Piikki pistää

Yöllä päätin, että olen sen verran kipeä, että sijoitan itseeni sievoisen summan rahaa. Niinpä tänään päädyin ortopedille piikitettäväksi. Hyvin hän pistikin, mutta selkä on jälleen jopa kipeämpi kuin aamulla. Sitä se kortisoni teettää. Toivottavasti huomenna olo on huomattavasti parempi.

Kun kerran aloitin tuhlaamisen, jatkoin sitä apteekissa ja hain vuoden toisen annoksen biologisia lääkkeitä. Sielläkin sai maksaa riittävän suuren summan. No tällä ostolla meni kelan lääkekatto rikki ja loppuvuoden lääkkeet ovatkin sitten edullisempia ja tästäkin ostosreissusta kela maksaa osan takaisin.

Lääkäriä etsimässä

Tämä päivä on kulunut selvitellessä, mistä mahdollisesti saisin kortisonipiikin selkääni. Aika hankalaksi kuvio tuntuu  menevän ja ainoa vaihtoehto näyttäisi olevan yksityinen ortopedi. Muuten ei ole pistotaitoisia lääkäreitä saatavilla täällä eikä kotikunnassani. Nyt pitäisi tehdä päätös, että olenko valmis maksamaan yksityiselle piikistä, eli käytännössä kuinka kipeä oikeasti olenkaan.

Surkeudesta selkäkipuun

Eilinen meni pitkälti oman surkeuden suremiseen. Huonot päivät tuntuvat seuraavan kipuepisodeja kuin junan vaunut veturia. Kun luulee, että pahin on ohi ja kivut jälleen hanskassa, hyökkää takavasemmalta ahdistus ja alemmuuden tunne. Näin siis silloin, kun moista vähiten osaa odottaa. Eilen pakotin itseni elokuviin, mutten erityisesti nauttinut reissusta, vaan tuntui henkisesti todella raskaalta hankkiutua ulos ovesta.

Tänään aamulla heräsin henkisesti paljon paremmassa kunnossa. Kunpa fyysisestä kunnosta olisi voinut sanoa samaa. Alaselkä oli kuin tulessa ja sängystä ylös pääseminen oli todella haastavaa. Käsiäkään ei voinut juuri nostaa, koska silloin viilsi alaselästä todella kovaa. Taistelin kuitenkin itseni liikkeelle ja hankkiuduin vesijumppaan. Vesijumppa ei pitkään aikaan olekaan ollut näin tuskaista. Kaikki kiertoliikkeet sattuivat hurjasti ja altaasta ylös kiipeäminen meinasi jäädä tekemättä.

Ajattelin vielä kokeilla kävelemistä paikasta toiseen, mutta koska se ei auttanut hankkiuduin terveyskeskuspäivystykseen. Kolmen tunnin jonottamisen jälkeen tapasin kandin, joka hyväksyi diagnoosiehdotukseni, muttei osannut pistää kortisonia. Käytiin läpi aika iso liuta hoitovaihtoehtoja, joista valtaosasta kieltäydyin.

Tunsin olevani melkoisen hankala potilas, koska minulle ei kelvannut tulehduskipulääke piikkinä eikä suun kautta eikä kortisonikuuri. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, että kokeilen lihasrelaksantteja ja jos ne eivät auta, hankkiudun jonkun pistämiskykyisen vastaanotolle. Samalla lääkäri kirjoitti minulle viikon sairausloman selän takia.

Vatsan väänteitä

Jotta elämä ei menisi liian helpoksi, tänään vatsa suuttui kipulääkkeiden syömisestä. Koska biologiset lääkkeet ovat olleet tauolla, on tulehduskipulääkkeitä mennyt melko paljon, että olen pysynyt toimintakykyisenä. Näköjään vatsa ei kestä noitakaan tulehduskipulääkkeitä edes vatsasuojan kanssa. Tänään kuitenkin pistin biologisen lääkkeen ja kovasti toivon, että edes reumaoireet helpottavat.

Henkinen väsymys

Tänään on ollut henkisesti raskas päivä. Osallistuin soveltuvuusarviointiin ja psykologitoimistolla meni koko päivä. Kokoajan oli aktiivista tekemistä ja montaa hengähdyshetkeä ei ollut. Testin jälkeen olo oli todella sekava. Pää oli tyhjennetty kaikesta järjellisestä, mutta kroppa olisi halunnut koheltaa.