Vauhdikasta vesijumppaa

Olin ajatellut meneväni tänään combattiin, mutta koska lonkka jatkoi eilisen tyyppistä oireiluaan, päätin vaihtaa kuntonyrkkeilyn nivelystävällisempään vesijumppaan. Kokemus on opettanut, että vesijumpat ovat yleensä kevyitä, joten otin niitä samoin tein kaksi peräkkäin. Ensin hydrobiciä matalassa ja sitten syvässä vedessä.

Tällä kertaa molemmat jumpat olivatkin melkoisia tehopakkauksia. Musiikki oli mukaansa tempaavaa ja vetäjä positiivinen piiskuri. Jo ensimmäisen viiden minuutin aikana nousi väkisin hymy huulille ja hymy pysyi koko puolen tunnin jumpan. Helpolla ei päässyt missään kohti, hiki virtasi ja lihakset huusivat armoa. Tunnin jälkeen jäi todella hyvä fiilis. Kerrankin räväkkää vesijumppaa.

Kun kerran olin ilmoittautunut toiseenkin jumppaan, niin sinnehän se oli mentävä. Sama vetäjä rääkkäsi meitä tällä erää uimasyvyisessä vedessä. Helpolla ei päässyt tälläkään tunnilla, vaikka itselleni välillä armoa annoinkin. Tunnin jälkeen altaasta noustessa jalat tuntuivat keitetyltä makaronilta ja saunan lauteilla palautusjuoma hupeni huomaamatta. Ohjaajan nimi on mielessä, tähän rääkkiin haluan uudelleenkin.

Lusmu olo

Aamulla herätessäni ihmettelin, miten hyvä aamu olikaan. Pitkään aikaan yksikään aamu ei ole ollut näin helppo. No aamun ilo oli melko turhan aikaista. Jo aamiaispöydässä lonkkaa alkoi pakottaa melkoisesti ja bussipysäkille kävely oli todella tuskaista. Sellaisia töpöttäviä askeleita pystyi ottamaan.

Koko päivä meni vähän vastaavissa merkeissä. Istuminen oli välillä melko ikävää ja liikkeelle lähteminen vielä ikävämpää. Päivän mittaan lonkka hieman vertyi, mutta ei se kunnossa ollut koulupäivän jälkeenkään. Kipulääkkeillä kivun sai kyllä piiloon, mutta jäykkyys jäi.

Otsikon lusmu olo puolestaan johtui siitä, että peruutin viimetipassa kahvakuulajumpan tältä illalta. En tiedä, mitä kahvakuulailu olisi tehnyt lonkalle. Se olisi joko pitänyt siitä tai suuttunut lisää. Ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen olo, että haluaisin harrastaa mitään hikiliikuntaa. Nyt illalla sitten miettii, että olisiko sittenkin pitänyt. Jos ei olisi käynyt kahvakuulailemassa, olisi voinut käydä salilla tekemässä käsitreenin tai uida matkaa. No päätös on kuitenkin tehnyt ja tänään lepäsin.

Positiivinen yllätys

Tänään pääsin taas nauttimaan tiistain vääntelyistä, eli peräkanaa 50 minuuttia joogaa ja venyttelyä. Sellainen kankean unelma, melkein kaksituntia kropan vääntelyä höystettynä tukilihasharjoitteilla. Hieman pelotti mennä kesän venyttelemättömyyden jälkeen tunneille, mutta yllätyin todella positiivisesti. Hiukan nivelet vaivasivat, mutta eivät haitanneet kokonaisuuden positiivisuutta.

Vesijumppapäivä

Eilen illalla selvisin Helsinkiin ja muuttoruljanssi loppui. Päätin juhlistaa asiaa aamuvesijumpalla. Niinpä jumppailin tunnin verran ennen aamupalaa. Onneksi valitsin tällaisen pehmeän laskun. Jo kevyessä jumpassa tuntui muutamaan otteeseen nivelissä ikävältä.

