan lenkin. Tuli kuitenkin laitettua vähän turhan vähän päälle ja meinasi tulla kylmä, joten otin muutaman juoksuaskeleen lämmitelläkseni. Lopputuloksena hölkkäsin tunnin lenkistä noin puolet. Ei ollut enää kotona kylmä.