Kotijumppa

Mitähän tästä päivästä kirjoittaisi? Kävin uimassa ja tein selkäjumppaa. Eli pitkälti samalla kaavalla menin kuin eilen.

Kokeilin jumppa DVD:n viimeisen jumpan. Kaiken kaikkiaan yllätyin noista jumpista, ne eivät tuntuneet järjettömän raskailta. Kaikissa oli joitain liikkeitä, joita en saanut tehtyä täydellisesti, mutta voittopuolisesti niissäkin ongelmat tulivat muualta kuin lihasvoimista. Esimerkiksi kaikkiin asentoihin en yksinkertaisesti taipunut. Osin olivat lihakset vaan niin jäykät ja osassa liikkeistä tulivat läskit tielle.

Kehitettävää siis vielä löytyy. Sinällään nuo jumpat ovat huomattavasti kevyempiä kuin ohjatut jumpat, joissa olen käynyt. No toisaalta tuosta saa mukavan puolentoista tunnin jumpan, kun tekee kaikki putkeen. Varmasti niin tehtynä jumppa on rasittavampi kuin yksilöiden summa. Liikkeet kuitenkin tuntuvat tehokkailta, joten eiköhän niistä ainakin jotain jää ohjelmaan.

Hengityksen ehdoilla

Tänään aamulla oli henki pitkästä aikaa hieman ahtaalla. Ahdisteli vielä uima-altaassa ja uinkin sitten hyvin rauhallisen vapaauinti treenin. Hyvin huomaa, miten tekniikka kehittyy vähitellen taloudellisemmaksi. Nyt pystyi uimaan kohtalaisilla sykkeillä pitkiäkin aikoja. Päkiää tuntui jaloilla potkiminen hieman ärsyttävän, joten meni lähinnä käsitreeniksi.

Illalla innostuin tekemään vielä tunnin selkäjumpan. Sain kaverilta lainaksi Ylen jumppa DVD:n, joka oli suunnattu juuri selän treenaamiseen. Kokeilin sitten pilatesta ja joogatyyppistä venyttelyä. Venyttelyssä oli hyvin paljon tuttuja liikkeitä venyttelyjumpasta. Pilatesosio puolestaan oli pitkälti uutta. Pääsääntöisesti pilates tuntui todella kevyeltä. Odotan mielenkiinnolla, miten kipeäksi lihakset saan, vaikka tehdessä ei juuri tuntunut miltään.

Jumpat tuntuivat hyvältä, mutta eivät nekään hengitystä täysin vapauttaneet. Pitää vaan yrittää pitää tuota selkää liikkuvana ja toivoa, ettei ahdistus ainakaan pahene. Tällaisenaan se on lähinnä ikävä kaveri, mutta paljoa sen ei tarvitse pahentua, että se alkaa häiritä ihan jo arjen toimintoja.

Päkiälepoa

Tänään olen sitten lepäillyt ja yrittänyt välttää kävelemistä. Illalla kävin kuitenkin muutaman sadan metrin päässä hakemassa pitsaa ja sekin tuntui olevan liikaa tuolle jalalle. Ikävästi juili kotiin kiivetessä ja kun otin kengät pois, jopa astuminen tuntui hankalalta. Alkuviikkokin menee varmasti lepäillessä. Uimaan voi hankkiutua, mutta jaloilla tehtävää liikuntaa en oikein arvaa harrastaa.

Voi jalka

Eilinen meni päkiän kanssa melko pitkälti lepäillessä ja tänään päätin sitten kokeilla liikkumista. Epäilin, että kipu johtuu pehmeäpohjaisista kengistä, joten laitoin jalkaan vaelluskengät, otin kävelysauvat käsiin ja lähdin tunnustelemaan. Fiksuna olisin ehkä voinut valinta reitin, josta on helppo kääntyä kotia kohti, missä vaiheessa tahansa. Näin en kuitenkaan tehnyt, koska jalka tuntui kestävän ihan hyvin ensimmäiset kaksi kilometriä.

