Kahvakuulaa paiskomassa

Keskiviikkoaamuna heräsin sen verran varhain, että päätin lähteä kokeilemaan polven kestävyyttä kahvakuulatunnille. Kahvakuulailu on liikuntalajina todella tehokas ja kaiken lisäksi mukava. Pitkän tauon jälkeen päätin ottaa rauhallisesti ja otin tarjolle melko pieniä kuulia.

Hyvän treenin sain kuitenkin tehtyä, eikä polvi siitä suuttunut lainkaan. Ihan muutaman kerran etenkin tunnin loppupuolella tuntui polvessa pientä kipua, mutta ei mitään, mikä olisi saanut keskeyttämään tekemisen. Onpa mukava, että polvi alkaa vähitellen kestää myös kyykkäilyä. Kovasti loi uskoa siihen, että polvesta tulee vielä oireeton.

Iltapäivä jatkui lääkärin vastaanotolla. Teemana oli työkyvyn arviointi ja sairausloman jatkaminen. Sen lisäksi siirsin osan kuntoutuksen kotitehtävistä terveyskeskukselle. Lääkäri lähetti liutaan verikokeita ja lupaisi kirjoittaa mielenterveyspuolelle lähetteen. Lisäksi hän esitti aiheellisen huolensa, että ammattitaitoni ruostuu ja työn saantini vaikeutuu. En vain tällä hetkellä kykene koulutustani vastaavaan työhön, koska en pääni ei toimi normaalisti.

Meninkin labraan tänään allasjumpan jälkeen. Pitkästä aikaa näytteenotto oli todella vaikeaa ja useampikin hoitaja kävi pistelemässä ennen kuin verinäytteet saatiin otettua. Seuraavaksi saankin keskittyä odottamaan tuloksia. Samalla erää otettiin reumalääkityksen turvakokeet, joten ihan lähitulevaisuudessa ei tarvitse mennä uudelleen verikokeisiin.

Eilinen kahvakuulatunti tuntui lihaksissa jo aamulla ja jäykkyys vain paheni päivän mittaan. On todella mukava, että pitkästä aikaa sain tehtyä hyvän lihastreenin ja etenkin jalat ja selkä tuli tehtyä kunnolla. Jossain kohti päivällä tuntui, etten yksinkertaisesti jaksa seisoa, koska lihakset ovat niin voimattomat. Kunhan lihakset tästä rauhoittuvat, lähden ehdottomasti uudestaan tunnille.

Sen verran raskas treeni eilinen kuitenkin oli, että tänään en jaksanut allasjumpan lisäksi edes ajatella liikkumista. Onneksi osasin olla itselleni armollinen ja olen tänään pääasiassa levännyt, että jaksan lähteä huomenna taas liikkeelle.

Paluu arkeen

Viime viikonloppu meni melko pitkälti toipuessa kuntoutusreissusta. Vaikka sinällään reissu ei tuntunut kovin raskaalta toipumiseen meni kaksi päivää. Sunnuntai-iltana ajattelin lähteä salille, mutten yksinkertaisesti jaksanut. Toisaalta lepopäivä teki ihan hyvää ja oli taatusti paljon oikeampi ratkaisu kuin väkisin liikkumaan lähteminen.

Maanantaina koitti sitten paluu arkeen ja heti aamusta lähdin salille ensin tekemään kuntosalitreeniä ja sen jälkeen venyttelemään. Pitkästä aikaa itsensä huhkiminen hikeen tuntui todella hyvältä ja kummasti tsemppiä riitti. Todella hyvä treeni tuli jälleen tehtyä.

Tänään oli puolestaan vesijuoksupäivä. Suunnittelin meneväni päivällä salille, mutta en saanut itsestäni irti. Uima-altaassa otinkin sitten takaisin päivän saamattomuuteni. Myös ryhmän vetäjä piiskasi minua oikein huolella, joten hyvä liikuntasuoritus tuli silti tehtyä.

Kuntoutusta

Viikon kirjoitustauko selittyy tällä erää kelan myöntämällä kuntoutuksella. Tämän viikon arkipäivät kuluivat 400 kilometriä pohjoisempana kuntoutuksen aloitusjaksolla.

Viikko oli todella avartava, hyödyllinen ja raskas. Tällä erää suurimmat rasitukset koituivat henkiselle puolelle. Tapasin viikon aikana noin kymmenen erialan ammattilaista ja kävin heidän kanssaan läpi tilannettani. Koska kyseessä oli yksilöllinen kuntoutus, olin melko vähän selkäryhmän matkassa, joten aikaa yksilöllisille tapaamisille jäi riittävästi.

Ainoa asia, johon viikon aikana olin pettynyt oli liikunnan vähäisyys. Joka päivälle oli kyllä tarjolla jotain ohjattua liikuntaa, mutta se oli pääsääntöisesti melkoisen kevyttä eikä juuri selälle toimivaa. Kuitenkin iltaisin oli aikaa ja mahdollisuus hankkiutua mm. uimahallille, joten liikkuminen oli pitkälti omasta aktiivisuudesta kiinni.

