Faktojen äärellä

Aloitin aamun tekemällä noin tunnin aamulenkin kävellen. Lääkäri antoi komennon liikkua, vaikka polvi turpoaisikin, joten päätin nauttia kevätaamusta kiertää tutun lenkin. Aiemmin tuohon lenkkiin on mennyt noin kolme varttia normaalia lenkkivauhtia. Nyt kävelin mielestäni reippaasti ja sain kuitenkin aikaa kulumaan tunnin. Sykemittaria ei ollut matkassa, mutta väitän sykkeen kuitenkin olleen melko korkealla.

Lenkin jälkeen päätin tehdä jotain toimimattomalle sykemittarilleni ja ajelin tuonne isompaan kaupunkiin mittarin korjaukseen ja vaatekaupoille. Päädyin kuitenkin ostamaan tyystin uuden sykevyön, jonka saa yhdistettyä puhelimeen. Sykemittari menee nyt alkuun kokeiluun yöksi, mutta eiköhän sitä huomenna ulkoiluteta ihan kävelylenkilläkin.

Kaupungilla pyöriessäni näin vielä työkaverin. Emme vaihtaneet yhtään sanaa, mutta minulle jäi kuitenkin olo, että olisin jäänyt kiinni jostain väärästä. Oikeasti en tehnyt mitään kiellettyä, mutta silti työkaveriin törmääminen kaupungilla tuntuu väärältä.

Mökin rauhaan

Vaikka polvilääkäri kirjoitti sairauslomaa helatorstaihin saakka, päätin kuitenkin ajaa takaisin Savoon. Sitä vaan kaipaa omaa aikaa ja omia rutiineita. Lisäksi kevätpäivät luonnon keskellä eivät missään nimessä olleet vastenmielinen ajatus.

Niinpä ajelin tänään taas vajaan neljäsataa kilometriä. Torstaisesta piikistä oli siinä mielessä apua, että selkä ei vaatinut kovin paljoa taukoja. Pidin yhden tauon, kun selkä alkoi tuntua epämiellyttävältä. Seuraavan kerran selkä kertoikin mielipiteensä pari kilometriä ennen määränpäätä. Enpä muista, koska tämän välin ajaminen olisi ollut näin kivutonta.

Tylsää toipumista

Kun eilen ja toissa päivänä sain luvan rasittaa polvea ihan oman mielen mukaan, en ole tänään erityisesti edes yrittänyt säästää polvea. Polvi selkeästi rasittui ja kipuilikin illalla, mutta ei siitä kuitenkaan tullut ihan mahdoton. Polvituki varmasti vähentää näitäkin kipuiluita ja pääsen liikkeelle paljon paremmin.

Kun julkinen terveydenhuolto toimii

Terveysteema jatkui tänäänkin. Kävin tänään fysioterapeutilla, koska hänellä ei ollut antaa aikaa eiliselle. Päivä se oli tänäänkin ja tunnin verran ihmeteltiin sekä SI-nivelien ympäristöä että polvea. SI-niveliin sain taas hyviä liikkeitä, joiden voi olettaa auttavan selkäoireisiin, kunhan selkä on siinä kunnossa, että niitä pystyy tekemään kivuttomasti. Myös polvi huomioitiin hyvin harjoituksissa ja liikkeet pitää tehdä polven ehdoilla.

Eilen ortopedi antoi liikkumisluvan, joten nyt vain pitää löytää ne polvea kipeyttämättömät tavat liikkua. Sain kokeilla vähän väärän kokoista polvitukea ja se helpottikin esimerkiksi portaiden kulkemista melkoisesti. Yhdellä puhelulla fysioterapeutti varmisti maksusitoumuksen lääkäriltä ja alle tunti kyseisestä keskustelusta sopiva polvituki oli valittu paikallisen apuvälineyrityksen valikoimista. Valitettavasti oikeaa kokoa ei ollut hyllyssä, joten saan tukeni vasta ensi viikolla postitse.

Kävin itseni kanssa eilen ja tänään väittelyn. Ortopedi kirjoitti eilen minulle kaksi viikkoa sairauslomaa polven takia. Jostain syystä minun on kuitenkin todella vaikea antaa itselleni periksi ja olla polven takia poissa puolitoista kuukautta vammasta. Olen kuitenkin ollut useampaan otteeseen henkisesti niin loppu, että jo sen takia sairausloma olisi tarpeeseen. Reilun vuorokauden moraalisen kamppailun jälkeen soitin töihin ja kerroin, että olen ainakin vappuun saakka poissa.

Lääkäreitä ja tutkimuksia

Otin tämän päivän vapaaksi töistä alun perin, koska illalla selkäni magneettikuvattiin. Sittemmin samalle päivälle tuli myös ortopediaika. Selkäkin oireili sen verran, että kysyin terveyskeskuksesta, mitä sille tehdään. Kysymys poiki toisen lääkäriajan. Koska Savosta on pitkä matka kotipaikalleni, järjestin myös huomisen vapaaksi, ettei tänään tarvitse ajaa yötä myöten mökille.

Ortopedi tutki polven ja totesi, ettei suoraan löydä mitään, mikä vaatisi selkeästi leikkausta. Asian varmistamiseksi laittoi kuitenkin magneettikuvalähetteen, jotta asiasta saadaan varmuus. Totesi kyllä, että mitään kovin pientä vammaa ei lähdetä leikkaamaan, koska on oletettavaa, että kuntoutumiseni leikkauksesta tulee olemaan melko hankala. Löysi heti ensivilkaisulla polven röntgen kuvista alkavaa nivelrikkoa, mikä osaltaan nostaa leikkauskynnystä, koska on oletettavaa, että rusto kuitenkin vaurioituu leikkauksessa.

Ortopedikäynnin jälkeen ajoin hetkeksi kotiin ennen terveyskeskuslääkäriaikaa. Terveyskeskuksessa minut otti vastaan minulle uusi lääkäri, joka ei otteistaan päätellen ollut pistänyt koskaan SI-niveleen kortisonia, mutta pisti kuitenkin näyttämääni kipupisteeseen. Ikinä ennen ei kortisonipistos ole sattunut niin paljoa, mutta toisaalta melko pian piikin jälkeen selkäkipu helpotti hieman. Kauhulla jään odottamaan huomista päivää ja nivelen ärtymistä piikistä.

Illan viimeinen terveydenhuoltoon liittyvä meno oli lannerangan magneettikuvaus. Ajatuskin puolen tunnin paikallaan makaamisesta hirvitti, mutta yllättävän helposti se meni. Nyt sitten jännitetään tuloksia. Jälleen kerran tehtiin henkisesti todella raskas tutkimus. Jos kuvat ovat normaalit, se on taas isku vasten kasvoja ja lisää vaan omaa uskoa, että koko reuma on korvien välissä. Toisaalta eipä se kiva ole, jos kuvista löytyy jotain parantumatonta muutosta.

Illalla kotona odotti vielä kutsu hermoratatutkimukseen, jottei totuus pääsisi unohtumaan. Todennäköisesti nämä tutkimukset tarkoittavat, että joudun reissaamaan melko paljon Savon ja kotipaikkakunnan väliä lähitulevaisuudessakin.