Lähdin siis kiertämään ihanaa viiden kilometrin metsälenkkiä, jota ei voi mainittavasti lyhentää kuin kääntymällä alkumatkasta ympäri. Päkiä alkoi kuitenkin oireilla vasta lenkin puolessa välissä ja hyvin yllättäen. Ensimmäisestä tuntemuksesta kävelemistä haittaavaan kipuun oli matkaa korkeintaan sata askelta. Niinpä siis könkkäsin kotiin vajaan kolme kilometriä kipeällä päkiällä. Yllättäen päkiä ei kamalasti moisesta pitänyt.

Totesin, että huomenna pitää oikeasti ottaa tuon jalan kanssa rauhallisesti. Pikaisen googlettelun jälkeen havaitsin, että uudenvuodenpäivä on yksi niitä päiviä, jolloin uimahallit ovat kiinni. Siis huomisesta tulee väkipakolla lepopäivä. Joten eipä muuta kuin iltapäiväksi uimaan.

Muuten hyvä ratkaisu, mutta päätin lähteä itään päin, jotta voin samalla kertaa käydä katsomassa työkenkiä. Enpä tullut ajatelleeksi, että uusi vuosi on venäläisille iso juhla ja niitä riittää tuolla idän suunnalla. Uimahalliin ei meinannut sekaan mahtua. Sain kuitenkin uitua parikymmentä minuuttia ja perään vesijuostua vähän pidempään. Jännästi potkut tuntuivat tuossa jalassa, joten keskityin harjoittelemaan lähinnä käsivetoja.

Lahopää

Lähdin tänään naapurikuntaan uimaan. Muuten reissu meni ihan putkeen, mutta uimahallin parkkipaikalla totesin, etten muistanut ottaa lompakkoa mukaan, eikä mistään taskuistakaan löytynyt riittävästi rahaa, jotta olisi uimisen voinut maksaa. No autolla ajelu on aina yhtä mukavaa, joten rattaat ympäri ja kotia kohti. Kotona huomasin, että olin kaiken huipuksi ottanut mukaan väärän repun. Eli eipä olisi ollut uimavarusteitakaan, vaikka olisin halliin sisälle päässytkin.

Illalla tästä suivaantuneena jumppasin kotona selän huolella pitkästä aikaa. Yllättävän hyvin kroppa taipui eikä liikkuvuudessakaan ollut moitittavaa, vaikka jumppaaminen on viimeaikoina jäänyt. Mielenkiinnolla odotan, miten kipeäksi saan lihakseni, vaikka tietoisesti yritin tehdä kevyesti.

Eilen ja tänään on vasen päkiä ollut epäilyttävän tuntuinen. Pidemmästä kävelystä se kipeytyy ja on todella kipeä. Kipu on kuitenkin täysin eri paikassa ja erilaista kuin reumakipu. Tämä on päkiän alapuolella ja selkeästi pistemäistä. Reumakipu tuntuu päkiän yläpuolella vähän kuin tylpällä viivoittimella painasi kovaa. Lisäksi tätä kipua ei tunnu liikkeelle lähtiessä ja se helpottaa pienenkin lepotauon aikana. Nyt yritän keksittyä selittämään itselleni, että tämä voi olla normaalin ihmisen kipua ja mennä ohi ihan itsestään.

Reuma on tuonut mukanaan ihan uuden suhtautumisen kipuun. Kipu on liiankin tuttu ja arkipäiväinen kaveri. Toisaalta harvaan kipuun osaa suhtautua enää normaalina kipuna, vaan huolestuu turhastakin. Ihmistä silloin tällöin sattuu johonkin ja terve ihminen suhtautuu siihen huomattavasti rauhallisemmin kuin minä. Toisaalta kivuista löytyy jatkuvasti uusia vivahteita ja kyky kuvailla kipua kehittyy.