Jäykistellen

Jo aamulla herätessä selkä tuntui jäykältä, mutta vääntäydyin kuitenkin ylös sängystä. Koska selästä piti saada työkykyinen aloitin aamun poikkeuksellisesti lihaskunnolla. Kahvakuulailin puolen tunnin aamujumpan ja selkä tuntuikin vertyvän moisesta. Valitettavasti vertyminen jäi väliaikaiseksi ja viimeistään iltapäivällä selkä hidasti menoa melkoisesti.

Muutenkin reuma on yrittänyt nostella päätään. Useammassa pikkunivelessä on tuntunut jäykkyyttä ja vähän kipuakin. Lisäksi toinen polvi on oikutellut jonkin verran, joten reuma todellakin kertoo olevansa olemassa. Yllättäen viime aikoina kiukutellut lonkka on jättänyt mielipiteensä tällä kierroksella kertomatta.

Vetämätön

Tänään olen työpäivän kunniaksi liikkunut melkoisesti. Käytiin tarkastamassa padot ja siihen sisältyi jonkin verran kävelemistä, vaikka isot linjat ajettiinkin autolla. Joukkoon mahtui jonkin verran kiipeilyä jyrkkiä valleja pitkin, joten liikuntaakin tuli. Polvella oli selvästi mielipide kiipeämisestä, mutta kesti se kuitenkin könyämisen.

Kotiin ajellessani ajattelin tekeväni kahvakuulatreenin, mutta taitaa väsymys yllättää ennen kuin selviän tuonne pihalle jumppailemaan. Jostain syystä väsymys on painanut koko päivän pitkähköistä yöunista huolimatta. Eilen kuitenkin nukahdin lähes heti kotiin tultuani ja nukuin lähes kellon ympäri.

Iltalenkki

Tänään on sitten palattu sorvin ääreen. Oli todella kiva nähdä talvelta tuttuja työkavereita ja huomata, ettei minua ollut unohdettu. Töiden makuunkin vähän pääsin, joten ihan turha päivä ei muutenkaan ollut.

Illalla lähdin sateen jälkeen hölkkäämään. Ajattelin hölkkäillä fiiliksen mukaan sellaisen lenkin, mikä hyvältä tuntuu. Kartasta yritin katsella sopivaa lenkkiä, mutten oikein löytänyt. Useampikin lenkki meni, mutten oikein saanut selvyyttä, ovatko reitit juoksukelpoisia. Nimittäin lauantaiaamun lenkki näytti kartalla menevän ihan teitä pitkin. Niinpä tyydyin juoksemaan edestakaisin hiekkatietä. Matkaa kertyi reilut kahdeksan kilometriä ja juokseminen tuntui loppuun saakka hyvältä.

Aamut

Reumaanhan kuuluu tyypillisesti, että aamulla olo on huono ja paranee päivän mittaan. Tämä selkeä sykli on ollut nähtävissä minunkin taudissani. Tosin sen jälkeen, kun lääkitykset on saatu suurin piirtein kohdalleen, aamuoireet ovat olleet melkoisen lieviä.

Tänä aamuna tauti päätti poiketa viime aikoina totutusta ja sängystä ylös nouseminen oli todella haastavaa. Selkä oli herätellyt jo muutamaan otteeseen yöllä ja oli aamullakin melkoisen kipeä. Sinällään pelkästään kipeällä selällä sängystä nouseminen vielä onnistuu (kontalleen lattialle ja siitä sitten käsillä tukien seisomaan), mutta selän lisäksi päättivät oireilla myös nilkat ja toinen lonkka, joten normaali reitti ei oikein luonnistunut.

Sänkyynkään ei auttanut jäädä makoilemaan, koska olin lupautunut lähtemään näyttelyyn tänäänkin. Tällä erää oli siis vain irvistettävä ja saatava luut liikkeelle. Koko aamu meni kovin köntyksenä ja monien vaiheiden jälkeen pääsin kuitenkin matkaan. Eipä tuo reilun tunnin ajomatka ainakaan parantanut tilannetta ja tuttavien seuraan päästyäni, ensimmäinen tervehdys oli "näytätpä kamalalta". No parin tunnin pyörimisen jälkeen aamujumituksesta ei ollut jälkeäkään. Huomisaamua odotellessa.

Aamureippailu

Tänään aamulla sain ajatuksen, että käyn aamu-uinnilla. Hetken aikaa oloa kokeiltuani päätin lähteä ensin aamulenkille ja käydä lenkin jälkeen uimassa. Muuten hyvä suunnitelma, mutta unohdin uimisen. Lenkin ajattelin ottaa rauhallisena hölkkänä, mutta päädyin reitille, joka koostui kapeasta polusta, jota en uskaltanut juosta. Niinpä taisin kävellä ainakin puolet lenkistä. Lenkin jälkeen päätin hieman kiusailla kahvakuulaa ja tein sillä noin vartin treenin.

Aamupalaa söin mökin kuistilla ja nautiskelin auringonpaisteesta, kosken kohinasta ja käen kukunnasta. Mietin, että tällaisiin maisemiin voisi hyvinkin jäädä pysyvästi. Tosin taitaa olla aika eri asia asua talvella ja vastata itse esimerkiksi lumitöistä. Näin mökkiasujana moiset ovat yleensä isännän vastuulla.

Päivän vietin sitten koiranäyttelyssä ja tuli käveltyä ja seisoskeltua riittävästi. Jo kotiin lähtiessä nivelissä tuntui jäykkyyttä ja mökillä en meinannut päästä ulos autosta, kun kaikki isot nivelet ja selkä tuntuivat kipeiltä ja voimattomilta. Tilannetta ei taatusti auttanut, että kastelin aamulla tukipohjalliset ja jouduin kulkemaan päivän ilman niitä.