Asiat etenevät taas

Eilinen asioiden eteneminen vauhdilla jatkui tänään. Ennätin jo kirota, kun reumahoitaja ei soittanut ennen puolta päivää. Olin aivan varma, että lääkärin viesti oli hävinnyt eilisen puhelun ja tämän aamun välillä. Heti, kun olin asiasta valittanut kaverille, puhelin soi ja sihteeri kertoi, että olivat sopineet minulle biologisen aloituksen tiistaille. Näin olin toivonutkin. Aikarajakin oli melkoisen joustava, menen sinne ravitsemusterapeuttikäynnin jälkeen.

Eilinen uutinen on piristänyt mieltä jo melkoisesti ja tänään on ollut reuman suhteen huomattavasti parempi päivä. Toki paikat ovat kipuilleet melkoisesti, mutta kipujen kanssa jaksaa paremmin, kun tietää helpotusta olevan tulossa. 

Hoitoneuvotteluita

Tänään oli kauan odotettu päivä, jolloin ortopedi kertoo näkemyksensä polven vamman jatkohoidosta. Lääkäri soittikin - totuttuun tapaan myöhässä. Hänen näkemyksensä oli, että vammoille ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, mutta jätti asian kuitenkin minun päätettäväkseni. Lopputulos oli, että hän laittoi minut leikkausjonoon.

Hänen puhelunsa jälkeen mietin, että yritänkö soittaa reumapolille soittoaikaa lääkärille, vaikka puhelinaika on aamupäivällä. Päätin kuitenkin olla soittamatta. Reumalääkäri kuitenkin yllätti minut soittamalla ihan oma-aloitteisesti illalla, jotta voidaan sopia hoidon jatkoista.

Melko pitkän keskustelun jälkeen päätettiin aloittaa biologinen lääkitys nyt, vaikka leikkaus on edessä. Alun perin hän oli sitä mieltä, että odotetaan tähystyksen ohi aloitusta, mutta ymmärsi näkemykseni ja kiireeni. Lopputuloksena huomenna reumahoitajan pitäisi soittaa minulle ja sovitaan lääkityksen aloitusajankohta.

Loppuillan vietinkin soittelemalla apteekkeihin ja etsimällä lääkettä. Ikävästi viikonloppu tulee sotkemaan kuvioita ja lääkkeen saaminen alkuviikkoon oli melkoisen hankalaa. Onneksi sitä loppupeleissä löytyi varastosta yhdestä apteekista. Nyt aloittamisen määrittelee reumahoitajan aikataulu.

Mieliala laskusuunnassa

Työmatkalla heräsin tosiasiaan, että mielialani on viime aikoina ollut todella matalalla. Mielialanlasku on ihan ymmärrettävää, koska viime aikoina on tullut eteen melkoisesti sulateltavia asioita. Osa on ollut positiivisia ja osa negatiivisia. Joka tapauksessa kaikki ne syövät henkisiä voimavaroja ja jossain kohti voimavarat yksinkertaisesti loppuvat.

Minä huomaan itsessäni, että syömisten hallinta vaikeutuu huomattavasti, kun mieliala on matalalla ja näin on käynyt nytkin. Toisaalta poden huonoa omaa tuntoa kaikesta syömisestäni, mikä osaltaan lisää järjettömissä syömisiä. Tämä puolestaan näkyy sekä vaa'alla että jaksamisessa. Negatiivinen oravanpyörä on valmis.

Nyt pitäisi vaan jostain löytää tapa kääntää pyörän pyörimissuuntaa. Olen moneen kertaan huomannut, että oravanpyörä voi olla myös positiivinen, jossa positiiviset asiat ruokkivat toisiaan.

Huomaan myös monessa kohti aliarvioivani pystymistäni ja toisaalta koen harvoin onnistumisen tunteita. En edes jaksa alkaa ratkoa mitään monimutkaisempia ongelmia, joka myös vähentää henkisesti tärkeitä onnistumisia. Nämä taitavat olla ihan perinteisiä masennuksen oireita. Vielä on kuitenkin olemassa usko paremmasta tulevaisuudesta. Haluan uskoa, että asioiden ratketessa vähitellen, mielialakin lähtee paranemaan.

Unta etsimässä

Yöunet ovat viime aikoina jääneet melko vähiin. Osin syy on ollut järjettömissä aikatauluissa. Niinäkin öinä, joina olen ennättänyt nukkumaan hyvin, yöunen laatu on ollut varsin huonoa. Vähitellen alan olla valmis selvittelemään tätä asiaa lääkärin kanssa. Tällä hetkellä on vain niin monta avointa asiaa, etten jaksa ottaa kuvioon enää yhtään lisää.

Tänään viimeistään tuli selväksi, ettei viime viikolla selkään pistetty kortisonipiikki osunut kohdalleen. Nyt vain odottelen ortopedin soittoa ja sen perusteella yritän saada pistosajan ensiviikolle lääkärille, joka sen osaa pistää. Päivä päivältä selän kanssa temppuilu ärsyttää vain enemmän.

Terveystarkastus

Tänään oli jännittävä päivä. Kävin työhöntulotarkastuksessa uuden työpaikan tiimoilta. Tunnin verran jutusteltiin hoitajan kanssa ja sen jälkeen varattiin aika lääkärille, koska olen kuitenkin kroonisesti sairas. Olin ajatellut tarkastuksen olevan läpihuutojuttu, mutta ei se sellainen ollutkaan. Nyt saan jännittää reilun viikon, että mitä lääkäri asiasta sanoo.

Terveystarkastus aiheutti melkoisesti ajelemista. Kun vihdoin pääsin mökille, selkä alkoi olla melkoisen lopussa enkä olisi jaksanut ajaa kovinkaan paljon pidemmälle. Nytkin jouduin pitämään taukoja kolmen vartin välein, kun istuminen muuttui vaikeaksi.