Joko nämä oireet voivat johtua liikkumattomuudesta tai liikkumattomuus on oireiden syytä. Koko kesä on tullut lepäiltyä enemmän tai vähemmän, joten nyt lienee aika siirtyä liikunnan kokeiluun. Ei kamalasti kyllä motivoi liikkumaan, jos jatkuvasti tuntuu kipua, mutta toisaalta ainakin ennen liikunta on hävittänyt fibro-oireet.

Ruokavaliohoidoista

Kun reumasairauksista etsii tietoa netistä, ei yleensä kovinkaan kauaa mene, ennen kuin löytää jonkun kokemuspohjaisen kertomuksen reumasta ja ruokavaliosta. Tämän hetken trendi tuntuu olevan, että lähteestä riippuen vähähiilihydraattinen, gluteeniton tai tärkkelyksetön ruokavalio parantaa kaikki reuman oireet. Kun vielä rajoittavaan ruokavalioon lisätään liuta erilaisia lisäravinteita ja super foodeja, reuman paraneminen on lähes varmaa.

Kaikista reumalääkkeistä pääsee eroon erittäin nopeasti ja samalla sivuvaikutukset lakkaavat. Esimerkiksi sosiaaliset rajoitteet eivät ole sivuvaikutuksia. Onhan ihan normaalia, ettei esimerkiksi kahvireissulla pysty syömään mitään tarjottavaa.

Nettiin voi kirjoittaa kuka vaan ja oikeastaan juuri sitä, mistä haluaa kirjoittaa. Niinpä netti tuntuu olevan pullollaan niitä ihmisiä, jotka ovat parantuneet uuden ruokavalion myötä. Toisaalta ne, jotka ovat ruokavaliota kokeilleet ja todenneet sen toimimattomaksi, eivät yleensä jaksa osallistua aiheesta käytävään keskusteluun ainakaan kovin pitkään kokeilun jälkeen.

Reumani puhkeamisen aikoihin koin karppauksen hyväksi tavaksi pudottaa painoa ja olin useampaan otteeseen melko vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Sairastumisen myötä ote ruokavaliosta lipsui pahemman kerran ja jaksoin panostaa syömisiini seuraavan kerran ehkä puolen vuoden kuluttua. Silloin aloitin aiemmin hyväksi havaitulla karppauksella. Jo kolmantena päivänä oireilevien nivelten määrä lisääntyi huomattavasti ja kokeilu jäi siihen.

Olen myöhemminkin muutamaan otteeseen kokeillut erilaisia vähähiilihydraattisia tai -tärkkelyksisiä ruokavalioita samalla tuloksella. Kun syön ravitsemussuositusten mukaista ruokaa, olo pysyy kohtalaisena. Kun ruokavalioon lisää enemmän joko hiilihydraatteja tai rasvaa, niin reuma aktivoituu. Tilannetta ei tietenkään helpota ruokavaliomuutoksesta seuraava henkinen stressi. Asia pitää omaksua ja se kuluttaa melko paljon henkisiä voimavaroja.

Lisäksi koen erittäin epämiellyttävinä elämääni rajoittavat asiat. Jos ruokavaliosta jättää pois jonkin merkittävän osan, se yleensä tuottaa tilanteita, joissa ei voi ottaa haluamaansa herkkua. Vaikken päivittäin käykään kahvilla kavereiden kanssa, haluan niillä kerroilla syödä sitä, mitä tekee mieli, enkä vain tyytyä mustaan kahviin.

Jos joku saa avun ruokavaliosta reuman hoidossa, niin ei se minulta ole pois. Minä kuitenkin mieluummin syön lääkkeeni ja nautin ruuan mukanaan tuomista pienistä iloista, kuin elän kovin rajoittavalla ruokavaliolla. Oli tässä kyse medikalisoitumisesta tai lääketehtaiden edun puolustamisesta, luotan mieluummin hoitoihin, joista on tieteellisesti todistettua näyttöä.