Epäonnistumisia ja autoilua

Koska ihminen arvottaa elämässään asioita, päätin lähteä koiran kanssa rotumestaruuskisoihin Etelä-Suomeen, vaikka Savosta olisi ollut huomattavasti lyhyempi matka seuraavalle laitospaikkakunnalle. Reissu olisi ollut parempi jättää tekemättä, sen verran penkin alle koe meni. No rotumestaruuspronssia kuitenkin tuli.

Kokeen jälkeen loppupäivä menikin autossa istumiseksi. Mittariin kertyi reilu 400 kilometriä ja selän mielestä istumista riittävästi. Lupasin vielä hakea kaverin bussilta keskellä yötä, joten yöunet jäänevät erittäin lyhyiksi.

Keskeltä etelään

Aamulla heräsin huonosti nukutun yön jälkeen heti viiden jälkeen. Jonkun tovin pyörin sängyssä, mutta aika pian totesin, ettei uni tule ja nousin ylös. Pakkailin savolaiselämäni ja olin jo kahdeksan aikaan melko valmis jättämään Savon taakseni.

Päivä menikin sitten ajellessa pääradan varteen. Selkä oli taas mieltä istumisesta ja taukoja tulikin pidettyä vähintään riittävästi. Perillä lyhyet ja huonot yöunet tuntuivat väsymyksenä, mutta siitä huolimatta päiväunille ei oikein löytynyt aikaa. Toivottavasti ensi yö on helpompi ja saan nukuttua edes jokusen tunnin hyvin.

Reuman kosto

Eilen hehkuttelin sitä, miten työn tohinassa reuman unohtaa tyystin ja olo on kuin terveellä. Tänään aamulla olin valmis perumaan sanani. En muista, koska olisi viimeksi ollut näin haastava aamu. Nilkat olivat kuin jalkapallot ja käveleminenkin tuntui jalkapalloilla kävelemiseltä. Selkä oli lähes yhteistyökyvytön eivätkä kädetkään näyttäneet parhaita puoliaan.

Aamujäykkyys toki helpotti ajan mittaan, muttei koko päivänä päässyt unohtamaan, olevansa reumaatikko. Kipulääkkeitä on mennyt taas maksimiannos ja silti olo on ollut välillä melko kurja. Illalla kävin kokeilemassa auttaisiko liikunta ja uiminen tähän oloon. Yritin sekä uida että vesijuosta, mutta kumpikaan ei tuntunut mukavalta, joten lilluin altaassa vartin verran ja lähdin kotiin. Liikunta ei selvästi auta tähän oloon.

Työnarkomaanin tauti

Kuten blogistakin voi lukea, reumani on ollut viimeaikoina melko aktiivinen. Tänään tuli kuitenkin töissä tehtyä melko työntäyteinen päivä. Aamulla töihin kävellessäni pohdiskelin, miten kädet tuntuvat melkoisen hankalilta. Seuraavan kerran tauti vaivasi kotiin lähdön yhteydessä. Vaikka aamulla tuntui, ettei käsillä tee juuri mitään, niin työ tuntui parantavan ne. Se ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia, koska tunnetusti liialla työnteolla on haittapuolensa.

Museo

Tänäänkään en mainittavasti harrastanut liikuntaa. Viimeaikoina on muutenkin tullut liikuttua melko vähän. En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus, mutta ei aktiivinen reuma nyt erityisesti patista liikkumaan. Tiedän hyvin, että liikunta voisi olla hyvä apu olon kohentamiseen. Ei vaan huvita kokeilla, koska kävely on epämiellyttävää ja uimaan ei oikein pääse kuin luonnon vesiin.

Koko kesälle asetin kaksi projektia. Pitää käydä Kolilla ja kaivosmuseossa. Ensimmäinen tuli suoritettua jo toukokuussa ja tänään oli museon vuoro. Seuraksi sain muutaman opiskelukaverin ja mukavasti pari tuntia vierähtikin. Sinällään kaivoskäynti oli ihan kokemisen arvoinen, vaikka minua kiinnostavasta aiheesta eli rikastamisesta oli turhan vähän tietoa. No kerran viiteentoista vuoteen on hyvä käydä tuossakin museossa.