Lepoa

Tänään olen viettänyt päivän Vuorimiespäivillä ja keskittynyt antamaan itsestäni kohtalaisen hyvin käyttäytyvän kuvan. Suoraan tilaisuudesta lähdin serkun kyydillä vanhemmilleni, joten lepopäivä sopi päivän ohjelmaan kuin nakutettu.

Venytellen

Koska alkuviikko oli mennyt melko raskaan liikunnan parissa, päätin tehdä tästä päivästä rauhallisemman ja lähdin ohjattuun venyttelyyn. Ainoa aikataulullisesti sopiva jumppa oli kolmen vartin matkan päässä, mutta päätin kuitenkin tuhlata aikaa matkustamiseen, jotta tulisi kerrankin venyteltyä huolella. Valitettavasti tällä kertaa venyttely oli pettymys. Kovin monimutkaisia venytyksiä peruslihasryhmille enkä onnistunut tekemään niitä hyvin. No tiedänpä vastaisuuden varalle, ettei tuohon jumppaan kannata hakeutua.

Palauttava treeni

Tänään oli tarkoitus mennä hydrospinningiin, mutta sujuvasti unohdin lipun kotiin, joten en ennättänyt jumpalle. Päätin kuitenkin nauttia uinnista pitkässä altaassa, mutta sykkeet nousivat rauhallisesta vauhdista taivaisiin, joten päätin siirtyä vesijuoksun pariin.

Selkälihakset kyllä kertovat, että jotain liikuntaa on tullut harrastettua. Enpä ole ennen saanut selkälihaksia näin jumiin pelkästään liikkumalla. Vaikka selkä on jäykkä ihan lihasjumin vuoksi, tunne on aivan erilainen kuin reumakivussa. Ihan rehellisesti lihakset vaan ovat väsyneet ja maitohapoilla.

Jatkoa lajikokeiluille

Eilisen tutun ja turvallisen jälkeen oli jälleen aika palata uusien lajien pariin. Päivän laji oli kahvakuulailu. Eilinen salirääkki tuntui käsilihaksissa ja mietinkin koko tunnille lähtemistä. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ajatuksella, että ensimmäisellä kerralla ei ole pakko tehdä täysillä.

No arvatahan saattaa osasinko tehdä muuten kuin täysillä. Tunnin henki oli treenataan yhdessä ja kovaa. Niinpä hetken tekniikkaopetuksen jälkeen huomasin kehottavani paria entistä kovempaan vastukseen ja piiskasin itseäni puristamaan viimeisetkin voiman rippeet kropasta. Loppuverryttelyssä en meinannut jaksaa käsiä heilutella haaraperushypyistä puhumattakaan. Silti oli kokoajan todella hyvä olo, eikä itsensä rasittaminen tuntunut lainkaan vastenmieliseltä.

Tunnin jälkeen lihakset olivat melko väsyneen tuntuiset ja parisen tuntia loppumisen jälkeen selkälihaksissa tuntuu selvästi arkuutta, joten ainakin jotain on tullut tehtyä. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että löysin yhden kiinnostavan oloisen lajin. Muutama treeni kerta on saatava lisää, ennen kuin pystyn muodostamaan lopullista kuvaa lajista, mutta ensivaikutelma on kuitenkin erittäin positiivinen.

Lepopäivä jaloille

Viime päivien liikunta on rasittanut melko paljon jalkoja ja jättänyt yläkropan vähemmälle. Niinpä päätin tänään antaa jaloille kevyemmän päivän ja keskityin yläkropan rääkkiin. Jotta jalat eivät olisi päässeet täysin lepäämään, kävelin uimahallin salille. Salilla tein sitten yhdistetyn yläselän ja käsien treenin.

Tällä kertaa en edes yrittänyt säästellä ja vedin treenin täysillä. Kerrankin sain oikeasti laitettua riittävästi painoja ja yhtä liikettä lukuun ottamatta viimeinen sarja jäi vajaaksi. Tähän saakka olen yleensä vain pyrkinyt tilanteeseen, jossa lihakset tulee vedettyä aivan loppuun. En toki nytkään loppuun saakka vetänyt, vaan jätin treenin kolmen sarjan jälkeen.

Salitreenin jälkeen uimahallin saunassa oli todellinen voittaja fiilis. Se olo, kun on antanut treenille kaikkensa, löyly hellii väsyneitä lihaksia ja voi vain nauttia olosta. Jo pelkästään tuon olon takia kannatti lähteä salille.