Henkiseen jaksamiseen puututtiin paljon enemmän kuin koko tähän astisen sairaushistoriani yhteydessä on puututtu yhteensä. Lopputuloksena pääsimme useamman henkilön kanssa yhteisymmärrykseen, että tarvitsen todellakin myös henkisen puolen hoitoa ja tukea. Tämä on asia, joka on ollut mielessäni tasaisin välein, mutta jonka hoitamiseksi en ole jaksanut tehdä mitään. Joskus selvittelin asioita, mutta en päässyt asiasta selvyyteen. Nyt asia selvitettiin minulle perusteellisesti ja sain jopa aihetta puoltavan suosituksen, joten eiköhän tämäkin suunta lähde vähitellen selkiämään.

Kaiken kaikkiaan viikko meni nopeasti ja reissu oli ehdottoman kannattava. Kotiläksyjä tuli paitsi minulle myös terveydenhuollolle, mutta ne ovat kaikki kohtalaisen helppoja ja selkeitä. Minun kotiläksyni ovat pääasiassa liikuntaa ja oman olon tunnustelua. Terveydenhuollolle tuli paitsi tuo mielenterveysasia myös muutama tutkimussuositus.

Arki rullaa

Keskiviikkona ajattelin pitää terveydenhuoltovapaan, mutta suunnitelmani menivät mönkään jo ensimetreillä. Toimintaterapeutti soitti ja kysyi, koska ennättäisin hänen luokseen sovittamaan rannetukia. Sainkin peruutusajan heti torstaiaamuksi. Jälleen kerran yksi terveydenhoitoasia, joka hoitui kivuttomasti ja nopeasti.

Keskiviikon liikuntasuorituksen tein kokeilemalla tanssillista tuntia. Vaikka tunsinkin olevani pihalla kuin lumiukko, tunnilla oli hauskaa. Hiki virtasi ja tuli liikuttua jälleen uudella tavalla. Tämä tunti jää ehdottomasti ohjelmaani. Pois lähtiessäni vastaanottohenkilö kehui myös toista tanssituntia, johon täytynee tutustua vielä.

Keskiviikkoaamu menikin sitten ensin tutusti allasjumpalla ja sieltä ajoin suoraan toimintaterapeutin luokse. Sain kokeilla varmaan kymmentä erilaista rannetukea ja lopulta kasasta löytyikin sopivan tuntuinen lasta. Valitettavasti heillä oli tarjolla vain yksi sopivan kokoinen lasta, joten toista joudun odottamaan vielä. Lasta on paitsi hyvä kädessä myös kivan näköinen, mikä on ehdottomasti plussaa.

Kaiken tämän jälkeen lähdin palauttamaan tietokonettani ja tapaamaan kaveriani pääkaupunkiseudulle. Oli todella mukavan erilainen päivä.

Tänään puolestani nautin mahdollisuudesta nukkua pitkään ja nukuinkin todella hyvin. Herätyskello yritti herättää minua, mutta päätin olla heräämättä. Päivän ainoa ohjelma oli kuntosaliohjelman läpikäynti salilla. Se tulikin tehtyä, mutta en saanut itseäni enää motivoitua tekemään kyseistä ohjelmaa. Katsotaan motivoidunko huomenna.

Tutkimuksia ja terapiaa

Viikko alkoi fysioterapeuttikäynnillä. Polven kuntoutuksen osalta tapasimme viimeisen kerran terveyskeskuksen fysioterapeutin kanssa. Kehuimme puolin ja toisin toisiamme. Fysioterapeutista on ollut oikeasti paljon iloa ja apua. Nyt sain kotiin viemisiksi hirvittävästi kannustavia ajatuksia. Viimeiseksi katseltiin juoksumatolla kävelemistä ja fysioterapeutti totesi, että käytän vammajalkaa hassusti. Niinpä siis jatkossa joudun opettelemaan myös kävelemistä.

Tänään puolestani aloitin aamun käymällä poskionteloiden tietokonetomografiassa. Pelkäsin tutkimusta täysin irrationaalisesti. Jalkaahan kuvattiin murtuman yhteydessä ja se oli melkoisen kivulias kokemus. Tiesin, että tuolloinkaan kipu ei ollut tutkimuksesta johtuvaa, vaan vamman aiheuttamaa, mutta silti sain tutkimukseen kammon.

Tällä erää tutkimus oli odotusten mukaan helppo ja nopea. Taisi kaikkiaan mennä aikaa kymmenen minuuttia. Olin sopinut samalle päivälle myös ravitsemusterapeuttikäynnin, joten väliaika piti käyttää jotenkin. Koska sali oli melkein vieressä päätin lähteä kuluttamaan aikaani sinne. Sattumalta tarjolla oli pilatestunti, joten päädyin kiusaamaan vatsalihaksiani.

Ravitsemusterapeutin kanssa kävimme sitten puolestaan läpi hyvän oloni taustaa ja sitä, miten moista oloa pidetään yllä. Lupauduin myös pitämään ruokapäiväkirjaa kolmen päivän ajan, jotta päästään kiinni esimerkiksi kalkin saantiini. Olen oikeastaan melko ruokapäiväkirjavastainen, mutta tällä erää kuitenkin päätin kokeilla sen tekemistä.