Sairaus on mieliala

Keskustelin tuossa päivänä muutamana puolitutun kanssa, joka oli sitä mieltä, että sairauden oireet häiritsevät juuri niin paljon kuin niiden antaa häiritä. Osin voin allekirjoittaa tuon näkemyksen. Yleensä en sitä itseeni sovella, mutta tänään päätin, että selkäni saisi olla jo terve ja päätin elää kuten se olisikin sitä.

Käytännössähän tämä tarkoitti mukavia loskalumitöitä ja melkoista määrää lumen siirtoa paikasta toiseen. Aura-autokin oli käynyt piristämässä päivää, joten tekeminen ei ihan ensiksi loppunut kesken. Kun olin lappanut lumet lähdin vielä lenkittämään koiran liukkaille kävelyteille kuin uhmatakseni selkää. Illalla viimeistelin kuvion vielä saunanlauteilla. Jos pääsen huomenna ongelmitta ylös sängystä, selkä todellakin on toipumaan päin.

Vuoden viimeisessä viestissä pitäisi tehdä jonkin näköistä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja suunnata katsetta tulevaan. Katsotaan innostunko huomenna, tänään keskityn iloitsemaan tuosta selästä.

Asunnoton

Yksi vaihe elämässä on takana ja tänään palautin edellisen asuntoni avaimet. Nyt olen siis lähes virallisesti asunnoton. Kirjoilla olen vanhemmillani, mutta omaa asuntoa minulla ei tällä hetkellä ole. Asun satunnaisissa paikoissa Savossa ja pääkaupungissa. No toisaalta eipä ole paljoa asumiskustannuksiakaan.

Selän osalta voin todeta, että piikin aiheuttama kipu alkaa olla mennyttä, mutta selkä alkaa palata siihen jouluiseen olotilaan eli välttämättä piikistä ei ollut mitään hyötyä. Seurailen tuota selkää nyt loppuvuoden. Olisihan se kuitenkin syytä saada kuntoon, kun viikon päästä alkaa koulukin ja silloin pitäisi olla istumiskunnossa.

Huomenna on biologisen lääkkeen pistopäivä ja sen luulisi auttavan, jos tämä on tulehduksellista. Minusta tämä ei vaan missään vaiheessa ole tuntunut reumaselältä, mutta lääkärille reumaattisuus tuntui olevan itsestään selvä enkä jaksanut ruveta asiasta vääntämään.

Valoa tunnelin päässä

Tänään selkä tuntui taas paremmalta kuin koko viikolla. Ei se kunnossa ole ja istumista se ei pitkään kestä. Kuitenkin voinen sanoa, että se on paranemassa piikin vuoksi tai siitä huolimatta. Nyt on sitten vuorostaan oireillut lonkan seutu. Luulen, että lonkan oireilu joutuu muuttuneesta rasituksesta ja toivon, että oireilu poistuu piakkoin.

Tänään olen harrastanut liikuntaakin. Kävelin koiran kanssa vajaan tunnin lenkin. Pidemmällekin olisin kävellyt, mutta selkä alkoi tuntua sen verran aralta, että totesin paremmaksi kääntyä kotiin. Ilmeisesti selkä ei kamalasti ottanut nokkiinsa, mutta kyllä se selvästi väsyi.

Erilainen selkä

Tänään olen vastannut monesti kysymykseen selkäni kunnosta. On ollut aika hankala vastata selkeästi. Selkä on erilainen, mutten osaa sanoa, onko se parempi. Jossain määrin sen on kivuttomampi, mutta toisaalta paljon jäykempi.

Tänään olen jo liikkunut jonkin verran. Aamulla kävin kaupassa ja apteekissa tilaamassa lääkkeitä ensiviikolle. Iltapäivästä sosiaalistuin koirapuistossa. Molempien reissujen jälkeen piti pötkötellä jokunen hetki.

Piikki ja lepoa

Aloitin aamun lähes toivottomalta tuntuvalla projektilla. Soitin pitkien pyhien jälkeen terveyskeskukseen tuosta selästä. Yllättävän nopeasti pääsin läpi ja hoitaja ei kyseenalaistanut yhtään hoidon tarvetta. Alkuun pohdittiin fysioterapeutilla käymistä, mutta päädyin kuitenkin lääkärin vastaanotolle.

Lääkäri ei paljoa tutkinut, hyvä kun pääsin ovesta sisään ennen kuin lääkäri tökkäsi sormellaan SI-nivelen seutuun ja kysyi sattuuko tämä. No sattui ja ihan vietävästi. Hoidoksi sain sitten kortisonipiikin nivelen seudulle ja ohjeen levätä tämän päivän. Ehdoton istumiskielto tuli ja seisomisestakaan selkä ei juuri välittänyt, joten olen sitten viettänyt päivän melko tehokkaasti sohvalla elokuvia katsellen.

Selkä käyttäytyi kortisonipiikin jälkeen kuten valtaosa aiemmin pistetyistä nivelistä. Alkuun selkä tuntui todella hyvältä, koska piikin joukossa oli puudutetta. Kun puudutus haihtui, selkä oli huomattavasti kipeämpi kuin aamulla lääkärille mennessä. Voisin tehdä taas katteettomia lupauksia, ettei enää ikinä kortisonia, mutta toisaalta se helpottaa alun jälkeen todella nopeasti.

Kävin samalla reissulla myös verikokeissa. Nyt biologisten lääkkeiden aloittamisen yhteydessä otetaan verikokeita tihennetysti muutamaan kertaan. Verikokeet toivat tullessaan melko yllättävän tuloksen. Tulehdusarvoni olivat ensimmäistä kertaa neljään vuoteen normaalit ja siitä voisikin päätellä, että pieniä ihmeitä biologiset lääkkeet tekevät.